Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi
Syntymäaika: 7/2023
Rabiesvasta-ainetestattu: 9/2024
Sijainti: Elenan tarha, Svetogorsk

23.10.2024
Muusa valittiin niiden koirien joukkoon, joilta mitattiin rabiesvasta-ainetasot siinä toivossa, että sille löytyisi koti tai hoitopaikka Suomesta.

Muusan vasta-ainetasot olivat riittävät ja sillä olisi mahdollisuus matkustaa Suomeen vielä ennen joulua, kun on kulunut 3 kk näytteenotosta. Muusa saa mukaansa virallisen todistuksen testituloksesta.

5.7.2024
Muusa on arka tyttö, joka päätyi kevättalvella Elenan tarhalle Svetogorskiin. Muusa etsii koirakaverillista kotia rauhalliselta alueelta.

Elena ystävineen on pitkin talvea ja kevättä auttanut Käkisalmessa metsikön liepeillä asuvaa, erinäköisistä partasuista koostuvaa koiralaumaa. Koirat on haluttu ottaa kiinni, jotta ne voidaan sterilisoida niin ettei ei-toivottuja pentuja synny enempää maailmaan. Lisäksi alue, missä ne elävät, on turvaton ja yksi koira on saanut päällensä kiehuvaa vettä ihmisten toimesta. Seitsemän pennun lisäksi kiinni on saatu yksi loukkaantunut emokoira pienten pentujen kanssa. Arkojen koirien kiinni saaminen on hidasta ja hankalaa, ja Elena on joutunut lähtemään kotiin usein tyhjin käsin.

Maaliskuun lopussa Elenalta tuli voitonriemuinen viesti, kun kaksi nuorta tyttöä oli onnistuttu nappaamaan. Nämä arviolta teini-ikäiset nuoret ovat hyvin todennäköisesti samalla alueella eläneiden Pajun, Panin, Paulin, Pessin, Polan, Puten ja Puhin sukulaisia. Kaikki seitsemän pentua ovat Suomessa, osa hoitopaikoissa ja osa jo omissa kodeissaan.

Elena kuvailee Muusaa ja Myrttiä arkuudestaan huolimatta kilteiksi ja kehityskelpoisiksi tytöiksi. Ne ovat käsiteltävissä vaikka ovatkin siihen tottumattomia ja pelkäävät. Valitettavasti heikosti sosiaalistuneet tytöt eivät pääse juuri kasvattamaan luottamustaan ihmisiin tarhalla. Elenalla ja kahdella työntekijällä on hoidettavanaan yli 200 koiraa eikä ylimääräistä aikaa ole. Muusa ja Myrtti kököttävät tarhan keskellä sijaitsevassa pienessä mökissä suurimman osan vuorokaudesta yksin ja vailla ihmiskontakteja. Edistystä ei näillä resursseilla pääse syntymään.

Vaikka Muusa on arka, katselee se kuitenkin kiinnostuneena ihmisten siivotessa ja hääriessä ympärillä. Muusa ottaa namit kädestä tutuilta ihmisiltä eikä ole laittanut vastaan, kun sen otsatukkaa on lyhennetty jotta karvat eivät ole ihan silmien edessä. Muusa tulee tarvitsemaan reippaan koirakaverin lisäksi omistajan, jolla on koiranlukutaitoa ja kärsivällisyyttä. Muusasta tuskin koskaan kuoriutuu koiraa, joka pärjää yksinään tilanteessa kuin tilanteessa ja iloitsee vieraista ihmisistä, mutta sen elämä oman perheen kanssa voi silti olla onnellista. Muusan kotiutuminen ja luottamuksen kasvattaminen vaativat aikaa ja sitoutuneisuutta, ja se on sopiva projekti sellaiselle ihmiselle, joka pitkän vaatimuslistan sijaan ottaa koiran vastaan avoimin mielin sellaisena kuin se tulee.

Muusan tarkasta iästä ei ole tietoa, mutta löytöhetkellä se on ollut arviolta alle vuoden ikäinen. Molemmat tytöt sterilisoitiin Aurika-klinikalla pian sen jälkeen, kun ne oli saatu kiinni.

Viipurin koirat - Muusa 3/2024 & 6/2024

Muusa on sterilisoitu, ja tautitestataan 8 vektorivälitteisen taudin varalta ennen Suomeen tuloa ja sen tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Sen kodinetsintää hoitaa Viipurin Koirat ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 22917870.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.