Adoptiokoiran onnistunut kotiuttaminen vaatii paljon aikaa, herkkuja ja malttia

Kuvittele tilanne, jossa joutuisit muuttamaan vieraaseen maahan, sellaisten olentojen keskelle, joiden kielestä ja kulttuurista et ymmärtäisi sanaakaan. Kotiin jäisivät kaikki ystäväsi ja sukulaisesi ja joutuisit opettelemaan uuden kielen ja uudet tavat aivan nollasta. Ensimmäiset päivät ja viikot olisit luultavasti hyvin stressaantunut, varsin peloissasi ja kovin ihmeissäsi. Pikkuhiljaa uteliaisuus alkaisi voittaa pelkoja, mutta menisi kuitenkin viikkoja tai kuukausia, että oppisit aidosti luottamaan yhteenkään uuteen olentoon.

Kuvittele sitten itsesi tilalle koira, joka muuttaa löytökoiratarhalta uuteen kotiin. Vaikka koiratarha on kaukana ihanteellisesta elinympäristöstä, se on silti ollut koiralle koti. Siellä on ollut iso määrä koirakavereita, siellä on toistunut päivittäin samat rutiinit ruokinnasta siivoamiseen. Kun koira muuttaa tarhalta kotiin, muuttuu sen ympärillä aivan kaikki. Sillä ei ole tuttuja koirakavereita enää tuomassa turvaa, eikä sillä ole ympäristössään mitään muutakaan sellaista, jota se on tottunut pitämään turvaa tuovana ja tavallisena asiana.

Sen sijaan koiraa odottaa kotona hyvää tahtova, innokas uusi perhe, joka haluaisi heti rakastaa ja hoivata uutta perheenjäsentä kaikin mahdollisin tavoin. Kun koira kuitenkin haluaa vain piiloutua sängyn alle, murista sieltä ja kieltäytyä kaikesta kommunikoinnista, alkaa uudelle omistajalle ymmärrettävästi nousta kylmä hiki otsalle. Mitä tulikaan tehtyä? Muuttiko meille villieläin? Tokeneeko tuo muriseva koira koskaan kivaksi kotikoiraksi?

 

Anna aikaa, aikaa, aikaa

Käytännössä ainoa varma resepti on ajan antaminen: anna koiran rohkaistua omaan tahtiinsa. Jos sängyn alta pois tuleminen on sille liian vaikeaa, ei ulos lähtemisestä kannata heti edes haaveilla. Tarjoa koiralle piileskelypaikan lähelle mukava nukkumapaikka, johon sen on helppo siirtyä rohkeuden kertyessä nukkumaan.

Ensin koiran luottamus pitää saada sisätiloissa jonkinlaiselle tasolle ennen kuin varsinaista ulkoilua kannattaa yrittää. Jos koira pelkää äärimmäisen paljon, se ei yleensä pysty edes tekemään tarpeitaan. Siksi ulkoilusta ei ole voimakkaasti pelkäävän koiran kanssa hyötyä. Osa koirista tekeekin aluksi tarpeensa vain öisin, silloin kun kukaan ei näkemässä ja on mahdollisimman rauhallista.

Osa koirista on pelokkuudestaan huolimatta niin sisäsiistejä, että tarve lähteä heti ulos on voimakas. Silloin ulos tietysti mennään, mutta sellaiseen aikaan ja sellaiseen kohtaan, jossa mahdollisuus pelottaviin asioihin törmäämiseen on mahdollisimman vähäinen. Tämä tarkoittaa ulkoilujen ajoittamista myöhäiseen iltaan ja aikaiseen aamuun tai pelkästään omalle pihalle.

Yleensä sängyn alla piileskely on lyhyt vaihe, ja kun siitä on päästy eteenpäin, voi sisäsiisteysharjoittelun ja ulkoilut aloittaa hyvältä pohjalta. Älä siis stressaa, vaikka koira ei ensin uskaltaisi tehdä mitään ulos. Se kyllä oppii sen ajan kanssa ja yleensä hyvin nopeasti, kunhan rohkeus on vähän lisääntynyt.

