Arkisto

Suomeen saapuneet koirat 23.2.

  24.2.2017

Helmikuun viimeisessä kyydissä Suomeen pääsi neljä koiraa. Omaan kotiin muutti Axel-pentu. Hoitopaikkoihin matkusti pennut Abella ja Emmy. Erityisen onnellinen päivä oli aikuiselle Kingstonille, joka jätti ketjupaikan tarhalla ja muutti kotihoitoon.

Onnea Axelille omasta kodista ja muille onnea sen metsästykseen!

Axel

Emmy

Kingston

Kingston ensimmäisen yön jälkeen lämpimällä pedillä hoitopaikassaan.

 

Tiedote 21.2.2017

  21.2.2017

Sosiaalisessa mediassa on käyty viime päivät vilkasta keskustelua Seura-lehden julkaiseman artikkelin vuoksi (”Koirien kuningatar”, Seura 2/2017 ja saman artikkelin verkkoversio). Artikkelissa käsiteltiin viipurilaista löytökoiratarhaa ja sen pitäjää Irinaa sekä suomalaista Viipurin Koirat ry:tä, joka on avustanut tätä ja toista Viipurissa sijaitsevaa tarhaa useita vuosia vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin. Artikkeli on herättänyt monissa lukijoissa suuttumusta - osa on suuttunut tarhanpitäjä Irinalle ja yhdistykselle, osa puolestaan on pahoittanut mielensä yhdistyksen ja tarhanpitäjän puolesta.

Viipurin Koirat ry julkaisi verkkosivuillaan vastineen tammikuussa heti artikkelin ilmestyttyä ja julkaisee nyt vielä uuden aihetta käsittelevän kirjoituksen vastaukseksi kaikille niille, jotka ovat ottaneet yhdistykseen yhteyttä tai muuten pohtineet asiaa.

Oma kantamme on, että artikkelissa oli useita kohtia, jotka eivät ole totuudenmukaisia tai joissa annetaan ymmärtää, että yksittäistapaus on yleinen käytäntö. Vaikka ymmärrämme, että lehden tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon yleisöä ja että kohujutut ovat yksi tyylilaji lehtikirjoitusten joukossa, katsomme, että artikkelin julkaisija ei ole kaikilta osin noudattanut journalistien eettistä ohjeistoa. Esitimme juttua työstäneelle toimittajalle jo ennen jutun julkaisemista huolemme siitä, että hänen nimettöminä pysytelleillä tietolähteillään saattaa olla pyrkimys vahingoittaa yhdistystä ja tarhanpitäjä Irinaa. Jääkin nähtäväksi, millainen vaikutus tekstillä ja siihen liittyvällä keskustelulla on esimerkiksi lahjoitusten ja kotiehdokkaiden määrään ja niiden myötä tarhan toimintamahdollisuuksiin. Lisäksi koimme, että artikkeli perustui monilta osin pelkkiin kuulopuheisiin ja huhuihin, ja jopa nimettömänä somessa esitettyihin väitteisiin. Tarhanpitäjä Irinaan ja hänen yksityiselämäänsä kohdistui loukkaavaa spekulointia, joka on vahingoittanut hänen mainettaan. Artikkelista on tämän vuoksi tehty ainakin yksi kantelu Julkisen sanan neuvostoon.

