Sosiaalisessa mediassa on käyty viime päivät vilkasta keskustelua Seura-lehden julkaiseman artikkelin vuoksi (”Koirien kuningatar”, Seura 2/2017 ja saman artikkelin verkkoversio). Artikkelissa käsiteltiin viipurilaista löytökoiratarhaa ja sen pitäjää Irinaa sekä suomalaista Viipurin Koirat ry:tä, joka on avustanut tätä ja toista Viipurissa sijaitsevaa tarhaa useita vuosia vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin. Artikkeli on herättänyt monissa lukijoissa suuttumusta - osa on suuttunut tarhanpitäjä Irinalle ja yhdistykselle, osa puolestaan on pahoittanut mielensä yhdistyksen ja tarhanpitäjän puolesta.

Viipurin Koirat ry julkaisi verkkosivuillaan vastineen tammikuussa heti artikkelin ilmestyttyä ja julkaisee nyt vielä uuden aihetta käsittelevän kirjoituksen vastaukseksi kaikille niille, jotka ovat ottaneet yhdistykseen yhteyttä tai muuten pohtineet asiaa.

Oma kantamme on, että artikkelissa oli useita kohtia, jotka eivät ole totuudenmukaisia tai joissa annetaan ymmärtää, että yksittäistapaus on yleinen käytäntö. Vaikka ymmärrämme, että lehden tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon yleisöä ja että kohujutut ovat yksi tyylilaji lehtikirjoitusten joukossa, katsomme, että artikkelin julkaisija ei ole kaikilta osin noudattanut journalistien eettistä ohjeistoa. Esitimme juttua työstäneelle toimittajalle jo ennen jutun julkaisemista huolemme siitä, että hänen nimettöminä pysytelleillä tietolähteillään saattaa olla pyrkimys vahingoittaa yhdistystä ja tarhanpitäjä Irinaa. Jääkin nähtäväksi, millainen vaikutus tekstillä ja siihen liittyvällä keskustelulla on esimerkiksi lahjoitusten ja kotiehdokkaiden määrään ja niiden myötä tarhan toimintamahdollisuuksiin. Lisäksi koimme, että artikkeli perustui monilta osin pelkkiin kuulopuheisiin ja huhuihin, ja jopa nimettömänä somessa esitettyihin väitteisiin. Tarhanpitäjä Irinaan ja hänen yksityiselämäänsä kohdistui loukkaavaa spekulointia, joka on vahingoittanut hänen mainettaan. Artikkelista on tämän vuoksi tehty ainakin yksi kantelu Julkisen sanan neuvostoon.

Artikkelissa muistettiin kertoa, että tarhanpitäjä Irina on työskennellyt vuosia kulkukoiraongelman ratkaisemiseksi ja saanut paljon hyvää aikaan. Sen lisäksi siinä kuitenkin vihjattiin, että tarhalle toimitetut lahjoitusvarat eivät olisi päätyneet pelkästään eläinten hyvinvointiin. Todisteena varojen väärinkäytöstä kerrottiin, että Irina on hiljattain rakentanut itselleen omakotitalon tarhan läheisyyteen ja että hän on käynyt joskus ulkomailla lomalla. Irinan julkisesta FB-profiilista on nähty kuvia, joissa hän ”istuu laitettuna avoauton kyydissä”. Todellisuudessa tietoomme ei ole tullut yhtään todistetta siitä, että Irina olisi käyttänyt lahjoituksena tulleita varoja tällaisiin tarkoituksiin. Miksi ihmeessä jotkut tuntuvat ajattelevan automaattisesti, että talo olisi epärehellisin keinoin hankittu? Tupakeittiöstä, yhdestä makuuhuoneesta ja kylpyhuoneesta koostuvan noin 70-neliöisen talonsa hän rakennutti keskustassa sijainneen huoneistonsa myyntituloilla. Kuultuaan kohuartikkelista hän toimitti Viipurin Koirat ry:lle kopion huoneiston kauppakirjasta todisteeksi siitä, että hänellä on ollut rakentamisen mahdollistavat varat käytössään omasta takaa. Vaikka emme mielellämme pui ihmisten yksityisasioita julkisuudessa, koemme, että joitakin asioita on kerrottava tarhanpitäjän maineen puhdistamiseksi. Niinpä kerromme, että Irinalla ja hänen ex-miehellään on ollut sen verran varallisuutta, että Irinalla on ollut mahdollisuus tehdä työtä kodittomien koirien hyväksi palkkatyön sijaan. Ennen säännöllistä suomalaisapua he myivät jopa omaa omaisuuttaan ostaakseen koirille ruokaa. Vaikka Viipurin seudulla on paljon köyhyyttä, on kauppiasperheessä kasvanut ja yrittäjän kanssa avioitunut Irina kuulunut niihin, joilla on ollut mahdollisuus joskus jopa matkustaa ulkomaille lomaa viettämään. Hänen FB-sivuillaan näkyneet palmurantakuvat on otettu matkalta, jonne hänet kutsui ja kustansi tarhaa aikaisemmin steriloinneissa avustanut pietarilainen eläinlääkäri. Nykyään Saksassa asuva eläinlääkäri Anna Veber kertoi yhdistyksen edustajalle, että hän oli halunnut tarjota Irinalle mahdollisuuden päästä hetkeksi rentoutumaan ja oli siksi kutsunut hänet lomalle kanssaan.

