Dirofilaria repens -loinen yleistyy Suomen lähialueilla – löydöksiä myös Viipurissa

Koiraeläinten ja muiden lihansyöjien ihonalaiskudoksessa elävä loismato Dirofilaria repens on lähivuosina jatkanut leviämistään uusille alueille ja yhä pohjoisemmaksi. Tähän saakka loista on tavattu kotoperäisenä Euroopan maista mm. Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Itävallassa, Kroatiassa, Serbiassa, Kreikassa, Romaniassa, Ukrainassa, Puolassa, Valko-Venäjällä sekä Venäjällä. Itäisen Euroopan tautitapaukset ovat lisääntyneet ja loista on todettu myös Baltian maissa. Ilmastonmuutos on ilmeisesti merkittävä D. repensin leviämiseen vaikuttava tekijä, sillä hyttysen kautta leviävä loinen vaatii kehittyäkseen tiettyä lämpötilaa ja hyötyy lämpimistä kesistä. Suomalaishyttysistä monet eivät levitä D. repensiä, sillä se tarvitsee vektorikseen hyttyslajin, joka ei kuole ensimmäisen veriaterian jälkeen. D. repensiä levittämään kykenevistä hyttyslajeista tavataan Suomessa kuitenkin ainakin kaupungeissa elävää viemärihyttystä (Culex pipiens molestus), suoalueilla elävää horkkahyttystä (Anopheles messae) sekä Anopheles maculipennis -lajiryhmän hyttysiä.

Mato ei tartu suoraan koirasta toiseen vaan tarvitsee vektorikseen hyttysen, joka imee loisen toukkia eli mikrofilarioita isäntäeläimen verenkierrosta ja tartuttaa niitä sitten uuteen isäntäeläimeen joitakin kehitysvaiheita myöhemmin. Loinen on koirassa usein täysin oireeton ja jää siksi kokonaan huomaamatta. Se voi myös aiheuttaa pieniä ihopatteja ja kutinaa. D. repens on melko harmiton ja siis vaarattomampi kuin tunnetumpi sukulaisensa Dirofilaria immitis eli sydänmato, mutta se on zoonoottinen, eli se voi poikkeusapauksissa eksyä myös ihmiseen. Suomessa on toistaiseksi julkaistu tieto yhdestä kotoperäisestä tartunnasta ihmisellä. Kotoperäisiä koirien tartuntoja ei ole vielä julkaistu, mutta loista on todettu Suomessa tuontikoirilla.

Viipurissa tilanne on ollut D. repensin suhteen tähän saakka hyvä. Viipurin Koirat ry:llä on tiedossa historiansa ajalta kolme Suomessa todettua ihomatotapausta yhdistyksen kautta adoptoiduilla viipurilaiskoirilla. Tiettävästi näistä koirista ainakin kaksi oli saapunut Viipurin tarhoille alunperin huomattavasti etelämpää Venäjältä. Yhdistyksen Suomessa oleville hoitokoirille vuonna 2018 teetetyissä pistokokeissa ei vielä todettu lainkaan repens-tapauksia. Yhteistyötarhoista toisella, Olgan tarhalla, alettiin yhdistyksen pyynnöstä testata adoptoitavat koirat D. repensin varalta sekä mikrofilariatestillä että PCR-testillä viime kesänä ja kaikki testit ovat toistaiseksi olleet negatiivisia. Irinan tarhan testit saatiin alkuun tänä keväänä ja näistä on nyt löytynyt useampi positiivinen D. repens -löydös.

Jatkossa kaikki Suomeen joko hoitoon tai omaan kotiin varatut koirat testataan D. repensin varalta. Koiran varauksen saa halutessaan perua, mikäli testi on positiivinen. Tartunnan ehkäiseminen ja hoitaminen on kuitenkin suhteellisen helppoa, sillä hoitona käytetään koiran niskaan laitettavia loishäätöihin tarkoitettuja valeluliuoksia (mm. Advocate). Koira käsitellään liuoksella kuukausittain useamman kuukauden ajan. Hoito aloitetaan tarhalla, missä pyritään jatkossa myös ehkäisemään uusia tartuntoja käsittelemällä koirat Advocatella tai vastaavalla filarioihin tehoavalla moksidektiinivalmisteella sekä hyttysiä karkottavilla valmisteilla.

Repens tarttuu koirien lisäksi esimerkiksi kettuihin, susiin ja muihin petoeläimiin. Viipuri on entisenä suomalaiskaupunkina vain kivenheiton päässä Suomen nykyisestä rajasta ja on oletettavaa, että loista kulkeutuu ja on jo kulkeutunut hyttysten, villieläinten ja matkustavien lemmikkien mukana myös Suomen alueelle. Loisen torjuntaan voi osallistua huolehtimalla oman koiransa hyttyssuojauksesta. Tuontikoirat – myös viipurilaiset – kannattaa testauttaa D. repensin varalta asiantuntevalla eläinlääkärillä ja tarvittaessa lääkitä, jotta loinen ei pääse leviämään. Tuore tartunta ei näy testeissä, joten se kannattaa uusia n. 7 kk kuluttua. Viime kesänä saadut tartunnat näkyvät testeissä nyt. Suosittelemme testiä viipurilaiskoirille, jotka ovat tulleet Suomeen viime kesänä tai sen jälkeen ja toivomme, että testien tuloksista ilmoitetaan myös yhdistykselle.

 

Teksti: Aino Arjas
aino.arjas@viipurinkoirat.fi

Lähteitä:

Dirofilaria repens in the Russian Federation: current epidemiology, diagnosis, and treatment from a federal reference center perspective. Ermakova et al. 2014

Dirofilaria repens in dogs and humans in Lithuania. Sabünas et al. 2019. 

Dirofilaria repens transmission in southeastern Finland. Pietikäinen et al. 2017.

Dirofilariasis In Russian Federation: A Big Problem With Large Distribution. Moskvina, Alexey V. Ermolenko. 2018.

Elimination of Dirofilaria (syn. Nochtiella) repensmicrofilariae in dogs with monthly treatments of moxidectin 2.5%/imidacloprid 10% (Advocate®, Bayer) spot-on. Fok et al. 2010.

Hyttyset. Wikipedia. Poimittu 18.6.2018.

Koiran välittämät zoonoosit. Lisensiaatin tutkielma, Jenni Ranki. 2009.

Recent advances on Dirofilaria repens in dogs and humans in Europe. Capelli et al. 2018.

Subcutaneous dirofilariosis (Dirofilaria repens): an infection spreading throughout the old world. Genchi & Kramer. 2017.