Artikkelissa muistettiin kertoa, että tarhanpitäjä Irina on työskennellyt vuosia kulkukoiraongelman ratkaisemiseksi ja saanut paljon hyvää aikaan. Sen lisäksi siinä kuitenkin vihjattiin, että tarhalle toimitetut lahjoitusvarat eivät olisi päätyneet pelkästään eläinten hyvinvointiin. Todisteena varojen väärinkäytöstä kerrottiin, että Irina on hiljattain rakentanut itselleen omakotitalon tarhan läheisyyteen ja että hän on käynyt joskus ulkomailla lomalla. Irinan julkisesta FB-profiilista on nähty kuvia, joissa hän ”istuu laitettuna avoauton kyydissä”. Todellisuudessa tietoomme ei ole tullut yhtään todistetta siitä, että Irina olisi käyttänyt lahjoituksena tulleita varoja tällaisiin tarkoituksiin. Miksi ihmeessä jotkut tuntuvat ajattelevan automaattisesti, että talo olisi epärehellisin keinoin hankittu? Tupakeittiöstä, yhdestä makuuhuoneesta ja kylpyhuoneesta koostuvan noin 70-neliöisen talonsa hän rakennutti keskustassa sijainneen huoneistonsa myyntituloilla. Kuultuaan kohuartikkelista hän toimitti Viipurin Koirat ry:lle kopion huoneiston kauppakirjasta todisteeksi siitä, että hänellä on ollut rakentamisen mahdollistavat varat käytössään omasta takaa. Vaikka emme mielellämme pui ihmisten yksityisasioita julkisuudessa, koemme, että joitakin asioita on kerrottava tarhanpitäjän maineen puhdistamiseksi. Niinpä kerromme, että Irinalla ja hänen ex-miehellään on ollut sen verran varallisuutta, että Irinalla on ollut mahdollisuus tehdä työtä kodittomien koirien hyväksi palkkatyön sijaan. Ennen säännöllistä suomalaisapua he myivät jopa omaa omaisuuttaan ostaakseen koirille ruokaa. Vaikka Viipurin seudulla on paljon köyhyyttä, on kauppiasperheessä kasvanut ja yrittäjän kanssa avioitunut Irina kuulunut niihin, joilla on ollut mahdollisuus joskus jopa matkustaa ulkomaille lomaa viettämään. Hänen FB-sivuillaan näkyneet palmurantakuvat on otettu matkalta, jonne hänet kutsui ja kustansi tarhaa aikaisemmin steriloinneissa avustanut pietarilainen eläinlääkäri. Nykyään Saksassa asuva eläinlääkäri Anna Veber kertoi yhdistyksen edustajalle, että hän oli halunnut tarjota Irinalle mahdollisuuden päästä hetkeksi rentoutumaan ja oli siksi kutsunut hänet lomalle kanssaan.

Viipurin Koirat ry suhtautuu erittäin vakavasti vihjauksiin, joiden mukaan sen Venäjälle toimittamaa apua olisi päätynyt jonnekin muualle kuin yhdistyksen keräysluvassa yksilöityihin tarkoituksiin. Yhdistys valvoo varojen käyttöä ja pitää äärimmäisen tärkeänä toimia lahjoittajien luottamuksen arvoisesti. Tarhanpitäjien on toimitettava yhdistyksen kirjanpitoon asianmukaiset kuitit ostoksistaan, ja hankinnoista sovitaan yhdessä etukäteen. Projektien etenemistä seurataan viikoittain omin silmin paikan päällä. Koska yhdistyksellä on keräyslupa, on se myös tilitysvelvollinen luvan myöntäjälle eli Poliisihallitukselle. Lahjoitusvarat päätyvät kokonaisuudessaan koirien hyväksi, eikä mitään osuutta niistä käytetä esimerkiksi yhdistyksen hallinnollisiin kuluihin. Me yhdistyksen aktiivit toimimme hallitusta ja puheenjohtajaa myöten ilman minkäänlaista palkkiota ja maksamme omilla rahoillamme myös omat matkamme ja viisumimme Venäjälle.

Artikkelissa väitettiin,  ettei yhdistyksen tilinpäätöksestä selviäisi se, paljonko kullekin avustettavalle tarhalle on toimitettu taloudellista apua. Väite ei pidä paikkaansa. Artikkelissa myös käsiteltiin yhdistyksen varoja yhtenä kokonaisuutena ja annettiin ymmärtää, että keräysvaroja on käytettävissä huima määrä ja että ne kaikki päätyvät Venäjälle. Todellisuudessa suurin osa varoista koostuu adoptiokoirien kulukorvauksista ja ne siis menevät koirien maahantuonnista aiheutuviin kuluihin. Suurin yksittäinen menoerä on Suomeen tuotavien koirien rajatarkastukset ja suurin yksittäinen saaja sen myötä Evira eli Suomen valtio.

Artikkelissa vihjattiin myös, että Suomesta tuotavia lahjoitusruokia myytäisiin tarhalta eteenpäin, eivätkä ne päätyisi sinne minne lahjoittajat ovat ne tarkoittaneet. Viipurin Koirat ry:llä ei ole minkäänlaista syytä epäillä, että tällaista tapahtuisi. Juttua työstänyt toimittaja perusti myyntiväitteen kahteen asiaan: siihen, että yhdistys olisi ohjeistanut lahjoittajia merkitsemään ruokasäkit (tämä ei pidä paikkaansa) ja siihen, että Venäjän kaupparekisteristä oli löytynyt sellaisen yrityksen tiedot, jonka yksi toimiala oli eläintarvikkeiden vähittäismyynti ja jonka yksi perustajista oli tarhanpitäjä Irina. Koska kyseessä ei kuitenkaan todellisuudessa ollut kaupallisen yrityksen tiedot vaan Irinan tarhan kaupparekisterimerkintä (ei-kaupallinen organisaatio), tämäkin väite osoittautui perusteettomaksi. Emme ole kuulleet, että myyntiväitteen tueksi olisi ollut muita todisteita, eikä sellaisia varmasti olekaan. Ruuat säilytetään Irinan tarhalla lukituissa varastoissa, joten tarhalle sisään pyrkivät ilkivallantekijät eivät myöskään pääse niihin käsiksi. Avain on ainoastaan tarhanpitäjällä itsellään ja yhdellä luotetulla työntekijällä. Näin on ollut jo vuosia, eikä meillä ole koskaan käynyt mielessä, että ruuat olisi syytä merkitä. Se, että jotkut yhdistyksen ulkopuolella toimivat henkilöt ovat omat lahjoituspussukkansa syystä tai toisesta merkinneet, ei voi mitenkään toimia todisteena sille, että ruokia tosiaan myytäisiin.