Juuri kotiin tulleen koiran kanssa ei kannata suunnitella varsinaisten lenkkien tekemistä aluksi lainkaan. Vaikka koira olisi kotona ja pihalla kohtuullisen reipas, ei silti ole järkevää lähteä heti pitkille lenkeille. Tärkeintä on keskittyä siihen, että kodin ympäristö tulee koiralle tutuksi. Vasta sitten, kun koira kykenee ulkoilemaan rennosti kotipihalla ja sen lähistöllä, voi alkaa suunnittelemaan muualle suuntautuvia lenkkejä. Pidennä lenkkejä maltillisesti ja koiraa kuunnellen: jos se kieltäytyy lähtemästä enää kauemmas, älä sitä siihen pakota.

Muista, että aluksi myös pelkästään kaulapanta, valjaat ja hihna voivat olla koirasta kovin ihmeellisiä ja pelottaviakin. Totuta koira varusteisiin ensin sisällä ja harjoitelkaa niiden pukemista samalla nameja syöden.

 

Opeta, että sinä olet turvallinen

Opeta koiralle, että jännittävissä tilanteissa sen kannattaa hakea aina turvaa sinusta. Tee itsestäsi koiran silmissä mahdollisimman luotettava ja ennakoitava, jotta suhde lähtee rakentumaan alusta asti hyväksi. Tässä avaimena on koiran mahdollisimman vähäinen pakottaminen yhtään mihinkään: anna koiran itse ottaa ne askeleet, joihin se on valmis. Ole koiran tukena, kannusta ja palkitse sitä, mutta älä pakota.

Lähde opettamaan koiralle keinoja, joilla se pystyy kommunikoimaan kanssasi ja selviytymään jännittävistä tilanteista. Opeta koiralle, että omalla toiminnallaan se saa sinulta hyviä asioita, kuten kontaktia ottamalla herkkuja. Opeta koira siihen, että sinä olet aina rauhallinen ja luotettava, vaikka koiran mielestä koko maailma putoaisi niskaan.

Jos vaihtoehtoja ei ole ja joudut tekemään koiralle joskus jotain sen mielestä epämiellyttävää, ole niissäkin tilanteissa ennakoitava: esittele koiralle väline, jota joudut käyttämään, äläkä säikäytä koiraa yhtäkkisellä toiminnalla. Keskity kuitenkin ennen kaikkea siihen, että opetat koiralle käsittelyn ja hoitotoimenpiteet mukaviksi, ettet joudu tekemään mitään väkisin.

Koirasta riippuen kotiutumiseen menee aikaa kuukausista jopa vuosiin. Yksistään koiran stressitason tasoittumiseen menee aina viikkoja, joten vaikka koira tuntuisi kotiutuvan hyvinkin nopeasti, kestää todellisuudessa kuitenkin aina kuukauden tai pari, että koira voi aidosti olla kotiutunut. Ja siltikin suhteen rakentuminen uuteen omistajaan on vielä alkuvaiheessa: koira ei osaa vielä ennakoida ja lukea omistajaansa kunnolla, eikä omistajakaan voi vielä tuntea koiransa kaikkia puolia. Muista, että myös oma stressitasosi vaikuttaa suhteen muodostumiseen: on luonnollista, että myös ihmistä jännittää aluksi ja koiran kanssa toimiminen voi aiheuttaa epävarmuuden tunteita. Tämänkään vuoksi ei kannata kiirehtiä tai tehdä hätiköityjä ratkaisuja.

 

Käytös voi muuttua - ennaltaehkäisy kannattaa

Ota koiran kotiutuminen matkana, joka saa viedä aikaa sen mitä tarvitsee. Tyypillistä prosessissa on myös se, että aluksi koira voi tuntua hyvinkin helpolta: se kulkee hihnassa rauhallisesti, jää kotiin hiljaa omistajan poistuessa eikä reagoi kotiin tuleviin vieraisiin. Yllätys voikin olla suuri, kun parin kuukauden kuluttua koiran käytös muuttuu: se alkaa rähistä hihnassa vastaantuleville koirille, se jää oven taakse vinkumaan omistajansa perään ja se alkaakin vastaanottaa vieraat ihmiset haukkuen. Tämä kaikki kertoo itseasiassa siitä, että koira on vihdoin kotiutunut: se uskaltaa puolustaa itseään ja tärkeäksi kokemiaan asioita, kuten omaa ihmistään ja kotiaan. Se kertoo kuitenkin myös siitä, että koira on edelleen epävarma ja se kaipaa tukea ja ohjausta, jotta se pystyy luottamaan siihen, ettei mitään pahaa tapahdu.

