Reilut kaksi vuotta sitten heinäkuussa syntyi muuan ei-toivottu pentue hiiltyneeseen talonraunioon. Pentujen emon oli omistaja hylännyt jo talvella, kotitalonsa palamisen jälkeen. Emokoira oli jäänyt uskollisesti asumaan ainoaan tuttuun paikkaan palaneen kotitalon raunioon. Naapuri oli huomannut pentujen syntymän ja toimitti kuuden viikon ikäiset pennut Olgan tarhalle turvaan. Naapuri lupasi pitää huolta pentujen emosta ja vei sen steriloitavaksi Viipurin koirien kustantamana. Nyt ei ainakaan sille emolle synny enää yhtään vahinkopentuetta.

Pentuja oli yhteensä viisi ja alkuhämmennyksen jälkeen niistä varttui Olgan hoivissa reippaita temmeltäjiä. Näistä onnekkaista pennuista päätettiin tehdä Viipurin koirien ensimmäinen kummipentue ja keräysten avulla kummipentueelle saatiin kustannettua hyvälaatuista penturuokaa, vitamiinitahnaa, matolääkkeitä ja rokotteita elämän alun tueksi.

Facebookissa pennuille järjestettiin nimikilpailu. Pennuista tuli Kaapo, Kosmos, Kiara, Kaino ja Kaisla. Mitäpä heille nyt kuuluu, kun reilu pari vuotta on takana ja kaikilla on jo omat kodit Suomessa?

Kosmos

Kosmoksen nimi lyhentyi omassa kodissa. Kosmo pääsi tarhalta Etelä-Suomeen kotihoitoon ja löysi pian ikioman kodin Helsingistä. Kosmo oli pentueen isoin ja saikin leikkisästi nimityksen miniponi. Iso koko ei kuitenkaan tuonut ääretöntä rohkeutta, vaan Kosmo on välillä hieman arka poika. Joka saattaa säikähtää helposti ulkona, mutta perheen kesken ja turvallisissa paikoissa Kosmolla on hyvä itseluottamus. Kosmo on kehittänyt itseään kouluja käymällä, jo kaksi tarkkiskurssia on opiskeltu läpi ja niistä on ollut apua jännittämisen voittamisessa. Kosmo on myös kunnostautunut sisustussuunnittelijana sekä maisema-arkkitehtinä. Lukuisat tyynyt, peitot, sohvat, sukat ja kengät ovat saaneet uuden rohkean muodon. Pihamaalle puolestaan ilmestyy vähän väliä uusia taidolla muovailtuja kuoppia, joihin kaatuilla. Koirapuistossa käyminen on Kosmon mieleen, muiden koirien kanssa painiminen ja kovaa juokseminen on hauskaa. Kosmolla on erityinen kyky olla heti paikalla kun jääkaapin ovi avataan. Aina nälkäinen Kosmo on aina valmiina syömään paikasta ja ajasta riippumatta.

Kaapo

Pennuista pienikoisin, Kaapo, löysi kodin Pohjois-Karjalasta. Kaapo on varsin hyvä vahti ja melko pienestä koosta huolimatta, Kaapon haukku on vahva ja kantava. Kaapo on myös hyvin hellyydenkipeä ja ihana sylivauva. Läheisyys on Kaapolle tärkeätä ja rapsutuksia ei saa koskaan liikaa. Iltaisin Kaapo vetäytyy makuuhuoneeseen ja kimeällä äänellä haukkuu, että ”tulkaahan jo peittelemään” Kaapo myös rakastaa ruokaa, herra on aina paikalla kun keittiössä häärätään. Kaapon lempipuuhiin kuuluu velipoika Kosmon tapaan pihan muotoileminen uuteen uskoon: siinä ei kauaa mene, kun maanalainen käytävä on valmis. Kaapon lempipaikka on leveällä ikkunalaudalla, jossa voi tarkkailla pihamaan touhuja ja ottaa päiväunet. Kaapo on kaikin puolin hyvin helppo, erittäin iloinen ja huumorintajuinen, aivan ihana koira.

