Silsasieni

Koirien ja kissojen silsasienitauteja aiheuttavat tyypillisesti Microsporum- ja Trichophyton -sukujen sienet. Silsasieni tarttuu kosketuksessa suoraan tartunnan saaneesta toiseen yksilöön tai esim. pintojen, varusteiden (valjaat, harja…) ja huonekalujen välityksellä. Silsasienitartunta voi olla terveellä eläimellä täysin oireeton, mutta tyypillisiä oireita ovat karvattomat, punoittavat alueet ihossa ja suurin riskiryhmä on immuunipuutteiset sekä heikkokuntoiset (myös pienet pennut ja iäkkäät) koirat. Osa silsasienistä, esim. M.canis ja T.mentagrophytes, ovat zoonoottisia, eli ne voivat tarttua ihmisten ja eläinten välillä. Silsasieni aiheuttaa vain harvoin kutinaa toisin kuin esim. allerginen ihottuma.

Silsasienitartunta todetaan karva-, ihoraape- tai hilsenäytteestä sieniviljelyn tai PCR-menetelmän avulla. Tutkimuksissa voidaan hyödyntää myös UV-lamppua, mutta se ei ole luotettava tutkimusmenetelmä. Silsasienitartuntoja hoidetaan paikallisesti sekä desinfioivien shampoopesujen avulla, minkä lisäksi voidaan käyttää suun kautta annettavia lääkekuureja. Silsasienitartunnoissa on tärkeää huolehtia myös ympäristön puhtaudesta, koska sieni-itiöt voivat säilyä pitkään tartuntakykyisinä. Hoitojen toimivuutta seurataan kontrollinäytteiden avulla ja yleensä voidaan ajatella, että silsasienitartunta on poistunut, kun koirasta on otettu kolme peräkkäistä negatiivista näytettä.

Viipurilaisilla koiratarhoilla on ollut muutamia sienitartuntoja, mutta tartunnat on saatu tehokkaasti pysäytettyä ja tilat puhdistettua. Näissä tilanteissa asiasta on tiedotettu eikä Suomeen olla tuotu koiria ennen tilanteen selvittämistä.

Lue lisää MSD Veterinary Manualin sivuilta: