Rabiesvasta-aineet tarhakoirilla – mitä kuuluu Viipuriin?

Ruokaviraston riskinarviointiyksikkö on selvittänyt ulkomailta saapuvien koirien mahdollisia ihmisille tai koirille aiheuttamia terveysriskejä. Koirista kerättiin omistajien suostumuksella näytteitä muutaman keskeisen taudinaiheuttajan osalta. Myös Viipurin Koirat ry osallistui tutkimukseen, ja yhdistyksen maahantuomilta koirilta otettiin näytteitä Vaalimaalla eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen yhteydessä keväällä 2018. Koirilta tutkittiin raivotautirokotusvasta-ainetasot, moniresistenttien ESBL ja MRSA -bakteerien aiheuttamat infektiot sekä kantajuus. Lisäksi niiden verinäytteet tutkittiin Brucella caniksen varalta ja ulostenäytteet myyräekinokokin varalta.


Tuontikoira-tutkimuksen näytteenottoa. Kuvan viipurilaispennun rabiesvasta-aineet olivat riittävällä tasolla. Kuva: Ira Müller

Ruokavirasto (tutkimushetkellä vielä Elintarviketurvallisuusvirasto Evira) oli lisäksi testannut raja-asemilla pistokokein raivotautirokotusvasta-aineita EU:n ulkopuolelta saapuvilta koirilta. Kesällä 2018 virasto tiedotti tutkineensa 36 Venäjältä saapuneelta koiralta otetut näytteet, joista 15 koiralla (42 %) ei todettu raivotaudin vasta-aineita (vasta-ainetulos oli <0.1 ky/ml). Riittäväksi vasta-ainetasoksi katsotaan Maailman terveysjärjestö WHO:n suosittama ≥0.5 ky/ml, joka antaa suojan tartuntaa vastaan ja on tarvittava arvo sellaisista maista saapuville koirille, joilta edellytetään lakisääteisiä vasta-ainetestejä ennen tuontia EU:n alueelle. Venäjältä tuodessa vasta-ainetestiä ei edellytetä, mutta virasto suositteli nyt, että tuojat tutkituttaisivat jatkossa oma-aloitteisesti koirien raivotautirokotusvasta-ainetasot jo ennen Suomeen tuloa. Viraston mukaan vasta-aineiden puuttuminen voi johtua siitä, että koiria ei ole rokotettu ollenkaan tai siitä, että rokotteet on säilytetty väärin, rokotustapa on ollut väärä, tai koirat ovat olleet rokotushetkellä erittäin huonokuntoisia. Julkisuudessa spekuloitiin koirien rokottamattomuudella ja väärennetyillä rokotustodistuksilla.

Koska tutkittujen koirien joukossa oli myös Viipurin Koirat ry:n maahantuomia koiria, ja myös näillä todettiin matalia vasta-ainepitoisuuksia, päätimme omalta osaltamme selvittää, mistä oli kyse. Kevääseen 2018 saakka Viipurin Koirat ry:n kahdella pitkäaikaisella yhteistyötarhalla noudatettiin tavanomaisia venäläisiä rokotussuosituksia. Raivotautirokotteen osalta se tarkoitti sitä, että koirat rokotettiin pian tarhalle tulon jälkeen kertaalleen, ja sen jälkeen rokotus uusittiin vuosittain. Suomeen koiran oli EU:n määrittelemien tuontimääräysten mukaan mahdollista matkustaa 21 vuorokautta ensimmäisen rokotuksen jälkeen, mikäli se oli tunnistusmerkitty ja vähintään 3 kk ikäinen rokotuksen saadessaan. Koska osalla kertaalleen rokotetuista koirista ei oltu todettu raivotautirokotusvasta-aineita, tarhoille saapuvien koirien rabiesrokotuksia tehostettiin yhdistyksen pyynnöstä 3–4 viikon kuluttua, ja Suomeen mahdollisesti tuotavien koirien verinäytteitä tutkittiin vielä varmuudeksi raivotaudin vasta-aineiden varalta. Näytteet on analysoitu Viipurin Koirat ry:n tilauksesta Ruokavirastossa.