Kuljetamme ruuat ja muut lahjoitukset Suomesta Venäjälle omilla autoillamme, omalla vapaa-ajallemme ja maksamme itse bensat. Suomesta lähetettävä ravinteikas ruoka on äärimmäisen tärkeä lisä erityisesti sellaisten pentujen ja nuorten koirien ruokavalioon, joilla on aikaisemmasta heikosta ruokinnasta johtuvaa aliravitsemusta ja kasvuhäiriöitä. Jokainen ruoka-annos on tärkeä ja auttaa koiria ylläpitämään vastustuskykyä, pärjäämään kylmissä tarhaoloissa ja kasvamaan terveiksi aikuisiksi. Olemme ottaneet ilolla vastaan sekä yksityisten ihmisten, eläinkauppojen että tukkujen lahjoittamat ruuat – myöskin päiväysvanhat ja avatut maku takuu -pakkaukset. Yhdistystämme ja tarhanpitäjä Irinaa rankasti kritisoiva artikkeli on meille äärimmäisen surullista luettavaa ja toivomme sydämestämme, että siinä esitetyt väitteet eivät vaikuttaisi siihen, miten paljon ruokaa pystymme jatkossa tarhoille toimittamaan.

Artikkeli on herättänyt jotkut lukijat miettimään, miksi koiria ylipäätään otetaan kiinni ja toimitetaan tarhoille. Molemmilla Viipurin Koirien tukemilla tarhoilla on kymmeniä pentuja ja niiden jatkuva tulva tuskin loppuu ihan lähivuosina, sillä vaikka katukoiria steriloidaankin, lisää koiria hylätään jatkuvasti ja nämä synnyttävät uusia katu- ja tarhakoirasukupolvia. Venäläinen sosiaalinen media on täynnä epätoivoisia ilmoituksia ulkoa löydetyistä pentueista ja avunpyynnöistä niiden sijoittamiseksi jonnekin turvaan. Tarhanpitäjät saavat jatkuvasti yhteydenottoja ja koiria tuodaan myös tarhojen porteille. Väitteet tarhoilla tapahtuvista tahallisista pennuttamisista ovat tätä taustaa vasten suorastaan absurdeja ja samalla myös hyvin epäreiluja tarhanpitäjää kohtaan, koska hänen tavoitteenaan on nimenomaan kodittomien koirien määrän väheneminen ja hän on tehnyt asian eteen työtä vuosien ajan. Sterilointeja on tehty jopa hänen kotonaan keittiön pöydällä, kun käytettävissä ei ole ollut muuta paikkaa. Koko tämän ajan hän on myös toiminut sterilointien puolestapuhujana ja pyrkinyt saamaan aikaan muutosta alueensa ihmisten asenteissa.

Kaikki tarhoille tuodut koirat steriloidaan kun ne lähestyvät sukukypsää ikää tai ovat saavuttaneet sen. Tämä koskee molempia yhdistyksen avustamia tarhoja. Irinan tarhalla leikkausta ei aina pystytä järjestämään ihan välittömästi koiran tultua, koska tarhaa avustavalla eläinlääkärillä on myös paljon muuta työsarkaa. Haastetta aiheuttavat myös ihan yksinkertaiset asiat, kuten koirien kuljettaminen klinikalle. Tarhalla ei ole autoa eikä Irinalla ajokorttia. Irinan tarhalla on viimeisen vuoden aikana vieraillut kolme kertaa liikkuva klinikka, joka leikkaa useita koiria yhden päivän aikana. Hekään eivät ole käytettävissä joka päivä, joka viikko tai edes joka kuukausi. Olemme toiveikkaita, että tilanne helpottuisi hiljalleen siitä syystä, että alueella alettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa toteuttaa koirien varhaissterilointeja. Osa tarhoille päätyneistä pennuista on vuoden 2016 aikana saapunut niille valmiiksi steriloituina/kastroituina tai leikattu pian sen jälkeen. Tässä on kuitenkin suuren asennemuutoksen paikka, sillä valtaosa eläinsuojeluväestä tuntuu vastustavan varhaissterilointeja hyvinkin voimakkaasti.

