BELLA VARATTU
Ulian ja Bellan tarina on surullinen mutta silti se on selviytymistarina. Viehättävä äitikoira Ulia ja pentunsa Bella ovat kotona kasvaneita lemmikkejä, joiden kotitalon tuhouduttua tulipalossa ne joutuivat Kirillovin tarhalle. Olga vieraili tarhalla ja poimi kaksikon kyytiinsä nähtyään koirien ahdingon huonosti hoidetussa keskitysleirissä. Ulia ja Bella olivat Viipurissa Olgan hoidossa, kärsivät kylmyydestä, mutta ne olivat kuitenkin löytäneet ihmisen joka kantoi niistä huolta. Olga asetti kaksikon jonon kärkeen kotihoitopaikkoja jaettaessa, ja iloiset tytöt muuttivat länteen, yhdessä, hännät heiluen ja avoimin mielin
Hoidossa tytöt ovat osoittautuneet aivan ykkösluokan lemmikeiksi. Ne ottavat jokaisen ihmisen ilolla vastaan, ja suhtautuvat muihin koiriin varovaisen uteliaasti mutta ystävällisesti. Ulia, pienempi, äiti, on pitkäselkäisenä mahdollista sijoittaa vain hissilliseen kerrostaloon tai yksikerroksiseen pientaloon. Uliasta saa aivan loistavan seurakoiran myös varttuneempi henkilö. Hauska, huumorintajuinen koira johon ei voi olla ihastumatta. Ulian paikka ei ole lapsiperheessä koska se nauttii aikuisten huomiosta, ja myös ansaitsee sen. Bella, isompi n. vuoden ikäinen tyttönen on iloinen karvatassu, joka voisi pärjätä myös perheessä jossa ei vauhdikasta menoa säikähdetä. Alle kouluikäisten lasten perheeseen ei Bellaa kuitenkaan anneta. Bellan turkissa riittää puuhaa tulevillekin vuosille.
Bella on kooltaan n. pystykorvan kokoinen ja Ulia on kuin jättimäyräkoira. Molemmat ovat hyvin sosiaalisia, mikä on jokseenkin harvinaista kovia kokeneilla koirilla. Niiden kouluttaminen, ja koulutuksen lopputulos, ovat siis vain omistajasta kiinni. Bellan kanssa täytyy hieman nähdä vaivaa jotta tyttö oppii kotikoiran tavat. Missäpä se olisi ne oppinut kun on ollut koditon lähes koko ikänsä. Lelukoiramaisen ulkomuodon ei saa antaa hämätä. ’Kädetön’ ihmisyksilö ei pärjää tämänkään suloisuuden kanssa.
Tytöt ovat kotihoidossa Uudellamaalla ja etsivät mieluiten yhteistä kotia.
<< Kaikki kategoriat
|