Tavoitteena nolla karkuria

Juuri uuteen kotiin muuttanut rescuekoira on aina suuren karkaamisriskin alla. Voi tuntua liioittelulta, kun yhdistyksemme koiravaraajat vannottavat moneen kertaan, että koiralla on aluksi oltava aina kaksi hihnaa jokaisella ulkoilulla, toinen kiinni pannassa ja toinen valjaissa. Kaksi hihnaa siksi, että koira pystyy hämmästyttävän nopeasti puremaan hihnan poikki, jos se säikähtää kunnolla. Erityisen säikyille koirille suosittelemme lisäksi ns. noutajahihnaa varmistukseksi, sillä täydellisen paniikin iskiessä päälle voi koira saada rimpuiltua itsensä läpi niin pannasta kuin valjaistakin. Silloin ainoastaan kiristyvä hihna pelastaa tilanteen. Missään tapauksessa emme kuitenkaan suosittele tällaista hihnaa arkikäyttöön – ainoastaan varmistukseksi.

Muutto uuteen kotiin on tarhakoiralle aina iso stressitilanne. Ensin se pakataan autoon, kenties ensimmäistä kertaa elämässään. Sitten se matkustaa Suomeen tunteja, rajalla vieras ihminen ropeltaa ja tarkistaa mikrosirun ja lopulta koira otetaan luovutuspaikalla autosta ulos, suoraan jännityksellä uutta perheenjäsentä odottavien ihmisten syliin. Osa koirista kykenee sopeutumaan hetkessä ja jo luovutuspaikalla ne näyttävät rennoilta. Osa taas jähmettyy paikoilleen suolapatsaiksi. Se hankalin osa taas saa voimakkaan pakoreaktion ja yrittää rimpuilla karkuun kaikilla voimillaan – pahimmassa tapauksessa tehostaen pakenemisreaktiota puremalla.

On koiran ulkoinen reaktio mikä tahansa, on silti selvää, että aivan jokainen uuteen kotiin muuttava koira on aluksi stressaantunut ja sen reaktiot voivat yllättää. Rennoltakin näyttävä koira saattaa säikähtää mitä tahansa yllättävää ääntä tai asiaa, ja stressistä johtuen pakoreaktion voimakkuus voi olla normaalia tilannetta huomattavasti voimakkaampi. Jos silloin koiran varusteet eivät ole kunnossa tai omistaja ei ole tilanteen tasalla, on suuri vaara koiran pääsemisestä karkuun. Tämä vaihe voi kestää koirasta riippuen päivistä jopa kuukausiin.

Varsinaisten säikähdysten ja niistä seuraavan paniikkirimpuilun lisäksi on monia muitakin riskitilanteita, joissa vasta kotiin saapunut koira saattaa päästä karkuun. Kenties yleisin vahinko on, että koira livahtaa auton ovesta karkuun, kun koiran kanssa saavutaan uuden kodin pihaan. Sama vahinko voi käydä ulko-oven kanssa. Osa aikuisista koirista voi myös osata omatoimisesti avata ulko-oven, jopa lukitun sellaisen. Eikä ole yksi eikä kaksi koiraa, joka on löytänyt tiensä karkuteille korkeankin piha- tai koirapuistoaidan yli tai ali.

Rescuekoirienkin joukossa on kotikoiria, jotka ovat tottuneita hihnakävelyyn, mutta moni rescue on ensimmäistä kertaa hihnassa muuttaessaan uuteen kotiin. Kaikkein suurin karkaamisriski onkin sellaisilla aikuisilla koirilla, jotka ovat asuneet koko ikänsä tarhalla. Uuden tulokkaan karkaamisriskiä lisää myös se, ettei sillä ole mitään sidettä omaan ihmiseen - silloin koira ei palaa takaisin myöskään esimerkiksi kutsumalla. Vaikeimpia tapauksia ovat sellaiset, joissa koira on säikähtänyt karkaamishetkellä. Karkurin kiinniotto onkin usein pitkä prosessi.

Koiran karkaaminen on aina todella stressaavaa sekä omistajalle että myös yhdistyksen aktiiveille. Siksi niiden ehkäisemiseksi kannattaa tehdä kaikki mahdollinen. Vaikka karkurikoirat usein saadaankin kiinni ennemmin tai myöhemmin, voi karkaamisesta seurata pahimmillaan koiran kuolema tai pitkä piinaava epätietoisuus, johon ei kenties koskaan saada lopullista ratkaisua.

Karkuun päässeet rescuekoirat työllistävät karanneita lemmikkejä etsiviä etsijäkoiria harmillisen paljon. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja vahinkoja voi aina sattua, mutta silti väittäisin, että suurin osa näistä karkaamisista olisi ehkäistävissä omistajien huolellisemmalla toiminnalla. Vaikka koiravaraajien varoittelut ja ohjeistukset voivat tuntua liioitelluilta, ne kannattaa ottaa tosissaan – ne on laadittu kokemukseen perustuen, ja jokaisen meistä tavoite tietysti on, ettei yksikään kodinsaanut rescuekoira pääsisi Suomessa karkuun.