Tämän vuoksi ei kannata tuudittautua siihen, että jos aluksi kaikki tuntuu menevän hyvin, ei mitään haasteellista tulisi esiin myöhemminkään. Ja siksi on erittäin tärkeää, että koiran haluttua käyttäytymistä alkaa vahvistamaan alusta asti, vaikka se haluttu käytös näyttäisi tulevan koiralta ns. luontaisesti. Voikin olla, että käytös alkaa muuttua myöhemmin huonompaan suuntaan. Jos koiran rauhallista käytöstä on kuitenkin vahvistettu alusta alkaen eli koiraa on palkittu sille uusissa ja todennäköisesti jännittävissä tilanteissa, voivat käytösmuutokset jäädä lieviksi tai niitä ei tule ollenkaan. Se on käytösongelmien ehkäisyä ja auttaa siedättämään ja vastaehdollistamaan koiraa moniin asioihin myöhemminkin.

Mahdollista on myös, että asioiden kanssa käy vähän toisin päin: aluksi koira tuntuu riehuvan lähes tauotta, ulkona se on kuin äärimmilleen viritetty vieteri, joka reagoi kaikkeen, eikä sisälläkään rauhoittuminen onnistu oikein millään. Tämäkin on normaalia, sillä muutosta aiheutunut stressi saa osan koirista virittymään äärimmilleen. Silloin kannattaa keskittyä rauhallisen puuhastelun tarjoamiseen koiralle: piilottele sen ruuat pihalle tai asuntoon ja anna sen nuuskutella ja etsiä ruuat. Hyödynnä tyhjät maitopurkit ja pahvilaatikot namien piilottamiseen. Anna koiralle isoja puruluita kaluttavaksi ja täytä Kong-lelu koiran märkäruualla, pakasta se ja anna koiralle. Haistelu, syöminen ja kaluaminen rauhoittavat koiraa ja auttavat stressitasojen laskemisessa. Kun autat koiraa purkamaan stressiä, alkaa se rauhoittua ja pääset pian vahvistamaan myös sen rauhallisempaa käyttäytymistä.

 

Esimerkkejä tilanteista, joissa koiraa kannattaa palkita runsaasti heti alusta alkaen:

-kun ulkona tulee vastaan toinen koira, aloita koiran palkitseminen herkuilla siitä hetkestä alkaen, kun oma koirasi huomaa toisen koiran. Jatka palkitsemista niin kauan, kunnes toinen koira on mennyt ohi. Hiljalleen voit vähentää palkkioiden määrää, mutta opeta koiralle silti se, että sen kannattaa ottaa kontaktia sinuun heti, kun se näkee toisen koiran. Tätä kutsutaan vastaehdollistamiseksi ja se ennaltaehkäisee tehokkaasti hihnakäytösongelmia. Samaa taktiikkaa kannattaa noudattaa myös esim. vastaantulevien lasten, polkupyörien, autojen jne. kanssa - joidenkin koirien kohdalla jopa kaikkien vastaantulevien ihmisten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sinun tulisi lopunikääsi palkita koiraa tauotta kaikissa ohituksissa. Kun koira oppii ohittamaan rauhallisesti, voi palkkioiden tiheyttä ja määrää vähentää.

