Sijainti: Varsinais-Suomi
Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: keskikokoinen (n. 55 cm, 20 kg)
Syntymäaika: 6/2025
Rabiesvasta-ainetestattu: 4/2026
Tautitestattu: 8/2026

2.10.2026
Milo on ujo, mutta utelias poika. Milo on vielä kaukana valmiista kotikoirasta, joten se etsii arkoja koiraa ymmärtävää ja lujasti sitoutuvaa omaa ihmistä.

Milon hoitaja kertoo sen edistymisestä viimeisen kuukauden aikana näin:

"Milon edistymisestä on vaikea kertoa. Se näkyy ilmeessä, eleissä, pienissä asioissa. Mutta tärkeimpänä lienee se, että hän leikkii. Ja sen leikin myötä Miloon on tullut kyllä positiivisuutta ja uteliaisuutta. Lisäksi nyt pari viime päivän aikana hän on alkanut liikkumaan keittiössä ja olohuoneessa silloin, kun minä olen läsnä. Jääkaapin ovi on tullut tutuksi ja ylipäätään Milon olemus on rentoutunut.

Milo lienee ollut se koira, johon muut koirat ovat tarhalla purkaneet stressiään. Alussa Milo istui nurkassa mahdollisimman pienenä, painoi päätä alas ja käänsi sen mahdollisimman kauas pois. Milolla on oma peti turvallisessa paikassa ja sen vieressä on nojatuoli, jonka taakse pääsee halutessaan ihan piiloon. Vielä viikko sitten Milo minun tullessani huoneeseen nousi ja meni nojatuolin taakse ainakin käymään. Samoin, jos nousin sohvalta ja lähdin huoneesta. Muutama päivä sitten huomasin, että Milo ei useinkaan enää edes nouse pediltään ylös, vaan pötköttää rauhassa. Lisäksi hän on aivan hurjan utelias minun suhteeni, mutta samaan aikaan olen jännin asia hänen elämässään. Eniten Milon turvallisuudentunteen ja positiivisuuden lisääntyminen näkyy kehon liikkeissä, ilmeiden ja olemuksen valppaudessa ja uteliaisuuden lisääntymisessä. Lisäksi tietenkin leikki auttaa valtavasti.

Nyt ollaan pari päivää menty eteenpäin aivan hurjaa vauhtia. Kun Milo alkaa kuormittumaan, hän alkaa pitämään murinan tyyppistä ääntä. Tauottamisen hän osaa tosi hyvin itse, mutta ajoittain hän haluaisi itse vielä jatkaa vaikka uuden asian tutkimista, mutta väsyneenä se on vaikeaa. Silloin minä tarjoan tauon.

Milo tuntee jo nimensä, eikä minun enää tarvitse sanoa mitään tilaan tullessani. Ei olla nyt harjoiteltu erityisesti koskettamista, mutta Milo itse hakeutuu minun lähelleni, kun esimerkiksi istun olohuoneen lattialla tekemässä jotain. Se on hänelle helpointa, kun minua saa tutkia ilman, että kiinnitän häneen huomiota. 

Milo ei halua nukkua pimeässä ja hänellä on yövalo. Vatsa toimii hyvin, pissa tulee hyvin alustalle. Hän loikkaa sujuvasti nojatuolille, josta hän loikkaa ikkunalaudalle, josta puolestaan lipaston päälle ja siitä alas. Hän siis tuskin pistäisi pahakseen kotia, jossa tykätään harrastaa jotain toiminnallista koiran kanssa. 

Milolla on lievää eroahdistusta. Hän kulkee kamerasta katsottuna kohtuullisen levottomasti ympäri asuntoa ja läähättää ja vinkuu. Lisäksi hän nousee ikkunalaudalle ja lipaston päälle ja kurkkii ikkunoista. Se on kuitenkin sellaista, etten tällä hetkellä itse ole siitä huolissani. Hän myös rauhoittuu heti, kun tulen kotiin, eli se ei ainakaan kovin näkyvästi jää päälle.

Meistä on alkanut tulla tiimi nyt, kun ulkona sataa ja katson juuri luun syöneenä, lötkönä nukkuvaa Miloa, tunnen pakahduttavaa rakkautta tuota hyväntahtoista, hassua ja niin kovin, kovin paljon yrittävää koiraa kohtaan. Hänen kanssaan ei pääse helpolla, ei todellakaan, sitoutumisen asteen tulee olla kova. Mutta palkinto todellakin on sen arvoinen."

30.8.2026
Milo on ujo poika, joka etsii ymmärtäväistä ihmistä. Milossa näkyy kuitenkin jo hienoja uteliaisuuden pilkahduksia, joten ajan kanssa se tulee varmasti reipastumaan ja muuttumaan iloiseksi nuoreksi pojaksi.

Milo on nuori ja herkkä poika, jonka elämä muuttui täysin viikko sitten, kun se matkusti koiratarhalta Suomeen kotihoitoon. Milo on elänyt aiemmin isossa koiralaumassa hyvin vähäisellä ihmiskontaktilla, ja nyt se opettelee kovin uudenlaista elämää kodissa. Muutos on ollut Milolle valtava, ja ensimmäiset päivät ovatkin kuluneet pitkälti ympäristöä tarkkaillen turvallisesta paikasta.