Viipurin Koirat ry suhtautuu erittäin vakavasti vihjauksiin, joiden mukaan sen Venäjälle toimittamaa apua olisi päätynyt jonnekin muualle kuin yhdistyksen keräysluvassa yksilöityihin tarkoituksiin. Yhdistys valvoo varojen käyttöä ja pitää äärimmäisen tärkeänä toimia lahjoittajien luottamuksen arvoisesti. Tarhanpitäjien on toimitettava yhdistyksen kirjanpitoon asianmukaiset kuitit ostoksistaan, ja hankinnoista sovitaan yhdessä etukäteen. Projektien etenemistä seurataan viikoittain omin silmin paikan päällä. Koska yhdistyksellä on keräyslupa, on se myös tilitysvelvollinen luvan myöntäjälle eli Poliisihallitukselle. Lahjoitusvarat päätyvät kokonaisuudessaan koirien hyväksi, eikä mitään osuutta niistä käytetä esimerkiksi yhdistyksen hallinnollisiin kuluihin. Me yhdistyksen aktiivit toimimme hallitusta ja puheenjohtajaa myöten ilman minkäänlaista palkkiota ja maksamme omilla rahoillamme myös omat matkamme ja viisumimme Venäjälle.

Artikkelissa väitettiin,  ettei yhdistyksen tilinpäätöksestä selviäisi se, paljonko kullekin avustettavalle tarhalle on toimitettu taloudellista apua. Väite ei pidä paikkaansa. Artikkelissa myös käsiteltiin yhdistyksen varoja yhtenä kokonaisuutena ja annettiin ymmärtää, että keräysvaroja on käytettävissä huima määrä ja että ne kaikki päätyvät Venäjälle. Todellisuudessa suurin osa varoista koostuu adoptiokoirien kulukorvauksista ja ne siis menevät koirien maahantuonnista aiheutuviin kuluihin. Suurin yksittäinen menoerä on Suomeen tuotavien koirien rajatarkastukset ja suurin yksittäinen saaja sen myötä Evira eli Suomen valtio.

Artikkelissa vihjattiin myös, että Suomesta tuotavia lahjoitusruokia myytäisiin tarhalta eteenpäin, eivätkä ne päätyisi sinne minne lahjoittajat ovat ne tarkoittaneet. Viipurin Koirat ry:llä ei ole minkäänlaista syytä epäillä, että tällaista tapahtuisi. Juttua työstänyt toimittaja perusti myyntiväitteen kahteen asiaan: siihen, että yhdistys olisi ohjeistanut lahjoittajia merkitsemään ruokasäkit (tämä ei pidä paikkaansa) ja siihen, että Venäjän kaupparekisteristä oli löytynyt sellaisen yrityksen tiedot, jonka yksi toimiala oli eläintarvikkeiden vähittäismyynti ja jonka yksi perustajista oli tarhanpitäjä Irina. Koska kyseessä ei kuitenkaan todellisuudessa ollut kaupallisen yrityksen tiedot vaan Irinan tarhan kaupparekisterimerkintä (ei-kaupallinen organisaatio), tämäkin väite osoittautui perusteettomaksi. Emme ole kuulleet, että myyntiväitteen tueksi olisi ollut muita todisteita, eikä sellaisia varmasti olekaan. Ruuat säilytetään Irinan tarhalla lukituissa varastoissa, joten tarhalle sisään pyrkivät ilkivallantekijät eivät myöskään pääse niihin käsiksi. Avain on ainoastaan tarhanpitäjällä itsellään ja yhdellä luotetulla työntekijällä. Näin on ollut jo vuosia, eikä meillä ole koskaan käynyt mielessä, että ruuat olisi syytä merkitä. Se, että jotkut yhdistyksen ulkopuolella toimivat henkilöt ovat omat lahjoituspussukkansa syystä tai toisesta merkinneet, ei voi mitenkään toimia todisteena sille, että ruokia tosiaan myytäisiin.