Näytteet matkalla laboratorioon. Kuva: Aino Arjas

Viipurin Koirat testauttanut pian 200 koiraa

Viipurin Koirat ry teetti heinäkuussa 2018 ensimmäiset raivotautirokotusvasta-ainetestit adoptio-ohjelmassaan oleville koirille ja on sen jälkeen tutkituttanut vasta-ainetasot kaikilta niiltä koirilta, joille on ollut luvassa oma koti Suomesta. Tavoitteena on ollut selvittää, miksi myös joillakin viipurilaiskoirilla oli todettu vuonna 2018 Tuontikoira-hankkeessa ja pistokokeissa liian matalia tai olemattomia vasta-ainearvoja sekä varmistaa, että tarhalla elävien ja Suomeen saapuvien koirien vasta-ainetasot ovat jatkossa riittävällä tasolla. Näytteitä on tutkittu vuoden aikana yhteensä 192 koiralta – osalta useampaan kertaan. Tulokset ovat olleet samansuuntaisia Ruokaviraston julkaisemien tietojen kanssa: osalla koirista on ollut näytteenottohetkellä riittämättömät vasta-ainetasot. Yksi rabiesrokotusannos ei useinkaan ole saanut aikaan riittävää rokotusvastetta, ja osalla koirista vasta-ainetaso on yhden rokotuksen jälkeen joko jäänyt niin matalaksi tai laskenut ennen mittausta niin matalalle, ettei se ole ollut mitattavissa lainkaan.


Tarhalla olevalta pennulta otetaan näytettä rabiesvasta-ainetutkimusta varten. Aino Arjas avustaa. Kuva: Ira Müller

Muutamissa ulkomaisissa katu- ja tarhakoirilla tehdyissä tutkimuksissa suositellaan rabiesrokotusten tehostamista, ja nollatulokset näyttäisivät loppuneen Viipurinkin tarhoilla sen jälkeen, kun rabiesrokotukset alettiin tehostaa kuukauden kuluttua annettavalla uusintarokotuksella samaan tapaan kuin yhdistelmärokotteet. Vasta-ainetasot ovat kuitenkin osalla koirista kahdenkin rokotusannoksen jälkeen edelleen matalia. Seuranta-aikanamme on noin kolmasosa koirista jouduttu rokotuttamaan ja testauttamaan uudelleen ensimmäisen vasta-ainetestin jälkeen. Erityisen huono rokotusvaste näyttäisi olevan pentukoirilla, joilla kaksikaan kuukauden välein annettua rokotusta ei välttämättä aina riittänyt nostamaan vasta-ainetasoa toivottuun 0,5 ky/ml:aan, vaan se on voinut jäädä tasolle 0–0,4 ky/ml.

Heikolle rokotusvasteelle on useita syitä

Rokotusten laadun olemme varmistaneet kustantamalla rokotukset itse ja tilaamalla valmisteita isompina erinä lääketukusta sekä järjestämällä massarokotuspäiviä, jolloin koiria rokotetaan aitaus kerrallaan saman lääkärin toimesta. Viipurin Koirat ry:n edustajia on ollut usein myös itse paikalla koiria rokotettaessa sekä verinäytteitä otettaessa. Näytteet tuomme Suomeen itse, ja rabiesvasta-ainetasot on tutkittu Ruokaviraston laboratoriossa.