Yksin ollessaan Milo uskaltaa jo tutkia kotia, kulkea keittiön ja olohuoneen välillä ja kurkkia ikkunoista ulos. Ihmisen saapuessa samaan tilaan sen ensimmäinen reaktio on kuitenkin ollut vetäytyä turvaan lipaston alle. Jo viikossa tilanne on kuitenkin jo alkanut helpottua ja Milo on alkanut ymmärtää, ettei ihmisen läsnäolo ole niin kovin pelottavaa. Se on esimerkiksi pystynyt nukkumaan rennommin samassa tilassa ihmisen kanssa. Milon käytöksessä näkyy jo muutenkin uteliaisuuden heräämistä, ja hoitaja on vähitellen muuttumassa pelottavasta asiasta osaksi arkea. Koskettaminen ja lähestyminen ovat vielä Milolle hyvin jännittäviä, mutta luottamusta rakennetaan pienin askelin, esimerkiksi rauhallisesti lattialla istuen ja herkkuja tarjoamalla.

Milon hoitopaikassa on myös toinen koira. Koirat eivät vielä juurikaan hakeudu toistensa seuraan, mutta ne pystyvät nukkumaan samassa tilassa muutaman metrin etäisyydellä toisistaan ilman ongelmia. Sen sijaan yksin jääminen on Milolle vielä vaikeaa. Se saattaa haukkua ja ulvoa voimakkaasti, vaikka muut olisivat vain viereisessä huoneessa. Kun hoitaja ja toinen koira ovat samassa tilassa, Milo pystyy paremmin rauhoittumaan.

Kotikoiran arjen opettelu on Milolla vasta aivan alussa. Milo tarvitsee tulevalta kodiltaan paljon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Se ei ole valmis kotikoira, eikä sen kanssa voi kiirehtiä käsittelyn tai uusien tilanteiden harjoittelun kanssa. Milon tulevan ihmisen on osattava lukea koiran käytöstä ja edetä koiralähtöisesti. Luottamuksen rakentuminen voi viedä pitkään, ja uudella omistajalla olisikin hyvä olla jo aiempaa kokemusta aroista koirista. 

Milo on nuori koira, jossa näkyy jo nyt uteliaisuutta ja kiinnostusta ympäröivään maailmaan. Kun se saa riittävästi aikaa, turvallisen ympäristön ja ihmisen, joka ei vaadi siltä liikaa liian nopeasti, sillä on kaikki mahdollisuudet kasvaa mainioksi koiraystäväksi.

Koska MIlo on hyvin ujo ja koiralaumassa tähän astisen elämänsä kasvanut koira, etsii se kotia, jossa olisi reipas ja koirasosiaalinen koira tai useampi näyttämässä mallia kotielämästä. Kodin tulee sijaita rauhallisella seudulla ja siinä tulee olla oma, aidattu piha ulkoilun harjoittelua varten. Aikuisperhe on ainakin tässä vaiheessa paras vaihtoehto MIlolle.

26.8.2026
Milo matkusti Suomeen kotihoitoon ja odottaa adoptiohakemuksia Varsinais-Suomessa. Ainakin toistaiseksi Milo on sen verran ujo, että kaipaa elämäänsä koirakaveria.

Milo kuuluu sisarussarjaan, jossa oli alkujaan 9 poikaa ja yksi tyttö. Milo on pojista kaikkein pienikokoisin ja valikoitui ensimmäisten joukossa Suomeen hoitopaikkaan. 

Milon tarina alkoi Lesogorskissa, entisessä Jääskin kunnassa, Svetogorskin ja Imatran kupeessa, aivan Suomen rajan vieressä. Emo Aska oli elänyt pihakoirana ketjun päässä, kunnes omistaja menehtyi talon tulipalossa. Tulipalosta pelastunut koira jäi kuljeksimaan kylälle, missä paikalliset ihmiset pitivät joten kuten huolta. Irrallaan kulkenut narttu tuli kuitenkin pian tiineeksi. Aska oli jo ilmoitettu sterilointiin, mutta juuri sitä edeltävänä yönä maailmaan syntyi kymmenen pentua, joista yksi oli Milo.

Pian tämän jälkeen Elena otti koko koiraperheen turvaansa ja järjesti hoitopaikan, jossa pennut saivat viettää elämänsä ensimmäiset viikot emonsa kanssa turvassa ja kirmata huolettomina pihalla. Vaikka elämä oli kohdellut Askaa kovalla kädellä, emo sai huolehtia pennuistaan rauhassa niiden elämän tärkeimpinä ensimmäisinä viikkoina. Vaikka koiraperheen asumus oli ulkoaitaus, oli hoitopaikka muuten kodinomainen ja rakastava. Se oli arvokas alku pienelle koiralle, jonka koko elämä oli vielä edessä. Parin kuukauden iässä pennut siirtyivät toiseen sijaiskotiin ja emo Aska päätyi Svetogorskin löytökoiratarhalle. 

Pentujen kasvettua ja rokotusten tultua voimaan, joutui koko sisarusparvi muuttamaan emonsa perässä tarhalle, jossa yhdeksän nuorta koiraa jakoi saman pienen aitauksen. Siellä ei ollut loputtomia metsäpolkuja tutkittavaksi, pehmeää petiä päiväunia varten eikä omaa ihmistä, joka iloitsisi jokaisesta uudesta opitusta asiasta. 

Pikkukylästä kotoisin oleva ja sisarustensa kanssa koko elämänsä asunut Milo toivoo kotia, joka ei ole kovin vilkkaalla alueella. 

Milon, Aska-emon ja viiden sisaruksen (Maisa, Micky, Manu, Marius, Monty) rabiesrokotevasta-ainetasot ovat riittävät. Niillä on EU:n hyväksymän tutkimuslaitoksen myöntämät todistukset testituloksista.

Milo on tautitestattu 8 vektorivälitteisen taudin varalta ennen Suomeen tuloa ja sen tiedot on lisätty Ruokaviraston koirarekisteriin. Sen kodinetsintää hoitaa Viipurin Koirat ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 22917870.

Viipurin koirat - M-pennut 9–10/2025

Viipurin koirat - M-pennut 8/2025

Viipurin koirat - M-pennut pieninä 7–8/2025

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.