Kuljetamme ruuat ja muut lahjoitukset Suomesta Venäjälle omilla autoillamme, omalla vapaa-ajallemme ja maksamme itse bensat. Suomesta lähetettävä ravinteikas ruoka on äärimmäisen tärkeä lisä erityisesti sellaisten pentujen ja nuorten koirien ruokavalioon, joilla on aikaisemmasta heikosta ruokinnasta johtuvaa aliravitsemusta ja kasvuhäiriöitä. Jokainen ruoka-annos on tärkeä ja auttaa koiria ylläpitämään vastustuskykyä, pärjäämään kylmissä tarhaoloissa ja kasvamaan terveiksi aikuisiksi. Olemme ottaneet ilolla vastaan sekä yksityisten ihmisten, eläinkauppojen että tukkujen lahjoittamat ruuat – myöskin päiväysvanhat ja avatut maku takuu -pakkaukset. Yhdistystämme ja tarhanpitäjä Irinaa rankasti kritisoiva artikkeli on meille äärimmäisen surullista luettavaa ja toivomme sydämestämme, että siinä esitetyt väitteet eivät vaikuttaisi siihen, miten paljon ruokaa pystymme jatkossa tarhoille toimittamaan.

Artikkeli on herättänyt jotkut lukijat miettimään, miksi koiria ylipäätään otetaan kiinni ja toimitetaan tarhoille. Molemmilla Viipurin Koirien tukemilla tarhoilla on kymmeniä pentuja ja niiden jatkuva tulva tuskin loppuu ihan lähivuosina, sillä vaikka katukoiria steriloidaankin, lisää koiria hylätään jatkuvasti ja nämä synnyttävät uusia katu- ja tarhakoirasukupolvia. Venäläinen sosiaalinen media on täynnä epätoivoisia ilmoituksia ulkoa löydetyistä pentueista ja avunpyynnöistä niiden sijoittamiseksi jonnekin turvaan. Tarhanpitäjät saavat jatkuvasti yhteydenottoja ja koiria tuodaan myös tarhojen porteille. Väitteet tarhoilla tapahtuvista tahallisista pennuttamisista ovat tätä taustaa vasten suorastaan absurdeja ja samalla myös hyvin epäreiluja tarhanpitäjää kohtaan, koska hänen tavoitteenaan on nimenomaan kodittomien koirien määrän väheneminen ja hän on tehnyt asian eteen työtä vuosien ajan. Sterilointeja on tehty jopa hänen kotonaan keittiön pöydällä, kun käytettävissä ei ole ollut muuta paikkaa. Koko tämän ajan hän on myös toiminut sterilointien puolestapuhujana ja pyrkinyt saamaan aikaan muutosta alueensa ihmisten asenteissa.

Kaikki tarhoille tuodut koirat steriloidaan kun ne lähestyvät sukukypsää ikää tai ovat saavuttaneet sen. Tämä koskee molempia yhdistyksen avustamia tarhoja. Irinan tarhalla leikkausta ei aina pystytä järjestämään ihan välittömästi koiran tultua, koska tarhaa avustavalla eläinlääkärillä on myös paljon muuta työsarkaa. Haastetta aiheuttavat myös ihan yksinkertaiset asiat, kuten koirien kuljettaminen klinikalle. Tarhalla ei ole autoa eikä Irinalla ajokorttia. Irinan tarhalla on viimeisen vuoden aikana vieraillut kolme kertaa liikkuva klinikka, joka leikkaa useita koiria yhden päivän aikana. Hekään eivät ole käytettävissä joka päivä, joka viikko tai edes joka kuukausi. Olemme toiveikkaita, että tilanne helpottuisi hiljalleen siitä syystä, että alueella alettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa toteuttaa koirien varhaissterilointeja. Osa tarhoille päätyneistä pennuista on vuoden 2016 aikana saapunut niille valmiiksi steriloituina/kastroituina tai leikattu pian sen jälkeen. Tässä on kuitenkin suuren asennemuutoksen paikka, sillä valtaosa eläinsuojeluväestä tuntuu vastustavan varhaissterilointeja hyvinkin voimakkaasti.