Vaikka olosuhteet venäläisillä koiratarhoilla ovat suomalaissilmin katsoen hyvin alkeelliset, on niiden työllä ehdottoman tärkeä merkitys katukoiraongelman ratkaisemiselle ja eläinten kärsimyksen välttämiselle. Koirilla on varsin huonot mahdollisuudet selvitä yksinään ulkona, varsinkin talvella. Erityisesti tämä koskee hylättyjä kotikoiria, jotka eivät osaa etsiä ravintoa itselleen ja ovat loukkaantumiselle alttiita. Erityisen lohduton tilanne on ulos syntyneillä tai sinne hylätyillä pennuilla. Niillä ei ole kylminä vuodenaikoina käytännössä mitään mahdollisuuksia selvitä hengissä. Ihmiseltä saatava lämpö ja ravinto on niille aivan välttämätöntä.

Some-keskusteluissa on pohdittu, miksi tarhoilla pidetään täysin villejä, arkoja, aggressiivisia, kolmijalkaisia, sokeita tai takapäästään halvaantuneita koiria. Ulkomailla tehtävää rescuetyötä ei hankaloita pelkästään resurssipula vaan myös kulttuuri- ja näkemyserot. Suomalaisten ja monien venäläisten eläinsuojelijoiden näkemykset eutanasiasta eroavat vahvasti toisistaan ja jopa jotkut venäläiset eläinlääkärit ovat eutanasiaa vastaan. Jotkut tuntuvat ajattelevan että luonto tai jumala korjaa, kun on sen aika. Näkemykset koiran kyvystä tuntea kipua tai nälkää saattavat poiketa omastamme. Useat yksityiset koiratarhat Venäjällä noudattavat ehdotonta no kill -periaatetta – kun taas toisaalla koiria tapetaan joukoittain. Viipurin tarhat eivät ole Viipurin Koirat ry:n omistamia eikä meillä ole valtaa päättää esimerkiksi niillä asuvien koirien lopettamisesta. Kannustamme lopetuspäätöksiin ja osallistumme ilman muuta kustannuksiin, jos niin pitkälle päästään. Eutanasia on kuitenkin niin herkkä asia monelle venäläiselle eläinsuojelijalle, että siitä ei voi kaikkien kanssa edes keskustella eikä vammoista kärsiviä koiria aina uskalleta antaa länsimaihin adoptoitaviksi lopetusuhan vuoksi. Tämä haaste on tuttu monelle muullekin Itä-Euroopan maissa rescuetyötä tekevälle yhdistykselle (Venäjän lisäksi mm. Romaniassa). Joudumme luovimaan näiden asioiden kanssa tehdessämme avustustyötä ja näkemään sellaisia asioita, joita emme hyväksy. Koemme, että suuria tunteita nostattavissa eettisissä mielipide-eroissa ei aina ole yhtä oikeaa totuutta ja silloin, kun ollaan tekemässä avustustyötä toisessa maassa, siellä ollaan vieraina, ja diplomaattisuudella, hitaalla mielipidevaikuttamisella sekä omalla esimerkillä päästään ajan myötä parhaaseen lopputulokseen, eli pysyvään muutokseen.

Vielä lopuksi muutama sana niille lukijoille, jotka miettivät, miksi Viipurin Koirat ry ylipäätään avustaa Irinan tai Olgan tarhaa. Meitä aktiiveja on parikymmentä ja teemme vapaaehtoistyötä täydellä sydämellä, motiivinamme polttava halu auttaa huono-osaisia eläimiä, vähentää kärsimystä ja kodittomien koirien määrää. Yhdistys on perustettu Viipurin koiratarhojen tukiyhdistykseksi ja sen säännöissä mainittuna tarkoituksena on edistää niiden olosuhteita ja avustaa niitä niiden työssä. Molemmilla koiratarhoilla on edelleen paljon parannettavaa, ja tästä syystä koemme niin tärkeäksi auttaa niitä. Vaikka olemme viime vuosina avustaneet pienimuotoisesti myös muita kohteita, seisomme molempien pitkäaikaisten kumppaniemme rinnalla niin kauan kuin he vain jaksavat työtään tehdä. Toivomme, että eläkeiän jo saavuttaneiden tarhanpitäjien työn jatkajiksi löytyy aikanaan uusia innostuneita toimijoita, joille eläinten auttamisesta tulee samanlainen elämäntehtävä kuin se on ollut Irinalle ja Olgalle.

Viipurin Koirat ry

 

Suomeen saapuneet koirat 9. ja 10.2.

