Onko venäläinen aina varas? Jotkut tuntuvat ajattelevan näin. Joidenkin tahojen esittämät vihjaukset viipurilaisen tarhanpitäjän ”koirabisneksestä” ovat sydäntä riipivää kuultavaa ja luettavaa niille, jotka tietävät asian todellisen laidan. Arvostelijoiden lempiaihe on tarhanpitäjä Irinan uudehko omakotitalo, ja he antavat ymmärtää, että se olisi suomalaisten lahjoitusvaroilla rakennettu. Tarhan suomalaista tukijaa, Viipurin Koirat ry:tä, on syytetty perusteettomasti varojenkäytön huonosta valvonnasta. Asiaa ei pidä sekoittaa tarhanpitäjä Olgan rakenteilla olevaan taloon, joka todella on suomalaisvaroin rakennettu ja jota varten kesäisen tulipalon jälkeinen keräys on edelleen käynnissä.

Yhdistys on tukenut Irinan tarhaa useita vuosia vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin. Venäjältä apua ei juuri tule, mitään kunnallista löytökoiratoimintaa tai eläinsuojelujärjestöä ei alueella ole ja koirat ovat yksittäisten ihmisten avun varassa. Irinalle koirien auttaminen on elämäntyö, ja on pitkälti hänen ansiotaan, ettei alueella enää liiku irtokoiralaumoja: koirat kerätään tarhalle talteen ja steriloidaan. Joidenkin on vaikea ymmärtää sitä, että hän samaan aikaan kuuluu niihin venäläisnaisiin, jotka eivät lähde kotoa ilman ehostusta eikä ajattele, että vaatimattomuus kaunistaa. Hänen miehensä oli yrittäjä, mikä mahdollisti sen, että rouva saattoi tehdä vapaaehtoistyötä koirien parissa. Nyt tuota miestä ei enää ole ja yhteinen keskustassa sijainnut huoneisto on myyty. Tarhan läheisyyteen vuosi sitten pystytetty muoviverhoiltu talo näyttää hienommalta kuin todellisuudessa on, ja se on kustannettu aiemman huoneiston myynnistä saaduilla tuloilla.

Olemme hiljattain kuulleet villejä ajatuksia siitä, että vuonna 2007 perustettu Nadežda-Vyborg -yhteisö myisi Suomesta tuotuja lahjoitusruokia eteenpäin. Kyseessä ei kuitenkaan ole koiranruuan myyntibisnes, vaikka kaupparekisterissä sen yhdeksi toimialaksi onkin aikanaan rastitettu eläinlääkinnän ja hoitolatoiminnan ohella eläintarvikkeiden vähittäismyynti. Nadežda-Vyborg oli aikoinaan tarhan ei-kaupallinen taustaorganisaatio. Perustajajäsenillä oli ajatuksena rahoittaa tarhan toimintaa perustamalla sen yhteyteen eläintarvikeliike. Tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut – mitään myyntiä ei harjoitettu, ja tarha pysyi voittoa tavoittelemattomana yhteisönä, jollaiseksi se oli rekisteröity. Vuonna 2009 tarhan nimi muuttui, ja se on nykyään Tselovek sobake drug – niin ikään voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka toimiala on eläinten hoito. Nadežda-Vyborg ei ole toiminut vuosiin, ja se poistuu pian kokonaan kaupparekisteristä.
Väite, että Suomesta tuodut lahjoituksena saadut sekalaiset ruuat myytäisiin Venäjällä eteenpäin, on siis vailla minkäänlaista totuuspohjaa ja suorastaan järjetön. Pienen vapaaehtoisjoukon omilla autoillaan ja omalla kustannuksellaan perille kuljettamat ruuat päätyvät sinne minne on tarkoituskin. Yhdistyksen väki käy tarhalla joka viikko, usein monia kertoja viikossa, ja on hyvin tietoinen olosuhteista, jotka siellä vallitsevat. Tarhalla käy myös yhdistyksen ulkopuolisia ihmisiä, ja hyvin todennäköistä onkin, että minkään muun suomalaisen yhdistyksen tukemalla tarhalla ei käy niin paljon vieraita Suomesta tutustumassa tarhan oloihin kuin juuri Irinan tarhalla. 

Olosuhteet ovat edelleen suomalaissilmin alkeelliset. Kaikesta on pulaa, työ on raskasta, ruuan riittävyydestä on ainainen huoli ja Suomesta on tarpeen viedä jopa haravia, lapioita ja vaatteita. Kun rahaa on niukalti, joudutaan jatkuvasti tekemään vaikeita valintoja: ostaako koko porukalle ruokaa vai viedäkö lauma keuhkokuumeisia pentuja lääkäriin? Kaikki koirat eivät selviä, mutta jokainen saa mahdollisuuden. Viime vuodesta alkaen Viipurin Koirat ry on pystynyt osallistumaan usein myös viipurilais- ja pietarilaisklinikoiden perimiin eläinlääkärikuluihin, ja suomalaisapu on siis mahdollistanut myös sen, että koirilla on pääsy eläinlääkäriin entistä useammin.