-kun koiran kotiin tulee vieras ihminen, kannattaa tilanne järjestää mahdollisimman rauhalliseksi. Mene vierasta koiran kanssa vastaan ulos ja ota runsaasti nameja mukaan. Palkitse koira heti, kun se huomioi vieraan. Kävelkää pieni lenkki yhdessä ja palkitse koiraa kaikesta rauhallisesta käytöksestä vieraan ihmisen lähellä. Yleensä on parempi, että palkkio tulee nimenomaan omistajalta, sillä koiralle voi olla aluksi aivan liian jännittävää hakea nami vieraan ihmisen kädestä. Vaikka koira sen juuri ja juuri uskaltaisi ottaakin, ei se välttämättä kasvata koiran luottamusta itse vieraaseen. Siksi varmempi vaihtoehto on, että omistaja palkitsee ensin koiraa korkealla vahvistetiheydellä eli antaa nameja hyvin tiheästi. Vasta kun koira kykenee olemaan rennosti vieraan ihmisen lähellä, voidaan kokeilla sitä, että vieras antaa koiralle herkkuja. Sisällä kannattaa vierailun ajaksi antaa koiralle jokin pitkäkestoinen syötävä, esimerkiksi luu tai märkäruualla täytetty, pakastettu aktivointilelu (esim. Kong). Jos koira pelkää kovasti vierasta tai haukkuu vieraalle sisällä, on usein viisainta laittaa koira portin taakse toiseen huoneeseen syömään herkkuja vierailun ajaksi.

-ohjeita yksinoloon totuttamiseen löydät täältä.

Vältä ensimmäiset viikot kaikkea ylimääräistä stressiä koiran elämässä. Älä siis kutsu kotiin vieraita katsomaan koiraa, äläkä ota koiraa mukaan vieraisiin paikkoihin. Jos koira vaikuttaa reippaalta ja hakee sinulta paljon huomiota, pura sen energia mieluiten hyödyllisten taitojen opetteluun. Opeta koiralle kontaktia, luoksetuloa ja rauhoittumista. Kaikki omistajan kanssa yhdessä tekeminen kehittää suhdetta ja lisää koiran ymmärrystä omistajansa toiminnasta.

Ole alkuajat erityisen tarkka siitä, ettet vie koiraa sille liian vaikeisiin tilanteisiin. Jos koirasi esimerkiksi jännittää vähän lapsia tai et tiedä miten se niihin suhtautuu, älä ota sitä ensimmäisenä mukaan kyläilyreissulle, jossa koiraa odottaa kolme innokasta pikkulasta. Tutustukaa ensin yhteen, rauhalliseen lapseen ulkona ja vasta myöhemmässä vaiheessa harjoitelkaa olemista useampien lasten seurassa sisätiloissa. Lopputuloksen kannalta on huomattavasti parempi edetä tilanteet turvaten ja koiran tahdissa kuin myöhemmin korjata koiran pelkoja, joita voi syntyä, jos koira joutuu liian vaikeisiin tilanteisiin ja säikähtää pahasti.

 

Uusi koira ja talouden muut eläimet

Ihmisperheenjäsenten lisäksi uudessa kodissa koiraa saattavat odottaa niin koira-, kissa- kuin muutkin eläinkaverit. Aluksi uusi koira voi olla niin stressaantunut, että tutustuminen uusiin eläinkavereihin aiheuttaa vain ahdistusta ja itsensä puolustamista. Silloin on tärkeää, että tulijalle järjestetään oma tila, johon muut eläimet eivät pääse. Ihannetilanteessa tila rajataan portilla, jotta koira kuitenkin näkee talouden muut eläimet ja voi tottua niiden läsnäoloon. Kun stressitaso on päässyt laskemaan ainakin jonkin verran, voi tutustuttamisen aloittaa varovasti. Tässä kannattaa olla huolellinen ja edetä rauhallisesti, ettei taloudessa jo ennestään asuville eläimille tule heti aluksi ikävää kuvaa uudesta tulokkaasta.

Kissojen kanssa kannattaa varmistua siitä, että koira ei pääse missään tilanteessa jahtaamaan niitä. Jos tämän saa alusta asti estettyä, ei ongelmia synny myöhemminkään kovinkaan herkästi. Voit aluksi pitää koiran hihnassa aina, kun se on kissan kanssa samassa tilassa. Palkitse koiraa tiheästi sen rauhallisesta käytöksestä äläkä päästä sitä säntäämään kissan perään, jos kissa päättää itse juosta jonnekin. Totuttamiseen voi mennä aikaa muutamia viikkoja, mutta se vaiva kannattaa nähdä, jotta koiran ja kissan yhteiselo olisi myöhemminkin molemmille mukavaa.