  12.2.2017

Helmikuun toisella viikolla Suomeen saapui kaksi koirakyytiä. Ensimmäisessä kyydissä omaan kotiin matkasi takkuinen Ljuba. Hoitopaikkoihin pääsivät nuoret aikuiset Unikko ja Aulis. Toinen kyyti toi hoitopaikkoihin neljä pentua: Piin, Martan, Delin ja Meganin. Myös pikkuista Conchitaa onnisti ja hoitopaikka järjestyi Suomesta. Onnea Ljuballe omasta kodista ja muille onnea oman kodin etsintään!


Siskokset Megan ja Deli hoitopaikassa.


Pii luovutuksessa.


Ljuba on päässyt pehmeälle pedille.


Aulis hoitopaikassa leluilla leikkimässä.


Marta luovutuksessa.


Conchita, kotoisemmin Korppu, hoitosedän sylissä.

 

Suomeen saapuneet koirat 2.2.

  5.2.2017

Helmikuun ensimmäisessä kyydissä Suomeen pääsi matkustamaan hoitopaikkoihin neljä onnekasta koiraa. Sisarukset Lottie ja Lindy sekä pennut Tom ja Lina, jotka pääsevät pian kodin etsintään myös sivuille.


Tom hoitopaikassa.


Lindy ensimmäisenä iltana hoitopaikassa.

 

Ystävänpäivän eettiset lahjat nyt myynnissä

  4.2.2017

 

Ilahduta ystävää Viipurin Koirat ry:n eettisellä ystävänpäivälahjalla ja tue samalla kodittomien koirien hyväksi tehtyä työtä. Keräyksen tuoton avulla hankitaan viemisiä Viipurin kahdelle kodittomien koirien tarhalle, missä apu on kipeästi tarpeen.

Valitse mieleisesi korttivaihtoehto sivuiltamme ja täytä tilauslomake täällä.

 

 

Suomeen saapuneet koirat 26. ja 27.1.

  1.2.2017

Tammikuun viimeisillä kyydeillä Suomeen matkasi suoraan ikiomaan kotiin aikuinen Prima-poika ja Adela-pentu. Hoitopaikkoihin pääsivät pennut Muska, Jax, Wera, Werner, Lyra, Lapa sekä Igor-pappa.


Prima matkusti Suomeen.


Adela muutti omaan kotiin.


Lapa hoitopaikassa.


Igor pötköttelemässä suihkun ja takkujen leikkaamisen jälkeen.

 

Suomeen saapuneet koirat 19.1.

  30.1.2017

Tammikuun kolmas koirakyyti toi Suomeen neljä onnellista koiraa. Spanielipoika Tomas muutti ikiomaan kotiin, samoin reipas pikkupentu Murphy. Viipurin Koirien aktiivin Katarinan huomaan Somerolle matkusti kaksi hoitopentua. Elsa-tyttö löysi jo pian hoitopaikkaan saavuttuaan oman kodin, mutta Tito odottelee vielä loppuelämän perhettään.

Vaikka tammikuun illat ovat pimeitä eikä valo tahdo riittää kuvien ottamiseen, oli koirakyydin vastaanotossa tunnelma silti aurngonpaistetta, sillä nämä koirakaverit pääsivät nyt aloittamaan Uuden Elämän!


Murphylla on nyt oma perhe.


Tomas löysi heti kiinnostavan hajun.


Elsa hoitopaikassa.


Tito makoilee nyt hoitopaikan lämmössä.

 

Eläinystävän päivä Salossa

  25.1.2017

Suomen Koirien Turvakoti ry:n järjestää 11.2. yhteistyössä kauppakeskus Plazan kanssa eläinten hyväntekeväisyystapahtuman, jossa Viipurin Koirat ry on mukana. Päivän tarkoituksena on välittää tietoa mm. eläinten ja luonnon hyväksi toimivien tahojen toiminnasta, eläinten hyvinvoinnin edistämisestä ja eläinten adoption mahdollisuuksista sekä esitellä kotia etsiviä lemmikkejä.

Päivässä ovat Viipurin Koirien lisäksi mukana seuraavat yhdistykset:

Kaverikoiraryhmä Salon Karvatassut

Kodinvaihtajat

Kodittomat Bulgarian Koirat

Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistys 

Salon Seudun Luonnonsuojeluyhdistys

Suomen Koirien Turvakoti

Tervetuloa!

Aika: 11.2.2017 klo 11–14
Paikka: Kauppakeskus Plaza, Salo
Facebook-tapahtuma.

Lisätietoa.