Mitään yksittäistä ja varmaa selittävää tekijää emme osittaisille matalille raivotautivasta-ainetasoille ole vielä löytäneet. Kun muut mahdolliset tekijät on suljettu pois, on jäljelle kuitenkin jäänyt käytännössä vain yksi asia: tarhakoirien kotikoiriin verrattuna huonompi kunto ja siitä aiheutuva heikko immuniteetti. Tämä on ollut myös niiden venäläisten eläinlääkärien vastaus, joilta olemme asiaa konsultoineet. Immuniteettiä ja sen myötä rokotusvastetta voivat heikentää mm. aliravitsemus, infektio, ripuli tai muu sairaus, leikkaus (kuten sterilisaatio) ja stressi. Osa koirista saapuu tarhalle suoraan kodistaan hyväkuntoisina, valmiiksi steriloituina ja rokotettuina. Valtaosa hylätyiksi tulleista koirista ei kuitenkaan ole nähnyt eläinlääkäriä eläessään eikä saanut ennen tarhalle joutumistaan ainoatakaan sisäloishäätöä. Suurin osa yhteistyötarhoillemme saapuvista koirista on ei-toivottuina syntyneitä pentuja, joiden emo on elänyt pihakoirana tai joutunut hylätyksi ja jäänyt oman onnensa nojaan (vrt. kesäkissat Suomessa). Emon ja pentujen saama ravinto on ollut huonoa ja sitä on ollut liian vähän. Aikuisina saapuneilla koirilla voi olla vammoja ja mätiä hampaita. Sisäloisia on käytännössä jokaisella tarhalle tulevalle koiralla, ja ne aiheuttavat anemiaa, ripulia, yskää, oksentelua, kuumetta ja kuivumista. Tarhalle tultuaan koirat saavat elämänsä ensimmäisen matolääkkeen, ja matojen massakuolema aiheuttaa monelle oksentelua ja ripulia. Osa pennuista menehtyy. Ne, jotka selviävät 12-viikkoisiksi, rokotetaan ja pian myös steriloidaan. Hylkäämisen ja tarhalle joutumisen aiheuttama stressi on kaikille koirille valtava. Koiria on paljon, aitaukset ovat pienet ja tartuntapaine on suuri. Vaikka koiria madotetaan tarhoilla säännöllisesti, ei sisäloisten jatkuvaa uudelleentartuntaa pystytä ehkäisemään olosuhteissa, joissa ei ole mm. juoksevaa vettä ja viemäröintiä. Giardiaa esiintyy niin maaperässä kuin juomavedessäkin, ja koirien ulostenäytteestä voidaan todeta uusi vakava suolinkaistartunta joskus vain pari kuukautta edellisen matolääkeannoksen jälkeen.


Pahasta ripulista kärsiviä pentuja tarhan klinikkarakennuksessa nesteytyksen jälkeen. Kuva: Ira Müller

Sisäloisia ja niiden aiheuttamaa immuunipuutosta pidettiin todennäköisimpänä syynä slovakialaistutkimuksessa, jossa verrattiin sisäloisista kärsivien tarhalla elävien pentujen raivotautirokotusvasta-ainetasoja kodeissa elävien terveiden pentujen vastaaviin arvoihin. Tutkimuksen tarhalla eläneistä pennuista yhdelläkään ei todettu yhden rabiesrokotuksen jälkeen riittäviä vasta-ainetasoja.

Tavoitteena kattava rokotussuoja

Puheet rokottamattomuudesta ja väärennetyistä rokotustodistuksista harmittavat. Mikään ei ole omana seuranta-aikanamme viitannut vilppiin, ja jos jompikumpi pitkäaikaisista avustuskohteistamme jäisi sellaisesta kiinni, siitä seuraisi, että tarhan perustaja menettäisi elämäntyönsä. Viipurin Koirat ry:n merkitys on avustuskohteille niin suuri, että niiden toiminta muuttuisi mahdottomaksi, mikäli ne lakkaisivat saamasta yhdistykseltämme apua ruuan, juomaveden, lääkkeiden, rakennustarpeiden, kuivikkeiden ja monen muun tarpeellisen hankintaan. Jos yksikään koira ei saisi enää kotia Suomesta, ei tarhoille voitaisi enää ottaa vastaan uusia avuntarvitsijoita, mikä johtaisi siihen, että seudun kadut alkaisivat taas hiljalleen täyttyä katukoirista. Paikallisten eläinsuojelijoiden näkökulmasta tämä olisi katastrofi.

