Demo

Sukupuoli: uros
Koko:
Syntymäaika: 10/2013

21.4.2014
Demon kuulumisia:

"On kulunut puolitoista kuukautta Suomeen saapumisestani. Aika on kulunut nopeasti, mutta paljon on kerinnyt elämässäni tapahtumaan.

Olen nyt puolivuotias, komea, hyvävartaloinen, pitkäjalkainen ja tietenkin edelleen sinisilmäinen uroskoiruli. Tullessani Viipurista korvani olivat vielä vauvamaisesti lurpalla, mutta nyt ne ovat jo molemmat ryhdikkäästi pystyssä. Luulen, että juuri isoista korvistani ja kapeasta kuononi mallista johtuen minun sanotaan muistuttavan kovasti Muumien Nipsua – yritän sen kestää :)

Ensimmäinen eläinlääkärikäyntini on takanapäin. Lääkäri kehui Viipurin puolella saamiani rokotteita. Oli kuulemma rokotettu ja madotettu enemmän kuin moni koira rajan tällä puolella. En kyllä oikein ymmärtänyt koko juttua, koska silti minulle laitettiin vielä pari piikkiä niskanahkaan. No naurua ainakin lääkärilläni riitti. Yritti nimittäin kurkistaa hampaitani. Ei tosin onnistunut useammankaan minuutin kestäneen painiottelun jälkeen vaan joutui naurunsa keskeltä toteamaan: ”Olet liian vikkelä kaveri näin vanhalle miehelle!” Peruskuntoni kuitenkin oli ihan okay, ja kyllä niitä hampaitakin vissiin hivenen sai katsottua, koska totesi minulla olevan hivenen yläpurentaa. Muuten käyttäydyin lääkärireissulla kuulemma todella mallikkaasti, vaikka odotusaulassa olikin useita mielenkiintoisia ja ennen näkemättömiä eläintuttavuuksia.

Nyt kun hammasasiaan päästiin, niin ”sahahampaiseksi hirviöksikin” minua on kotioloissa mainittu – taipumuksena minulla nimittäin on leikkiessäni tarrautua purukalustollani kiinni edessäni kävelevän kohteen pohkeeseen silloin, kun kohde juoksee minua karkuun. Varma keino saada saaliini pysähtymään. Tosin nämä saaliit ovat kovin harvassa kenelle näin uskallan tehdä. Ne ovat iältään 19- ja 9-vuotiaita kohelluskavereitani.

Lasten kanssa olen alusta asti tullut hyvin toimeen. Kodissamme vilistää arkipäivisin oman perheeni lisäksi viisi ”lainalasta”, jotka onneksi aina illan tullen noudetaan omiin koteihinsa. Tosin minulla on päivällä oma päikkäriaika kaksi tuntia, kun lapsetkin nukkuvat. Miespuoleisiin ihmisiin otan kontaktia kovin varautuneesti, mutta päivä päivältä luottamus pikkuhiljaa kuitenkin kasvaa. Sama oli aikanaan jo aiemmin perheeseemme tulleella hauvelilla.

Tosiaan toinen perheessämme asustava Viipurilainen Petja on paras ystäväni. Päivät kuluvat lapsia paimentaessamme ja leikkiessämme. Paras leikki on se, kun emäntäni antaa meille molemmille luut, ja minun mielestäni parempi niistä luista on aina se Petjan suussa oleva. Olen oppinut, miten sen saan aika helposti. Pari kierrosta ison pöydän ympäri juoksua isomman ja kömpelömmän minua vuoden vanhemman koirakaverin perässä riittää, kunnes toinen väsähtää, horjahtaa sen verran mutkassa, että luu putoaa suustaan, ja tilaisuuteni on aina silloin koittanut. Tylsintä tässä on se, että aina on se toinen luu, jonka emäntä tuo Petjalle lopulta ja komentaa minua pysymään siitä erossa. Onneksi se ei kuitenkaan ehdi kauaa meidän touhujamme päivän aikana seurailla vaan keskittyy omiin töihinsä, ja me saamme jatkaa leikkejämme. Välillä tosin käy niinkin, että haluaisin jo käpertyä sohvan nurkkaan lakisääteisille päiväunille, mutta en voi vastustaa kiusausta, jos koirakaverini tulee eteeni heiluttelemaan pehmoleluamme leikin toivossa niin mentävä on. Tästä pehmolelupainistamme emäntäni lupasi yrittää laittaa teille katsottavaksi kuvaamansa videon. Katsotaan onnistuuko...

Kävely hihnassa alkaa jo sujua ihan mallikkaasti. Sisäkuivana olen ollut alusta asti kolmea pientä pisuvahinkoa lukuunottamatta. Jalkakin nousee pisuessa niin kuin isolle koiralle kuuluukin. Istumisen oppiminen käskystä välillä vielä takkuilee, mutta eiköhän sekin tästä aikanaan ala sujumaan. Perheeni on ollut tosi tyytyväinen saadessaan minut, ja väittävät minun olleen sellainen ”helppo” koira. Mitä se nyt sitten lieneekään tarkoittavan...