 

 

 

Koditon ystävämme Viipurissa -keräykset Raisiossa ja Turussa

  20.1.2017

Ystävänpäivän alla voi muistaa koditonta ystävää viipurissa ruoka- ja tarvikeräyksen muodossa. Keräyspisteitä on Turun seudulla Raision Musti ja Mirri Myllyssä (3.–5.2.), Raision Musti ja Mirrissä (6.–12.2.) sekä Turun Musti ja Mirri Skanssissa (6.–19.2.).

Erityisen toivottuja lahjoituksia ovat sisä- ja ulkoislääkkeet, lisäravinteet, koirien maitohappovalmisteet sekä pentu- ja toipilasruuat.

Kodittomat koirat kiittävät!
 

                 

 

 

Suomeen saapuneet koirat 5. ja 12.1.

  16.1.2017

Parin viimeisen viikon aikana Suomeen saapui kaksi arvokasta lastia. 5.1. kuljetuksessa tarhan jättivät taakseen Naomi, Alanna, Nova, Alika ja Mingus. 12.1. kuljetuksessa Suomeen matkasi neljätoista onnekasta: Cherchel, Annu, Jutta, Yulia, Aya, Nette, Nela, Nerea, Noella, Nelly, Milja, Sandra, April ja Rei. Annu, Yulia ja Sandra pääsivät jo omiin koteihin, muut jatkavat kodin etsintää hoitopaikoista käsin.

Kiitos kotihoitajillemme ja onnea oman kodin saaneille!


5 vuotta tarhaelämää takana, nyt Chercheliä hymyilyttää!


Tarhalla kiusattu Mingus opettelee hienoksi kotikoiraksi hoitopaikassa.


Suihkunraikas Nette ja uusi elämä aluillaan.


Kylmä tarha on enää muisto vain ja Nova-pentu pötköttelee tyytyväisenä sohvalla.


Sandra ja Rei matkalla Suomeen.


Rein ensimmäinen aamu hoitopaikassa.


Sandra luovutuksessa uuden omistajansa kanssa.


Ja näin onnellinen Sandra omassa kodissaan.


Yulia sai hoitoa kyljen haavaansa ja liikuttava tyttö löysikin pikavauhtia kodin Suomesta.

 

Tiedote 14.1.2017

  14.1.2017

Onko venäläinen aina varas? Jotkut tuntuvat ajattelevan näin. Joidenkin tahojen esittämät vihjaukset viipurilaisen tarhanpitäjän ”koirabisneksestä” ovat sydäntä riipivää kuultavaa ja luettavaa niille, jotka tietävät asian todellisen laidan. Arvostelijoiden lempiaihe on tarhanpitäjä Irinan uudehko omakotitalo, ja he antavat ymmärtää, että se olisi suomalaisten lahjoitusvaroilla rakennettu. Tarhan suomalaista tukijaa, Viipurin Koirat ry:tä, on syytetty perusteettomasti varojenkäytön huonosta valvonnasta. Asiaa ei pidä sekoittaa tarhanpitäjä Olgan rakenteilla olevaan taloon, joka todella on suomalaisvaroin rakennettu ja jota varten kesäisen tulipalon jälkeinen keräys on edelleen käynnissä.

Yhdistys on tukenut Irinan tarhaa useita vuosia vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin. Venäjältä apua ei juuri tule, mitään kunnallista löytökoiratoimintaa tai eläinsuojelujärjestöä ei alueella ole ja koirat ovat yksittäisten ihmisten avun varassa. Irinalle koirien auttaminen on elämäntyö, ja on pitkälti hänen ansiotaan, ettei alueella enää liiku irtokoiralaumoja: koirat kerätään tarhalle talteen ja steriloidaan. Joidenkin on vaikea ymmärtää sitä, että hän samaan aikaan kuuluu niihin venäläisnaisiin, jotka eivät lähde kotoa ilman ehostusta eikä ajattele, että vaatimattomuus kaunistaa. Hänen miehensä oli yrittäjä, mikä mahdollisti sen, että rouva saattoi tehdä vapaaehtoistyötä koirien parissa. Nyt tuota miestä ei enää ole ja yhteinen keskustassa sijainnut huoneisto on myyty. Tarhan läheisyyteen vuosi sitten pystytetty muoviverhoiltu talo näyttää hienommalta kuin todellisuudessa on, ja se on kustannettu aiemman huoneiston myynnistä saaduilla tuloilla.