Vaikka olosuhteet venäläisillä koiratarhoilla ovat suomalaissilmin katsoen hyvin alkeelliset, on niiden työllä ehdottoman tärkeä merkitys katukoiraongelman ratkaisemiselle ja eläinten kärsimyksen välttämiselle. Koirilla on varsin huonot mahdollisuudet selvitä yksinään ulkona, varsinkin talvella. Erityisesti tämä koskee hylättyjä kotikoiria, jotka eivät osaa etsiä ravintoa itselleen ja ovat loukkaantumiselle alttiita. Erityisen lohduton tilanne on ulos syntyneillä tai sinne hylätyillä pennuilla. Niillä ei ole kylminä vuodenaikoina käytännössä mitään mahdollisuuksia selvitä hengissä. Ihmiseltä saatava lämpö ja ravinto on niille aivan välttämätöntä.

Some-keskusteluissa on pohdittu, miksi tarhoilla pidetään täysin villejä, arkoja, aggressiivisia, kolmijalkaisia, sokeita tai takapäästään halvaantuneita koiria. Ulkomailla tehtävää rescuetyötä ei hankaloita pelkästään resurssipula vaan myös kulttuuri- ja näkemyserot. Suomalaisten ja monien venäläisten eläinsuojelijoiden näkemykset eutanasiasta eroavat vahvasti toisistaan ja jopa jotkut venäläiset eläinlääkärit ovat eutanasiaa vastaan. Jotkut tuntuvat ajattelevan että luonto tai jumala korjaa, kun on sen aika. Näkemykset koiran kyvystä tuntea kipua tai nälkää saattavat poiketa omastamme. Useat yksityiset koiratarhat Venäjällä noudattavat ehdotonta no kill -periaatetta – kun taas toisaalla koiria tapetaan joukoittain. Viipurin tarhat eivät ole Viipurin Koirat ry:n omistamia eikä meillä ole valtaa päättää esimerkiksi niillä asuvien koirien lopettamisesta. Kannustamme lopetuspäätöksiin ja osallistumme ilman muuta kustannuksiin, jos niin pitkälle päästään. Eutanasia on kuitenkin niin herkkä asia monelle venäläiselle eläinsuojelijalle, että siitä ei voi kaikkien kanssa edes keskustella eikä vammoista kärsiviä koiria aina uskalleta antaa länsimaihin adoptoitaviksi lopetusuhan vuoksi. Tämä haaste on tuttu monelle muullekin Itä-Euroopan maissa rescuetyötä tekevälle yhdistykselle (Venäjän lisäksi mm. Romaniassa). Joudumme luovimaan näiden asioiden kanssa tehdessämme avustustyötä ja näkemään sellaisia asioita, joita emme hyväksy. Koemme, että suuria tunteita nostattavissa eettisissä mielipide-eroissa ei aina ole yhtä oikeaa totuutta ja silloin, kun ollaan tekemässä avustustyötä toisessa maassa, siellä ollaan vieraina, ja diplomaattisuudella, hitaalla mielipidevaikuttamisella sekä omalla esimerkillä päästään ajan myötä parhaaseen lopputulokseen, eli pysyvään muutokseen.

Vielä lopuksi muutama sana niille lukijoille, jotka miettivät, miksi Viipurin Koirat ry ylipäätään avustaa Irinan tai Olgan tarhaa. Meitä aktiiveja on parikymmentä ja teemme vapaaehtoistyötä täydellä sydämellä, motiivinamme polttava halu auttaa huono-osaisia eläimiä, vähentää kärsimystä ja kodittomien koirien määrää. Yhdistys on perustettu Viipurin koiratarhojen tukiyhdistykseksi ja sen säännöissä mainittuna tarkoituksena on edistää niiden olosuhteita ja avustaa niitä niiden työssä. Molemmilla koiratarhoilla on edelleen paljon parannettavaa, ja tästä syystä koemme niin tärkeäksi auttaa niitä. Vaikka olemme viime vuosina avustaneet pienimuotoisesti myös muita kohteita, seisomme molempien pitkäaikaisten kumppaniemme rinnalla niin kauan kuin he vain jaksavat työtään tehdä. Toivomme, että eläkeiän jo saavuttaneiden tarhanpitäjien työn jatkajiksi löytyy aikanaan uusia innostuneita toimijoita, joille eläinten auttamisesta tulee samanlainen elämäntehtävä kuin se on ollut Irinalle ja Olgalle.

Viipurin Koirat ry