Ohessa vielä muutama kuva minusta ”söpöstelemässä” kännykkäkameran edessä yksin, ihmispennun kera ja tosiaan pieni painivideokin.

Tämän jutun myötä toivotan minä Demo, koirakaverini Petja ja perheemme aurinkoista ja leppoisaa kevättä kaikille!"

9.3.2014
Demon kuulumisia:

"Demo saapui Sipooseen 6.3.2014, josta alkoi pikkuhauvelin 2,5 tuntia kestänyt kotimatka Sastamalaan. Kovin oli pieni mies reissussa väsähtänyt, sillä unta riitti peräti Toijalaan asti. Toijalassa pidettiin juoma- ja pisutaukoa melko humoristisissa merkeissä samaan aikaan parkkipaikalle poikenneen toisen matkalaisen ilmeistä päätellen. Varsin hyvin peruskoulutettu yksilö nimittäin osasi hienosti kävellä hihnassa - minä edellä ensin kaksi askelta eteenpäin, ja kun pysähdyin asteli Demo samat kaksi askelta viereeni ja istui. Sama toistui kymmenisen kertaa, kunnes lopulta hätä yllätti ja toimitukset hoidettua jatkoimme matkaamme. Loppumatka taas menikin nukkuessa.

Kotiin päästyä oli vuorossa ulkoilua ja samalla kohtaaminen jo aiemmin meille tulleen Viipurin koira Petjan kanssa. Petja sai todeta, että varsin äreä herra oli meille muuttamassa ja kovin on terävät puruhampaatkin veitikalla. Onneksi Petja itse on todella rauhallinen ja sopeutuvainen, eivätkä pienet painimatsit Demon kanssa haitanneet. Vieläkin neljän päivän jälkeen aina välillä Demolta palaa hermot Petjan ajoittaisesta liian henkilökohtaiseksi menevästä nuuskimisesta, mutta eiköhän sekin aikanaan lopu.

Ensimmäinen yö meni kolmen tunnin välein ulkoillessa, mutta seuraavat yöt on nukuttu kokonaan.  Kaikki tarpeet on tehty koko ajan ulos eli sisäsiistiksi opettaminen oli helppoa. Mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt. Ruoastakaan ei ole tullut tappelua, vaikka Demolla onkin taipumus kerätä omat ja Petjankin luut yhteen kasaan keittiön pöydän alle - Petja kun ei sinne enää kokonsa puolesta oikein tahdo mahtua. Egoa Demopojalla tosiaan pienestä koostaan huolimatta löytyy ja kokoaankin osaa isontaa käyttäen hyväkseen eteisemme rappusia. Kolmannelta rappuselta on hyvä jo Petjalle rähistä kun kuonot ovat likipitäen samalla tasolla. Vesi on ainut asia, joka tuottaa samalla tavalla ongelmia Demolle kun Petjallekkin aluksi. Meillä luultavasti klooraillaan enemmän, mutta toisen koiran esimerkki on onneksi nyt jo auttanut asiaa.

Hyvältä siis homma näyttää - tosin epäilimme alkuun saaneemme adoptiokissan, joka koko ajan hakeutuu syliin, nukkuu unia nähden suurimman osan päivästä omalla pedillään, mutta onneksi Demo ei sentään ainakaan vielä kehrää :)"

6.3.2014
Demon toive toteutui ja oma koti löytyi.

14.1.2014
Mitkä silmät! Demo-pojan upea katse ei voi jäädä huomaamatta. Paitsi komea, on Demo muutenkin mukava pentu!

Demo ja sen sisarukset MonyBulyZlata ja Guly ovat hauska joukkio. Ulkonäön perusteella olisi hyvin vaikea uskoa, että tämä viisikko todella on samaa pentuetta. Demo on pentueen ainoa uros, ja se vaikuttaa pitkäjalkaisemmalta kuin emonsa. Pentujen emo on n. 35 cm korkea, lyhytjalkainen ja ystävällinen tyttö.

Demo on eläväinen ja reipas poika. Iloisesti se tulee tervehtimään myös meitä vieraita. Syliin nostaminen sitä hieman jännittää, mutta hyvin kiltisti Demo senkin antaa silti tehdä. Demosta kasvaa varmasti erittäin komea poika!

Vaikka pentujen emo on varsin pieni, voi pennuista kasvaa emoaan selvästi suurempia. Jättiläisiksi nämä pennut eivät varmasti vartu, mutta korkeutta tulee kuitenkin todennäköisesti hieman enemmän kuin emolla. Vilkkaat ja aktiiviset pennut etsivätkin koteja, joissa pienehköihinkin koiriin suhtaudutaan kuten isompiinkin, eli koirien kanssa ollaan valmiita lenkkeilemään, leikkimään ja kouluttamaan kuten pitää.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.