Olemme hiljattain kuulleet villejä ajatuksia siitä, että vuonna 2007 perustettu Nadežda-Vyborg -yhteisö myisi Suomesta tuotuja lahjoitusruokia eteenpäin. Kyseessä ei kuitenkaan ole koiranruuan myyntibisnes, vaikka kaupparekisterissä sen yhdeksi toimialaksi onkin aikanaan rastitettu eläinlääkinnän ja hoitolatoiminnan ohella eläintarvikkeiden vähittäismyynti. Nadežda-Vyborg oli aikoinaan tarhan ei-kaupallinen taustaorganisaatio. Perustajajäsenillä oli ajatuksena rahoittaa tarhan toimintaa perustamalla sen yhteyteen eläintarvikeliike. Tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut – mitään myyntiä ei harjoitettu, ja tarha pysyi voittoa tavoittelemattomana yhteisönä, jollaiseksi se oli rekisteröity. Vuonna 2009 tarhan nimi muuttui, ja se on nykyään Tselovek sobake drug – niin ikään voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka toimiala on eläinten hoito. Nadežda-Vyborg ei ole toiminut vuosiin, ja se poistuu pian kokonaan kaupparekisteristä.
Väite, että Suomesta tuodut lahjoituksena saadut sekalaiset ruuat myytäisiin Venäjällä eteenpäin, on siis vailla minkäänlaista totuuspohjaa ja suorastaan järjetön. Pienen vapaaehtoisjoukon omilla autoillaan ja omalla kustannuksellaan perille kuljettamat ruuat päätyvät sinne minne on tarkoituskin. Yhdistyksen väki käy tarhalla joka viikko, usein monia kertoja viikossa, ja on hyvin tietoinen olosuhteista, jotka siellä vallitsevat. Tarhalla käy myös yhdistyksen ulkopuolisia ihmisiä, ja hyvin todennäköistä onkin, että minkään muun suomalaisen yhdistyksen tukemalla tarhalla ei käy niin paljon vieraita Suomesta tutustumassa tarhan oloihin kuin juuri Irinan tarhalla. 

Olosuhteet ovat edelleen suomalaissilmin alkeelliset. Kaikesta on pulaa, työ on raskasta, ruuan riittävyydestä on ainainen huoli ja Suomesta on tarpeen viedä jopa haravia, lapioita ja vaatteita. Kun rahaa on niukalti, joudutaan jatkuvasti tekemään vaikeita valintoja: ostaako koko porukalle ruokaa vai viedäkö lauma keuhkokuumeisia pentuja lääkäriin? Kaikki koirat eivät selviä, mutta jokainen saa mahdollisuuden. Viime vuodesta alkaen Viipurin Koirat ry on pystynyt osallistumaan usein myös viipurilais- ja pietarilaisklinikoiden perimiin eläinlääkärikuluihin, ja suomalaisapu on siis mahdollistanut myös sen, että koirilla on pääsy eläinlääkäriin entistä useammin.

Tarhaa ei ole enää muutamaan vuoteen rahoitettu Saksasta, ja Venäjältä tuleva tukikin on vähäistä, joten tarha on pitkälti suomalaisavun varassa. Vähäisillä resursseilla pyörivä tarha on muuttunut pienin askelin vuosien varrella. Yksi koirankoppi voi joidenkin mielestä vaikuttaa pieneltä parannukselta, mutta se voi olla monen ihmisen ponnistelun tulos ja ulkona pakkasessa eläville koirille hengenpelastaja. Parina viime vuonna on pystytty toteuttamaan suurempiakin aitaus- ja katosprojekteja, mutta yhdistys ei pysty rahoittamaan nykyaikaisen tarharakennuksen pystyttämistä eikä myöskään halua sitä tehdä, ellei tarjolla ole uutta tonttia, jossa toiminnalle on varmuudella luvassa jatkuvuutta ja joka on mahdollista liittää viemäriverkkoon.

Viipurin Koirat ry suhtautuu vakavasti varainkäytön valvontaan ja yhdistykselle kuuluvaan kirjanpitovelvollisuuteen. Irina toimittaa yhdistykselle alkuperäiset kuitit mm. koiranruuasta, sähkölaskuista, eläinlääkärilaskuista ja rakennusmateriaalien hankinnasta. Asiassa ei ole mitään epäselvää: Viipurin Koirien tuella ei kateta edes kaikkia tarhan kuluja eikä varoja jää yli. Yhdistyksellä on ammattitasoinen kirjanpito ja toiminnantarkastus. Ja koska yhdistyksellä on poliisihallituksen myöntämä keräyslupa, on se myös tilitysvelvollinen luvan myöntäjälle varojen käytöstä. Koirista saatava korvaus ei ole tarhanpitäjille tai yhdistyksellekään bisnestä. Tarha saa Suomeen adoptoitavasta koirasta 50 euron korvauksen, jolla se kustantaa mikrosirun, rokotukset tehosteineen, sisä- ja ulkoloishäädöt ja asiakirjat, sekä aikuisilla koirilla sterilaation tai kastraation. 

