Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi
Syntymäaika: 9/2022
Sijainti: Elenan tarha, Svetogorsk

30.7.2023
Kasimir on muuttunut niin araksi koiraksi, ettemme enää etsi sille kotia Suomesta.

20.7.2023
Kasimir kastroitiin Viipurin Koirien tuella.

11.4.2023
Kasimir pääsi harjoittelemaan kanssamme hihnassa kävelyä ja osoittautui mitä sympaattisimmaksi pojaksi.

Tapasimme Kasimirin ja sisarukset jälleen pääsiäisenä. Tavoitteenamme oli saada kaikki pennut hihnaan ja harjoittelemaan hihnassa kävelyä tarhan ulkopuolella. Tarhalle päästyämme huomasimme Kasimirin iloisesti pörräävän pitkin pihaa. Siellä se hyväntuulisena juoksenteli ja teki tuttavuutta muiden koirien kanssa. Me ihmisetkin saimme Kasimirilta hellyttävän vastaanoton ja muiden koirien perässä se riensi tervehtimään myös meitä. Valjaat saatiin Kasimirille helposti päälle, vaikka tilanne olikin sille jännittävä. Sen jälkeen koitti aika kantaa Kasimir tutustumaan maailmaan tarhan aitojen ulkopuolella.

Kasimir pääsi sylikyydillä tarhan viereiselle pellolle todennäköisesti elämänsä ensimmäistä kertaa. Omat jalat eivät tarhan ulkopuolella meinanneet kantaa ja ohi ajava mopo aiheutti paniikin. Vaikka akeleiden ottaminen oli sille vielä liikaa, ihmiseen nojautuminen toi sille turvaa. Se on ihana poika ja ansaitsisi jo päästä omaan kotiin. Vaikka Kasimir vaikuttikin viime tapaamisesta hieman rohkaistuneen, ovat monet asiat sille täysin uusia ja pelottavia. Kasimir tarvitseekin koirakaverillisen kodin rauhalliselta alueelta. Uudessa kodissa tulisi mielellään olla oma aidattu piha, jotta ulkoiluharjoitukset voidaan aloittaa turvallisesti oman pihan suojissa. Pääsisipä Kasimir pian omaan kotiin, jossa sen rohkaistuminen voisi jatkua. 

Viipurin koirat - Kasimir 8.4.2023

26.3.2023
Komea Kasimir-poloinen on sekin kasvanut harmillisen varoivaiseksi pojaksi. Sosiaalistumiskausi on jäänyt puutteelliseksi, mutta matkalippu Suomeen voisi vielä korjata tilanteen.

Elena sai lokakuussa tiedon pentukatraasta, jonka emo oli poimittu mitä ilmeisemmin rankkurin matkaan ja pennut oli jätetty jälkeen. Alkavan syksyn koleudessa ilman emon turvaa ei näillä pennuilla ollut mitään mahdollisuutta selviytyä. Niiden vasta alkanut elämä olisi päättynyt tien viereen, emon paluuta odottaen, elleivät ohikulkevat ihmiset olisi ilmoittaneet pennuista Elenalle, joka kiirehti poimimaan ne matkaansa. Kahdeksan aivan liian nuorta pentua päätyi tarhalle, missä taudit leviävät helposti. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Pennut sairastuivat vakavasti. Kolme ei selvinnyt. Kasimir, Ksenja, Kassu, Kaisa ja Kaino kuitenkin paranivat, vaikka todennäköisyydet olivat niitä vastaan. Nyt nämä noin puolivuotiaat nuorukaiset kasvavat Elenan tarhalla ja unelmoivat paremmasta tulevaisuudesta ja omasta kodista.

Kasimir sisaruksineen asuu Elenan tarhan keskipihalla sijaitsevassa mökissä, jonka ne jakavat monen muun pennun ja aikuisen koiran kanssa. Mökki on ahdas ja kaikki sen asukkaat ovat enemmän tai vähemmän arkoja. Pienen pennun on vaikea sosiaalistua sellaisessa paikassa. Tämän pentueen pennut eivät valitettavasti hypikään innokkaana vasten ja riennä häntä heiluen tutustumaan. Niitä saa kyllä käsitellä, mutta omaehtoisesti ne eivät hakeudu ihmisen lähelle. Kasimirinkin kanssa on käynyt niin, että jopa ihmisen kosketus jännittää kovasti. Liikenteen hälinästä tai kodin äänistä sillä ei ole sitäkään vähää kokemusta, voi poloista. Tällaiselle pennulle on tärkeää, että oma tuleva koti sijaitsee rauhallisella alueella, missä se saa omaan tahtiinsa tutustua uuteen ja pelottavaankin maailmaan.

Maaliskuun alun tarhareissulla oli aika kuvata Kasimir ja sisarukset. Kasimir istui jähmettyneenä sylissä ihmetellen, että mihin sitä oikein on jouduttu. Ihmiskontaktit ovat jääneet vähiin, joten ei ihmekään, että huoli paistoi sen silmistä. Nätisti se kuitenkin antoi ihmisen koskettaa sitä ja tarkistaa hampaat, vaikkei omaehtoisesti tullutkaan tekemään sen kummempaa tuttavuutta. Ehkäpä ensi kerta on sille jo hippusen helpompi!

Kasimir on tottunut siihen, että ihminen tulee päivittäin täyttämään aitauksen vesi- ja ruokakipot. Muutoin Kasimir elelee kuitenkin pelkässä koiraseurassa. Täpötäydellä koiratarhalla ei työt lopu kesken, eikä aikaa koirien kanssa oleskeluun ole ikinä riittävästi, vaikka kuinka yrittäisi kiirehtiä tai öisin murehtisi aroiksi jäävien pentujen kohtaloa – resursseja on aina liian vähän. Tähän kohtaloon myös Kasimir on joutunut tyytymään, ja sen elämä kuluukin ahtaassa aitauksessa päivän ruoka-annosta odottaen. Onneksi sillä on sentään sisarukset turvana ja yhä kaikki mahdollisuudet oppia yhtä jos toista. Tarhalla sillä vaan ei ole mitään uutta opittavaa, kun ei ole ketään, joka sitä opettaisi. Kotiin olisi Kasimirinkin päästävä. Sellaiseen kotiin, jossa ymmärrettäisiin arkaa pojan poloista ja jossa olisi osaamista ja halua totuttaa sitä uusiin asioihin.

Kasimir etsii kotia rauhalliselta alueelta kera kivan koirakaverin. Ympäristössä ei saisi olla liiaksi stressaavia häiriötekijöitä ja oma aidattu piha auttaisi varmasti ulkoiluharjoituksissa. Ne pitääkin aloittaa Kasimirin kanssa täysin nollasta, samoin kuin kaikki muukin. Ehkä sitä kuitenkin vielä onnistaa, joku huomaa sen ja tarjoaa sille oman kodin, kärsivällisyyttä ja rakkautta. Paremman tulevaisuuden, jonka Kasimir ansaitsee.

Kasimir kastroidaan ja tautitestataan ennen Suomeen tuloa.

Viipurin koirat - Kasimir 4.3.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.