Olimme maaliskuun alussa käymässä koiratarhoilla. Irinan tarhalta mukaamme tarttui ihastuttava Cherry, joka vietti iltapäivän kanssamme Viipurissa. Aluksi Cherryä hieman ujostutti lähteä koiratarhalta, sillä se oli tarhanpitäjä Irinan mukaan asunut pennusta saakka tarhan aitojen sisäpuolella. Iloinen jälleentapaaminen tarhan ulkopuolella asustelevan siskon kanssa sai kuitenkin jännityksen pian laukeamaan. Tyttö kipusikin mieluusti auton kyytiin ja valloitti heti itselleen paikan etupenkiltä.

Tutustuimme Viipurin keskustaan kävellen, ja Cherry seurasi hihnassa mahdottoman hienosti – aivan kuin olisi sitä aina tehnyt, hetkittäin pysähtyen kuuntelemaan ohi ajavien autojen ääniä tai ihmettelemään uusia hajuja, mutta jatkaen pian taas vierellämme seuraten matkaa. Kaduilla vastaan tuli myös kulkukoiria, mutta Cherry suhtautui kohtaamisiin rauhalliseen tapaansa. Tämä koira osaa käytöstavat: ei haasta riitaa kenellekään, vaan mieluummin rauhoittelee muita.

Tyttö otti meidät uudet ihmiset pian omakseen ja odotellessamme autossa nukahti syliini luottavaisena. Koostaan huolimatta todellinen sylikoira, niin hienovarainen ja hellä Cherry osaa olla ihmisiä kohtaan. Voisikin ajatella, että Cherry hitsautuisi helposti osaksi omaa uutta ”laumaansa”, jos vain saisi siihen mahdollisuuden.

Cherry palautettiin retken jälkeen haikein mielin tarhalle. Ehkäpä jonain päivänä Cherry saa kutsun autoon, joka vie sen päiväretken sijasta Suomeen ja omaan kotiin.

Video siskosten kohtaamisesta pitkän ajan jälkeen (vasemmalla sisko Larisa, joka auu tarhan kaatopaikalla):

Viipurin koirat - Cherry ja Larisa

Cherryn kodinetsintäilmoitus
Larisa-siskon kodinetsintäilmoitus