Sterilointien tärkeyden ymmärtää jokainen, ja yhdistys haaveilee entistä tehokkaammasta sterilointikampanjasta Viipurin seudulla. Toistaiseksi projektiin on lähtenyt mukaan vain yksi eläinlääkäri, ja toiminnan koordinoiminen Suomesta käsin on haasteellista. Työhön tarvitaan aivan välttämättä paikallisia yhteistyökumppaneita. Jokaisesta onnistuneesta sterilaatiosta olemme ylpeitä.

Yksi Viipurin Koirien keskeisistä tehtävistä on etsiä koirille hyviä, pysyviä koteja Suomesta. Koiria ei ”haalita” holtittomasti, vaan jokaiselle etsitään hyvä ja sitoutunut koti. Iso osa adoptiohakemuksista ei etene käsittelyyn lainkaan ja osa karsiutuu haastattelujen myötä. Yhdistys pyrkii sijoittamaan koirat sitoutuneisiin koteihin, joissa on riittävät resurssit niiden hoitoon. Kodinvaihtajakoirat palautuvat yhdistykselle uudelleen sijoitettaviksi, ja niiden määrä on adoption ehtojen tiukentamisen myötä painunut viime vuosina minimiin.

Molempien maiden viranomaiset valvovat, että maahantuontiehdot täyttyvät eläinten tuonnissa. Lähettävällä taholla on Venäjän viranomaisen Rosselkhoznadzorin lupa eläinten vientiin, ja sama viranomainen myöntää lähteville koirille todistukset vientiehtojen täyttymisestä. Viipurin Koirat ry noudattaa EU:n ulkopuolelta tuotaville koirille asetettuja maahantuontiehtoja, ja näiden täyttyminen tarkastetaan Suomen tullissa suomalaisen virkamiehen toimesta, ennen kuin koirat pääsevät maahan. Jokaisen koiran tiedot rekisteröidään Traces-järjestelmään. Jos tuontiehdot eivät täyty, koira ei pääse Suomeen ollenkaan. Ainuttakaan eläintä ei ole palautettu Suomesta Venäjälle puutteellisten asiakirjojen tai rokotusten vuoksi, kuten jotkut ovat väittäneet. Koirat saavat rabiesrokotuksen nopeasti tarhalle saapumisen jälkeen. Pienimmät pennut joutuvat odottamaan rokotuksia, kunnes täyttävät 3 kuukautta. Suomeen koirien on mahdollista päästä aikaisintaan 21 vuorokautta rabies-rokotuksen antamisen jälkeen. Koiria ei koskaan tuoda suoraan kadulta.

Venäläisessä sosiaalisessa mediassa esiintyy suoranaista vihapuhetta ja disinformaatiota, usein nimettömänä. Vuosia jatkunut mustamaalauskampanja Irinan tarhaa vastaan nostaa aina välillä päätään, ja myös Olgan tarhaa kohtaan on esitetty perättömiä syytöksiä. Valitettavan usein erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt myös Suomessa joutuvat erilaisten hyökkäysten ja syytösten kohteeksi. Mikä on valitettavaa arkipäivää vaikkapa naisten oikeuksien puolustajille tai pakolaisapujärjestöille, on näköjään myös vapaaehtoisvoimin pyörivän, eläinsuojelutyötä tekevän rescueyhdistyksen tai yksityishenkilön kohdattava. Emme kuitenkaan anna tämän lannistaa itseämme, ja toivotamme myös tarhanpitäjä Irinalle sekä Olgalle voimia jatkaa korvaamattoman arvokasta työtä, jota kukaan muu ei ole valmis heidän puolestaan tekemään.

Viipurin Koirat ry

 

Ystävänpäivämyyjäiset Espoossa

  13.1.2017

Viipurin Koirat ry on mukana rescuehenkisissä ystävänpäivämyyjäisissä Laaksolahden monitoimitalolla Espoossa!

Tule tutustumaan eri yhdistysten toimintaan, maistelemaan buffetin herkkuja, tekemään kirpparilöytöjä ja ostamaan ihania ystävänpäivälahjoja. Tapahtuman tuotot käytetään hädänalaisten eläinten auttamiseen eri maissa.

Viipurin Koirien lisäksi mukana ovat seuraavat yhdistykset:

Kreetan kodittomat eläimet ry
Kuono ry
Kyproskoirat ry
Pro Animals Finland ry
Rodoksen kodittomat kissat ry

Tervetuloa!

Aika: 12.2.2017 klo 12-16
Paikka: Lähdepurontie 2, Espoo

Myyjäisten Facebook-tapahtuma.

 

                  

 

 

 

Pages