Kun tutustuttaminen on saatu tehtyä rauhassa, muodostuu perheen toisesta koirasta yleensä tulokkaalle malli, josta otetaan tukea ja turvaa uusissa tilanteissa. Toisen koiran esimerkin avulla moni pelottava asia voi muuttua tulokkaan silmissä ihan kivaksi, ja toisen koiran mallia seuraten voi esimerkiksi rappusten kulkeminen tai yksinjääminen sujua aivan eri tavalla kuin yksinään. Kannattaa siis hyödyntää perheen toista koiraa tai jotain tuttua, kilttiä koiraa mallina jännittävissä tilanteissa.

 

Voiko kaiken ruuan antaa tekemisen kautta?

Kyllä ja ei. Silloin kun kyseessä on juuri kotiutunut, stressaantunut ja monia asioita jännittävä koira, on liian rankkaa vaatia, että se saisi kaiken ruokansa vain ihmisen kautta tulevasta tekemisestä. Jos koira jännittää jopa uutta omistajaansa, on lähes kiristystä, jos se saa ruokaa vain ihmisen kädestä. Jopa pelkkä kädestä syöttäminen voi olla aluksi liian vaativaa ja stressitasoa nostattavaa. Jos koirasi pelkää sinua paljon, anna sille ruoka kupista ja poistu itse sellaisen etäisyyden päähän, että koira kykenee syömään ruokansa rennosti. Pikkuhiljaa voit lyhentää etäisyyttä ruokailevaan koiraan. Voit tarjota koiralle erityisherkkuja kädestäsi, jolloin läsnäolosi yhdistyy mahdollisimman paljon hyviin asioihin.

Sitten, kun koiran eteneminen on jo pidemmällä eikä se jännitä enää läsnäoloasi, on mahdollista siirtyä siihen, että ainakin suurin osa ruuasta tulee tekemisen kautta ja esimerkiksi lenkillä koiraa palkitaan sen omalla ruualla rauhallisista ohituksista.

 

Koira oppii kaiken aikaa

Koira oppii aivan kaiken aikaa - niin toivottuja kuin ei-toivottujakin asioita. Se oppii, vaikkei sitä varsinaisesti kouluttaisikaan. Osa koirista ei tarvitsekaan erityistä kouluttamista ja osa taas tarvitsee sitä paljonkin, jotta yhteiselämästä tulisi miellyttävää.

Yleensä oppimista tehostaa hyvin makupalojen käyttö. Syöminen itsessään rauhoittaa koiraa ja nameilla palkitseminen halutusta käytöksestä vie koiran käytöstä oikeaan suuntaan. Keskity koirasi kanssa aina siihen, minkälaista käytöstä haluat nähdä ja palkitse koiraa siitä. Rankaisujen käyttö harvoin opettaa koiralle mitään ja lisäksi ne heikentävät koiran luottamusta omistajaansa.

Huomioi kuitenkin myös se, että koiralle palkintona voi toimia moni sellainen asia, mitä ei tule ajatelleeksi tai mitä emme pysty helposti hallitsemaan. Esimerkiksi jos koira tekee omistajansa mielestä jotain ei-toivottua ja omistaja kieltää koiraa, saattaa pelkkä kieltäminen ja sitä kautta koiran huomioiminen toimiakin koiran omasta mielestä palkkiona ja todellisuudessa vahvistaa koiran ei-toivottua käytöstä sen loppumisen sijaan. Siksi ei-toivottujen käytösten ennaltaehkäiseminen tilanteita ennakoimalla on tärkeää sekä keskittyminen siihen, että koiralle opetetaan sallittu tapa toimia ei-toivotun sijaan.

Suurimmalla osalla rescuekoirista sopeutumisvaihe menee helposti, eikä erityisjärjestelyjä tarvita kauaa. Kannattaa kuitenkin valmistautua koiran tuloon huolella ja tehdä laskeutuminen uuteen elämään mahdollisimman pehmeäksi. Samalla kannattaa varautua siihen, että millaisia yllätyksiä tahansa saattaa tulla eteen ja myös etukäteen miettiä, miten näissä tilanteissa aikoo toimia. Kun asiat on suunnitellut huolella jo etukäteen, voi lopulta yllättyä iloisesti, kun sopeutuminen menikin varsin helposti.

 

Teksti: Laura Uotila, eläintenkouluttajaopiskelija ja yhdistyksen aktiivi