Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: keskikokoinen
Syntymäaika: 9/2022
Sijainti: Elenan tarha, Svetogorsk
Valmis matkustamaan: ei vielä

20.7.2023
Kassu kastroitiin Viipurin Koirien tuella.

11.4.2023
Vihdoin tuli aika ottaa kirkassilmäinen ja niin suloinen Kassu kanssamme ulkoilemaan.

Tapasimme Kassun ja sisarukset jälleen pääsiäisenä. Tavoitteenamme oli saada kaikki pennut hihnaan ja harjoittelemaan hihnassa kävelyä tarhan ulkopuolella. Kassua jännitti kovasti, kun ihminen lähestyi sitä valjaiden kanssa. Useamman kerran Kassu onnistuikin puikahtaa karkuun ennen kuin valjaat lopulta saatiin puettua päälle. 

Sisarustensa tavoin Kassukin poistui tarhalta sylissä. Ulkoilu jännitti sitä jonkun verran, mutta siskonsa nähdessään ilo sen silmissä syttyi. Muutamia askeleitakin tuli otettua, mutta äkkinäiset liikkeet tai kovat äänet aiheuttivat Kassussa paniikin. Kassu makoili hangessa siskonsa Kaisan kyljessä kiinni ja meinasivat sisarukset välillä hieman leikkiäkin. Ihmisen kosketus ei ollutkaan paha asia, mutta huoli sen silmissä oli silti nähtävissä. Pieni tauko tarhan melusta ja hälinästä tuntui kuitenkin tekevän Kassulle hyvää ja oli ihanaa katsoa, kuinka onnellisena se makoili puhtaassa lumessa siskonsa vieressä. Kun pennut alkoivat kylmyyden johdosta tärisemään, oli aika palauttaa ne takaisin mökkiinsä.

Kassu etsii koirakaverillista kotia rauhalliselta alueelta. Hihnassa kulkeminen on sille vielä hyvin jännittävää eikä se tiedä liikenteen hurinasta mitään. Olisikin todella toivottavaa, että uudessa kodissa olisi myös oma aidattu piha, jossa aloitella hihnakävelyn harjoittelu.

27.3.2023
Kauniilla mustalla turkilla varustettu Kassu on mitä suloisin pentu. Vierailumme aikana sen silmistä paistoi kuitenkin huoli.

Elena sai lokakuussa tiedon pentukatraasta, jonka emo oli poimittu mitä ilmeisemmin rankkurin matkaan ja pennut oli jätetty jälkeen. Alkavan syksyn koleudessa ilman emon turvaa ei näillä pennuilla ollut mitään mahdollisuutta selviytyä. Niiden vasta alkanut elämä olisi päättynyt tien viereen, emon paluuta odottaen, elleivät ohikulkevat ihmiset olisi ilmoittaneet pennuista Elenalle, joka kiirehti poimimaan ne matkaansa. Kahdeksan aivan liian nuorta pentua päätyi tarhalle, missä taudit leviävät helposti. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Pennut sairastuivat vakavasti. Kolme ei selvinnyt. Kasimir, Ksenja, Kassu, Kaisa ja Kaino kuitenkin paranivat, vaikka todennäköisyydet olivat niitä vastaan. Nyt nämä noin puolivuotiaat nuorukaiset kasvavat Elenan tarhalla ja unelmoivat paremmasta tulevaisuudesta ja omasta kodista.

Kassu sisaruksineen asuu Elenan tarhan keskipihalla sijaitsevassa mökissä, jonka ne jakavat monen muun pennun ja aikuisen koiran kanssa. Mökki on ahdas ja kaikki sen asukkaat ovat enemmän tai vähemmän arkoja. Pienen pennun on vaikea sosiaalistua sellaisessa paikassa. Tämän pentueen pennut eivät valitettavasti hypikään innokkaana vasten ja riennä häntä heiluen tutustumaan. Niitä saa kyllä käsitellä, mutta omaehtoisesti ne eivät hakeudu ihmisen lähelle. Kassunkin kanssa on käynyt niin, että jopa ihmisen kosketus jännittää kovasti. Liikenteen hälinästä tai kodin äänistä sillä ei ole sitäkään vähää kokemusta, voi poloista. Tällaiselle pennulle on tärkeää, että oma tuleva koti sijaitsee rauhallisella alueella, missä se saa omaan tahtiinsa tutustua uuteen ja pelottavaankin maailmaan.

Kassua tekisi mieli rutistaa, painaa se rintaa vasten ja vakuuttaa sille, että kaikki tulee vielä olemaan hyvin. Se on kuitenkin arka poika, jolle halaaminen olisi ainoastaan pelottava ja epämiellyttävä kokemus, joten sanat ja teot jäävät ajatuksen tasolle. Lupausten antaminenkin tuntuu väärältä, sillä Kassun mahdollisuudet parempaan elämään ovat valitettavan huonot. Arka mustaturkkinen poika täpötäydellä koiratarhalla. Monen surullisen kohtalon alku.

Ihmiset ovat Kassun mielestä jännittäviä otuksia, joita ei noin vaan lähestytä. Kun maaliskuun aikana tapasimme pennut, pääsi Kassukin syliin kuvattavaksi. Mistään maailman kivoimmasta kokemuksesta ei Kassun mielestä ollut kyse, mutta nätisti se pysyi ihmisen sylissä, vaikka sitä kovin jännittikin. Ikuistimme kameraan mitä suloisimman pienen poikapennun, jolle maailma on ollut aivan liian epäreilu. Mustaturkkiset koirat tuntuvat aina jäävän muiden koirien varjoon, eikä tilannetta ainakaan auta se, että Kassun sosiaalistumiskausi on jäänyt aivan liian puutteelliseksi. Koko pienen ikänsä se on elänyt eristyksissä, vailla mahdollisuuksia tottua ihmisiin tai tutustua uusiin asioihin. Pienen ja ahtaan mökin vähäiset neliöt ja siellä elävät koirakaverit ovat ne kaksi asiaa, jotka ovat Kassulle tuttuja ja jokseenkin turvallisia. Mistään toivottomasta tapauksesta ei kuitenkaan ole missään nimessä kyse. Turvallisessa ja osaavassa kodissa se voisi oppia vaikka ja mitä. Ehkä siitä ei tule maailman reippainta koiraa, joka iloisesti tervehtii jokaista vastaantulijaa, mutta varmasti siitä tulisi arvokas osa omaa perhettä. Perhettä, joka olisi sen suhteen loputtoman kärsivällinen ja haluaisi aidosti edetä sen ehdoilla.

Kassu etsii kotia rauhalliselta alueelta kera kivan koirakaverin. Ympäristössä ei saisi olla liiaksi stressaavia häiriötekijöitä ja oma aidattu piha auttaisi varmasti ulkoiluharjoituksissa. Ne pitääkin aloittaa Kassunkin kanssa täysin nollasta, samoin kuin kaikki muukin. Ehkä sitä kuitenkin vielä onnistaa, joku huomaa sen ja tarjoaa sille oman kodin, kärsivällisyyttä ja rakkautta. Paremman tulevaisuuden, jonka Kassu ansaitsee.

Kassu kastroidaan ja tautitestataan ennen Suomeen tuloa.

Viipurin koirat - Kassu 4.3.2023

Kassu tautitestataan 8 vektorivälitteisen taudin varalta ennen Suomeen tuloa ja sen tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin ennen luovutusta uudelle kodille. Kassun kodinetsintää hoitaa Viipurin Koirat ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 22917870.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.