Tarhaa ei ole enää muutamaan vuoteen rahoitettu Saksasta, ja Venäjältä tuleva tukikin on vähäistä, joten tarha on pitkälti suomalaisavun varassa. Vähäisillä resursseilla pyörivä tarha on muuttunut pienin askelin vuosien varrella. Yksi koirankoppi voi joidenkin mielestä vaikuttaa pieneltä parannukselta, mutta se voi olla monen ihmisen ponnistelun tulos ja ulkona pakkasessa eläville koirille hengenpelastaja. Parina viime vuonna on pystytty toteuttamaan suurempiakin aitaus- ja katosprojekteja, mutta yhdistys ei pysty rahoittamaan nykyaikaisen tarharakennuksen pystyttämistä eikä myöskään halua sitä tehdä, ellei tarjolla ole uutta tonttia, jossa toiminnalle on varmuudella luvassa jatkuvuutta ja joka on mahdollista liittää viemäriverkkoon.

Viipurin Koirat ry suhtautuu vakavasti varainkäytön valvontaan ja yhdistykselle kuuluvaan kirjanpitovelvollisuuteen. Irina toimittaa yhdistykselle alkuperäiset kuitit mm. koiranruuasta, sähkölaskuista, eläinlääkärilaskuista ja rakennusmateriaalien hankinnasta. Asiassa ei ole mitään epäselvää: Viipurin Koirien tuella ei kateta edes kaikkia tarhan kuluja eikä varoja jää yli. Yhdistyksellä on ammattitasoinen kirjanpito ja toiminnantarkastus. Ja koska yhdistyksellä on poliisihallituksen myöntämä keräyslupa, on se myös tilitysvelvollinen luvan myöntäjälle varojen käytöstä. Koirista saatava korvaus ei ole tarhanpitäjille tai yhdistyksellekään bisnestä. Tarha saa Suomeen adoptoitavasta koirasta 50 euron korvauksen, jolla se kustantaa mikrosirun, rokotukset tehosteineen, sisä- ja ulkoloishäädöt ja asiakirjat, sekä aikuisilla koirilla sterilaation tai kastraation. 

Sterilointien tärkeyden ymmärtää jokainen, ja yhdistys haaveilee entistä tehokkaammasta sterilointikampanjasta Viipurin seudulla. Toistaiseksi projektiin on lähtenyt mukaan vain yksi eläinlääkäri, ja toiminnan koordinoiminen Suomesta käsin on haasteellista. Työhön tarvitaan aivan välttämättä paikallisia yhteistyökumppaneita. Jokaisesta onnistuneesta sterilaatiosta olemme ylpeitä.

Yksi Viipurin Koirien keskeisistä tehtävistä on etsiä koirille hyviä, pysyviä koteja Suomesta. Koiria ei ”haalita” holtittomasti, vaan jokaiselle etsitään hyvä ja sitoutunut koti. Iso osa adoptiohakemuksista ei etene käsittelyyn lainkaan ja osa karsiutuu haastattelujen myötä. Yhdistys pyrkii sijoittamaan koirat sitoutuneisiin koteihin, joissa on riittävät resurssit niiden hoitoon. Kodinvaihtajakoirat palautuvat yhdistykselle uudelleen sijoitettaviksi, ja niiden määrä on adoption ehtojen tiukentamisen myötä painunut viime vuosina minimiin.

Molempien maiden viranomaiset valvovat, että maahantuontiehdot täyttyvät eläinten tuonnissa. Lähettävällä taholla on Venäjän viranomaisen Rosselkhoznadzorin lupa eläinten vientiin, ja sama viranomainen myöntää lähteville koirille todistukset vientiehtojen täyttymisestä. Viipurin Koirat ry noudattaa EU:n ulkopuolelta tuotaville koirille asetettuja maahantuontiehtoja, ja näiden täyttyminen tarkastetaan Suomen tullissa suomalaisen virkamiehen toimesta, ennen kuin koirat pääsevät maahan. Jokaisen koiran tiedot rekisteröidään Traces-järjestelmään. Jos tuontiehdot eivät täyty, koira ei pääse Suomeen ollenkaan. Ainuttakaan eläintä ei ole palautettu Suomesta Venäjälle puutteellisten asiakirjojen tai rokotusten vuoksi, kuten jotkut ovat väittäneet. Koirat saavat rabiesrokotuksen nopeasti tarhalle saapumisen jälkeen. Pienimmät pennut joutuvat odottamaan rokotuksia, kunnes täyttävät 3 kuukautta. Suomeen koirien on mahdollista päästä aikaisintaan 21 vuorokautta rabies-rokotuksen antamisen jälkeen. Koiria ei koskaan tuoda suoraan kadulta.

Venäläisessä sosiaalisessa mediassa esiintyy suoranaista vihapuhetta ja disinformaatiota, usein nimettömänä. Vuosia jatkunut mustamaalauskampanja Irinan tarhaa vastaan nostaa aina välillä päätään, ja myös Olgan tarhaa kohtaan on esitetty perättömiä syytöksiä. Valitettavan usein erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt myös Suomessa joutuvat erilaisten hyökkäysten ja syytösten kohteeksi. Mikä on valitettavaa arkipäivää vaikkapa naisten oikeuksien puolustajille tai pakolaisapujärjestöille, on näköjään myös vapaaehtoisvoimin pyörivän, eläinsuojelutyötä tekevän rescueyhdistyksen tai yksityishenkilön kohdattava. Emme kuitenkaan anna tämän lannistaa itseämme, ja toivotamme myös tarhanpitäjä Irinalle sekä Olgalle voimia jatkaa korvaamattoman arvokasta työtä, jota kukaan muu ei ole valmis heidän puolestaan tekemään.

Viipurin Koirat ry