#lahjoitalantti-tempaus pyörähti viime viikolla vauhdilla käyntiin. Vielä ennen ensimmäistä lahjoitussummapäivitystä haluamme jakaa kanssanne toisen tarinan koirasta, joka on tänä vuonna saanut hoitoa ja huolenpitoa Parane pian! -rahaston ansiosta.

Eläinlääkärikulut ovat yksi yhdistyksen suurimmista menoeristä. Maahan tulevat koirat täytyy rokottaa ja hoitaa asianmukaisesti, Viipurissa tarhakoirille on mahdollistettava tarvittaessa pääsy eläinlääkärille, ja Suomessa kotihoitolaiset tarvitsevat myös toisinaan hoitoa ja lääkintää. Kuten jokainen koiranomistaja tietää, eläinlääkärikäynnit eivät ole halpaa touhua eivätkä lääkkeet ilmaisia. Tämä on tilanne myös rajan takana.

Juuri uuteen kotiin muuttanut rescuekoira on aina suuren karkaamisriskin alla. Voi tuntua liioittelulta, kun yhdistyksemme koiravaraajat vannottavat moneen kertaan, että koiralla on aluksi oltava aina kaksi hihnaa jokaisella ulkoilulla, toinen kiinni pannassa ja toinen valjaissa. Kaksi hihnaa siksi, että koira pystyy hämmästyttävän nopeasti puremaan hihnan poikki, jos se säikähtää kunnolla. Erityisen säikyille koirille suosittelemme lisäksi ns. noutajahihnaa varmistukseksi, sillä täydellisen paniikin iskiessä päälle voi koira saada rimpuiltua itsensä läpi niin pannasta kuin valjaistakin.

Teksti: Elina Palmgren

Eläimen kipua on vaikea tunnistaa, sillä eläin harvoin osaa kertoa kivustaan suoraan: vain pienet, tavallisesta poikkeavat tavat ja reaktiot kertovat jonkin olevan vinossa. Eläinten kipuun liittyy lisäksi monia vääriä uskomuksia ja harhaluuloja, eikä eläinten kyvystä kokea kipua oltu vielä muutama vuosikymmen sitten edes täysin varmoja. Onneksi eläinten kivun tunnistamisessa ja hoidossa on edetty noista ajoista jo pitkälle.

Venäjällä on arviolta satoja tuhansia, ellei jopa miljoonia kodittomia koiria ja kissoja. Useat kadulle joutuneet koirat ovat päätyneet sinne omistajiensa välinpitämättömyyden ja kyllästymisen seurauksena. Koiran hankinta on harvoin perusteellisesti harkittu päätös. Kukapa nyt ei suloista pientä koiranpentua haluaisi. Aivan. Mutta vain siihen asti kun se on suloinen koiranpentu. Sen jälkeen se saa muuttaa kadulle ja pärjätä yksinään. Siitä on tullut osa valtavaa kulkukoirapopulaatiota, näkymätöntä “pohjasakkaa”, jonka elämästä ja kohtalosta vain harva ihminen enää välittää.

Keskiviikkona yhdistysaktiiveja vieraili jälleen Viipurissa vieden ruokaa ja tavaralahjoituksia. Tässä kuvaterveisiä reissusta.

Ihastuttava Inari nauttii onnessaan rapsutuksista!

Ruoka- ja tavaralahjoituksia Irinalle.