Itse en enää alkuhämmästyksen jälkeen ole ihmetellyt, jos jonkun koiran raivotautivasta-ainetasot ovat yhden rokotusannoksen jälkeen olleet alle tarvittavan, sillä sen verran yleistä se näissä olosuhteissa on. Molemmilta yhteistyötarhoiltamme löytyy edelleen koiria, joille yksi tai kaksikaan rokotusannosta ei ole riittänyt nostamaan vasta-ainetasoa 0,5 ky/ml:aan. Samalla kertaa ja samalla valmisteella rokotettujen koirien rokotusvasteet vaihtelevat, ja saman pentueenkin sisältä voi löytyä hyvin erilaisia tuloksia. Osa koirista pääsee muuttamaan omaan kotiin vasta-ainetestin jälkeen, mutta osa joutuu jäämään vielä viikoiksi odottamaan uutta rokotusta ja sen vaikutusta. Viikkojen viivästys koiran kotiinpääsyssä aiheuttaa mm. ruokinnan suhteen enemmän kuluja kuin yhdestä rokotusannoksesta kertyisi säästöä, ja odotus on niin koiralle kuin koiran tulevalle perheelle ikävä. Suosittelen silti kaikille rescuetoimijoille lämpimästi sitä, että tarhoille saapuvat löytökoirat rokotettaisiin vähintään kaksi kertaa niin rabies- kuin yhdistelmärokotteellakin ennen Suomeen tuloa ja että rokotusten onnistumista seurattaisiin ainakin pistokokein – sisäloishäätöjä unohtamatta. Raivotautirokotteen tehostaminen ja pistokokeet sisältyvät myös Responsible Rescue -toimijoiden yhdessä koostamiin vastuullisen adoptiotoiminnan kriteereihin.

Rabiesrokotteet ovat Venäjällä lääketukuissa edullisia ja yhden annoksen saa alle kahdella eurolla. Periaatteessa koirat voitaisiin rokottaa rutiinisti kolmekin kertaa peräkkäin ilman taloudellisia menetyksiä, sillä yhden vasta-ainetestin hinnalla saisi hankittua yli 50 annosta rokotteita. Vasta-ainetestit ovat kuitenkin olleet paitsi tarpeellisia myös mielenkiintoisia, ja ne ovat hintavuudestaan huolimatta todennäköisesti pysyvä osa yhdistyksemme adoptiotoimintaa myös jatkossa. Uudet omistajat saavat jatkossakin mukaansa todistuksen koiralleen suoritetusta tutkimuksesta. Samalla yritämme kerätä varoja sellaisten parannusten toteuttamiseen, jotka auttavat edistämään tarhoilla elävien koirien terveyttä ja vähentämään sisäloistartuntoja. Seuraavaksi kokeilemme antaa koirille pitempikestoisia liuosmuotoisia loishäätöjä tablettimuotoisten kerta-annosteisten häätöjen lisäksi. Tulemme edelleen seuraamaan, kuinka sisäloishäätöjen tehostaminen sekä hygienia- ja ravitsemustason parantaminen mahdollisesti vaikuttavat tuloksiin, mutta näihin parannuksiin tarvitsemme apua teiltä, tukijat. Jos haluat auttaa, löydät tilinumeron ja viitteet lahjoitussivultamme. Voit suunnata lahjoituksen esimerkiksi ruokaan, eläinlääkärikuluihin tai sterilisointitoimintaan.

Teksti: Aino Arjas
aino.arjas@viipurinkoirat.fi


Viipurissa sijaiskodissa asuva Butch kävi tarhalla antamassa verinäytteensä tutkimusta varten. Kuva: Ira Müller


Lähteitä ja mielenkiintoista luettavaa:

Antibodies against rabies virus in dogs with and without history of vaccination in Santa Maria - RS - Brazil. Gonzales Fernandes et al. Cienc. Rural vol.47 no.11 Santa Maria Nov. 2017.

Comparative study of rabies antibody titers of dogs vaccinated in Finland and imported street dogs vaccinated abroad. Kaila et al. Acta veterinaria Scandinavica 2019.

The effect of endoparasitism on the immune response to antirabies vaccination in puppies. Mojišová et al. 2007. 

Gastrointestinal Parasites in Shelter Dogs: Occurrence, Pathology, Treatment and Risk to Shelter Workers. Raza et al. 2018.

Rabies mass vaccination campaigns in Tunisia: are vaccinated dogs correctly immunized? Seghaier et al. 1999.

Sero-prevalence of virus neutralizing antibodies for rabies in different groups of dogs following vaccination. Pimburage et al. 2017.

Venäläisten koirien rabiesvasta-aineista. Viipurin Koirat ry:n tiedote 26.6.2018