Kaapon touhuja voi seurata myös omalta instatililtä kaapotin1.

Kaino

Pikku-Kaino varustettuna tuuheilla korvakarvoilla ja pörröhännällä matkasi tarhalta suoraan kotiinsa Riihimäelle. Kainon nimi vaihtui Martaksi. Martta on luonteeltaan peruskiltti, oppivainen ja hieman arkakin. Uteliaisuus kyllä yleensä lopulta voittaa arkuuden, mutta vielä on jännittävää kohdata toisia koiria lenkillä. Ihmiset sen sijaan ovat Martan mielestä pääsääntöisesti mukavia ja mielenkiintoisia. Yksi kivoimpia asioita Martan mielestä on sylissä letkottelu. Lisäksi mukavaa on saada venytellä sängyssä äipän ja iskin välissä aamuina, jolloin kellään ei ole kiire minnekään. Ehkä rakkainta maailmassa kuitenkin ovat toiset koirat omassa kodissa ja varsinkin isosisko Malla. Mallan kanssa riehuminen ja kesällä varsinkin vedessä riekkuminen. Myös herkkupalojen piilottelu omalle pihamaalle kuuluu Martan harrastuksiin. Pihamaan uudelleen muotoilu onnistuu hienosti Martaltakin. Martta on jo paljon kokenut karavaanari. Kun vaunua aletaan pakkata, riemu on rajatonta. Autossa on hauska matkustaa.

Kaisla

Kaisla saapui Suomeen kotihoitoon ja löysi oman kodin Kotkasta. Kaisla muutti perheen ensimmäiseksi koiraksi. Perhe oli varautunut kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, mutta halusi ehdottomasti antaa rescuekoiralle kodin. Kaisla on ollut ihana, kiltti ja sopeutuva koira, enemmän kun perhe osasi toivoakaan. Kaisla on lapsirakas. Vieraita kohtaan Kaisla on kuitenkin arka, eikä anna koskea. Kaisla on intohimoinen koirapuistoilija, kaikkien koirien kaveri. Siellä juostaan ja pystypainitaan kokoon katsomatta. Kaisla on kova autoilemaan. Yllättävää kyllä myöskin kaivuri-Kaisuna tunnettu Kaisla taitaa maan muotoilun. Koko piha on kuoppia täynnä ja niihin piilotetaan luita ja leluja.

Kiara

Kiara muutti tarhalta suoraan omaa kotiin Mikkeliin. Viipurilais-neito muutti perheeseen, jonka sukujuuret ovat Viipurista kotoisin. Kiaran nimi pysyi samana. Alussa Kiara oli pelännyt vähän kaikkea, mutta se vaihe oli mennyt nopeasti ohi. Kiara on ollut kaikessa perheen mukana: tanssikoulussa, matkoilla, remonttia paossa jne. Kiara rakastaa juosta ja juokseekin tosi kovaa! Onneksi kodin takapihalta alkaa metsä ja talvella on jäätynyt lampi vieressä. Siellä voi ottaa vauhtia ja mennä tosi lujaa. Kotona Kiaralla on kavereina kissoja. Kisutkin ovat hyväksyneet koirakaverin. Tosin Kiaran ajatus, että kisut ovat hänen rakkaiden puruluittensa perään, on vähän liioiteltua. Matot ovat Kiaralle tärkeitä, niille voi järjestellä omia ja muidenkin tavaroita. Edelleen Kiaran mieliasioita ovat kengät. Niitä ei onneksi enää löydy palasina, mutta matolle tuotuina kuitenkin. Kiara on suloinen, empaattinen, kaunis ja tietenkin oikealla tavalla itsekäs koira. Ihanimpia ovat päivät perheen kesken, kun kaikki ovat yhdessä, syödään ja ollaan ulkona ja katsotaan telkkaria.

Teksti: Arja Liimatainen