PALKITSENKO VAI RANKAISENKO? MITEN KOIRA OPPII

Palkitseminen on oikotie oppimiseen – sen avulla kerrotaan koiralle, mitä siltä toivotaan, ja vahvistetaan toivottua käyttäytymistä. 

Rankaisu opettaa koiran pelkäämään, ensisijaisesti rankaisijaa, ja syö koiran luottamusta tätä kohtaan.

 

Koiria koulutettiin pitkään rangaistuksia käyttäen, mutta sittemmin on huomattu, että palkitseminen eli positiivinen vahvistaminen tuottaa toivottuja tuloksia paljon nopeammin. Näinpä mm. Suomen rajavartiolaitos ja Suomen Opaskoirakoulu ovat siirtyneet käyttämään palkitsevia koulutusmenetelmiä. (Katso esim. http://yle.fi/uutiset/3-8385701 jossa todetaan näin: ”Rajakoirien kouluttamisessa hyödynnetään positiivista vahvistamista. Tarkoitus on, että virkakoirat ovat ongelmanratkaisukykyisiä ja aktiivisia, mutta eivät stressaantuneita ja säheltäviä.”)

Jos asettaa itsensä oppijan eli koiran asemaan, voi miettiä, miten itse reagoi, jos jostain tekemisestään saa vaikkapa vihaisen kiellon, läimäytyksen tai komennuksen nurkkaan seisomaan. Paha mielihän siitä tulee, ja lisäksi tulee varmaan ihmetelleeksi, mitä teki väärin, ja miten välttäisi ikävän kohtelun vastaisuudessa. Tässä tilanteessa varmasti auttaisi, jos saisi selkeää ohjausta tekemään toivottua asiaa, ja vieläpä palkinnon sen tekemisestä. Siispä: jos koira vaikkapa pureskelee jotain kiellettyä, sille kannattaa antaa jotain luvallista pureskeltavaa tilalle, vaikkapa lelu tai puruluu. Fiksu koira voi tietenkin oppia, että jos se puree jotain kiellettyä, omistaja antaakin sen tilalle jotain kivaa purtavaa. Taitava kouluttaja puuttuu kuitenkin asiaan jo siinä vaiheessa, kun koira vasta lähestyy kiellettyä kohdetta, ja tarjoaa sopivamman vaihtoehdon tilalle.

Rangaistuksesta - olipa se sanallinen tai fyysinen - ei siis ole juurikaan hyötyä, se ei ohjaa koiraa toimimaan toivotulla tavalla. Pahimmassa tapauksessa koira menettää itseluottamuksensa ja siitä tulee pelokas. Rescue-koira on saattanut saada hyvinkin karua kohtelua aikaisemmassa kotimaassaan, tai se ei ole tavannut yhtään ystävällistä ihmistä ja pelkää heitä. Etenkin miehet voivat olla erityisen pelottavia, tai vilkkaasti käyttäytyvät lapset.

Hyvää, ajantasaista tietoa koiran oppimisesta ja kouluttamisesta löytyy esimerkiksi seuraavista lähteistä:

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-koulutus/miten-koira-oppii

http://www.myytin.net/oppiminen.html

Myös eläinkouluttaja Tuire Kaimion kirjoihin Pennun kasvatus ja Koirien käyttäytyminen kannattaa tutustua.

Toinen mahtava apukeino koiran kanssa elämiseen onkin ymmärtää sen omaa kieltä. Koirat viestivät äänillä, asennoilla, liikkeillä, eleillä sekä hajuilla, mutta hajuviestintä menee suurimmaksi osaksi meiltä ihmisiltä ohi huonon hajuaistimme takia. Koirat lukevat ihmisiä yleensä taitavasti, kun ihmisillä taas on erilaisia käsityksiä siitä, mitä koira käyttäytymisellään ilmentää. Koiran viestintää on tutkittu paljon viime vuosikymmeninä, ja tuloksia on julkaistu paljon kirjoissa, artikkeleissa ja internetissä. Tutkittu tieto onkin paljon mutua parempi ohjenuora koiran kanssa kommunikointiin. Lyhyt ja hauska pikaopas koiran kieleen on Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton julkaisema Koira-ihminen-koira-sanakirja, jonka saa ladata maksutta osoitteesta http://www.sey.fi/images/koira_ihminen_koira_sanakirja_print.pdf.

Koiran signaaleista yksi yleisimmin väärinymmärretty on murina - monet luulevat sen ilmentävän aggressiota. Todellisuudessa murina on niin sanottu loitontava signaali: koira koittaa murinallaan kertoa, että sitä pelottaa, ja että se kaipaa lisää etäisyyttä pelottavaan asiaan. Murinaa ja muita loitontavia signaaleja koirat käyttävät ehkäistäkseen yhteenottoja, sillä tappelut harvoin hyödyttävät ketään, mutta niissä on aina haavoittumisen riski. Jos koira murisee tai näyttää muuten aralta, on paljon parempi antaa sille sopivasti omaa rauhaa kuin yrittää innokkaasti kertoa, ettei tarkoita sille mitään pahaa. Makupalojen heittely pienen matkan päästä on hyvä keino, ja tuijottamista kannattaa välttää, koska suora katse voi pelottaa koiraa ennen kuin luottamus on rakennettu.

Eri koiratyypeillä on erilaiset taipumukset tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa. Paimenkoirat on jalostettu yhteistyöhön, samoin noutavat lintukoirat. Sen sijaan laika-tyyppiset koirat, mäyräkoirat ja terrierit voivat toimia hyvin itsenäisestikin, koska ne on jalostettu toimimaan rohkeasti ja ihmisestä riippumatta niin, että ne tekevät omia päätöksiä metsästystilanteissa. Vielä pitemmälle itsenäisyys on viety laumanvartijakoirissa (esim. kaukasiankoira), joiden tehtävä on jo kauan ollut suojella karjaa laitumella ilman ihmisen apua. Sukupolvien ajan jalostettuja ominaisuuksia ei voi muuttaa helposti, joten ne kannattaa yksinkertaisesti tiedostaa ja hyväksyä, ja soveltaa koulutusmenetelmät ja vaatimukset koiratyypin mukaisiksi.

Sekarotuisten koirien kohdalla voi olla vaikea päätellä rotuperimää ulkonäön perusteella, ja parempi onkin seurata koiran käyttäytymistä: ottaako se paljon kontaktia ihmiseen, leikkiikö mielellään itsekseen, vartioiko se kotia jne. Tähän tarkkailuun voi hakea asiantuntijan apua esim. Suomen eläintenkouluttajien jäsenistöstä (www.elaintenkouluttajat.com/kouluttajat/) ja muista hyvämaineisista, koiralähtöisiä menetelmiä käyttävistä koirakouluista.

Facebookissa on suljettu ryhmä nimeltä Rescuekoirien käyttäytyminen ja koulutus. Sieltä voi uusia oivalluksia saada niin vasta-alkaja kuin konkarikin. Erityisesti rescuekoirilla voi olla traumaattisia kokemuksia taustallaan, joten niiden kohdalla kannattaa varsinkin negatiivisen palautteen antaminen miettiä erityisen tarkkaan.

---------

Kiti Mod on KIVA-Team-ongelmakoirakouluttaja.