Muistilista rescuekoiran ottajalle karkaamisten ehkäisemiseksi:
- aluksi koira ulkoilutetaan aina tuplavarusteilla: panta tiukalla, valjaina hyvinistuvat Y-valjaat ja molemmissa oma hihna. Valjaisiin kannattaa hankkia ns. jarruosa, joka estää valjaita liukumasta pois koiran päältä. Kuva löytyy esim. täältä.
- erityisesti aroilla koirilla lisäksi varmistuksena noutajahihna tai vastaava, josta koira ei saa itseään läpi mitenkään.
- paksut nailonhihnat kestävät koirien hampaita paremmin kuin nahkahihnat, jos koira yrittää säikähtäessään purra hihnan poikki
- ole alkuun erityisen tarkka tilanteissa, joissa koiran on mahdollista livahtaa ovenraosta: kun koira otetaan autosta tai laitetaan sinne, kun avataan ulko-ovi jne. Muista takalukitus, jos on riski siitä, että koira osaa avata ovet!
- pidä ulkoillessa hihnan käsilenkki ranteen ympärillä niin, ettei hihna vain pääse putoamaan kädestäsi. Ulkoilutusvyö, johon hihna kiinnitetään, on erityisen hyvä varuste, sillä silloin hihna ei pääse putoamaan myöskään omistajan kaatuessa tms. Älä koskaan käytä fleksiä vastatulleella koiralla.
- älä päästä koiraa irti aidatullekaan alueelle ennen kuin se on kotiutunut ja se uskaltaa ulkona tulla itse luoksesi. Aidatulla pihalla koiraa voi ulkoiluttaa aluksi esimerkiksi pitkässä liinassa.
- ulkoiluta koiraa aluksi vain kotisi lähellä, jotta alue tulee koiralle tutuksi ja se alkaa tuntea olonsa siellä turvalliseksi. Jos asut kovin vilkkaalla alueella ja koiraa jännittää siellä kovasti, voi aluksi olla tarpeen ajaa autolla rauhallisemmalle alueelle ulkoilemaan. Ajoita ulkoilut mahdollisuuksien mukaan sellaiseen aikaan (aikaisin aamulla, myöhään illalla), jolloin muita liikkujia on vähemmän.
- ota talteen koirasta HETI sen tultua karvaa puhtaaseen minigrip-pussiin tai lasipurkkiin, jotta etsijäkoiria varten on käytössä puhdas hajulähde. Tämä voi olla korvaamaton apu karkaamistilanteessa. Luovutuksessa yhdistyksemme koirat saavat tätä varten mukaan hajupussin, mutta mikä tahansa muukin puhdas muovipussi käy.
- älä koskaan päästä koiraa vapaaksi aitaamattomalla alueella, ennen kuin se on oppinut luoksetulon varmaksi ja tiedät itse, ettei se voi yhtäkkiä säikähtää jotain tai sännätä riistan perään. Monia rescuekoiria ei pysty koskaan pitämään vapaana aitaamattomalla alueella.
- yhdistyksemme koirien mikrosirut rekisteröidään Turvasiru-palveluun, josta löytöeläintalot tarkistavat sinne merkityt yhteystiedot. Koiran kotiutumista kuitenkin nopeuttaa pantaan kiinnitetty laatta, jossa on omistajan puhelinnumero. Harva koira kuitenkaan antaa kiinni vieraalle, ei edes aina tutulle ihmiselle.
-myös tekniikka kannattaa ottaa avuksi: koirille myydään pantaa kiinnitettäviä paikannuslaitteita, joilla saa puhelimeen tiedon koiran liikkeistä. Koiran paikallistaminen ja siten kiinnisaaminen helpottuu huomattavasti.
- erityinen vaaranpaikka on ensimmäinen uusivuosi: jos koiran ääniarkuudesta ei ole tietoa, ole erityisen varovainen, ettei koira säikähdä ja pääse karkuun. Myös aiemmin paukkeeseen reagoimaton koira voi säikähtää.
- jos vahinko kaikesta varovaisuudesta huolimatta käy, ota heti yhteys yhdistykseen sekä Vainu Eläinetsijäkoiriin, jotta saat saman tien oikeat ohjeet koiran saamiseksi kiinni.

Pidetään huoli koiristamme!

Laura Uotila

Allekirjoittanut on Viipurin Koirien aktiivi. Toimin myös Etsijäkoiraliitossa ja koulutan omasta viipurilaisestani etsijäkoiraa. Useita viipurilaisia onkin jo valmistunut karkureita etsiviksi etsijäkoiriksi ja vielä useampia on kouluttautumassa. Olen ollut mukana auttamassa monia karanneita koiria kotiin, ja valitettavan moni niistä on ollut juuri uuteen kotiin muuttanut rescuekoira.

Kuvissa Noki demonstroi huolellista varustautumista.