Viipurin Koirat ry:n perustamisesta tulee syksyllä kuluneeksi 15 vuotta. Yhdistys rekisteröitiin marraskuussa 2006. Mikäli koronatilanne sallii, juhlimme syntymäpäivää 8. elokuuta Vantaalla.

Pikkuyhdistys on 15 vuodessa kasvanut yhdeksi Suomen tunnetuimmista rescueyhdistyksistä, joka tunnetaan mm. vastuullisuudesta, avoimesta tiedottamisesta ja suuresta kohdealueella toteutetun avun määrästä. 

Odottavan aika on pitkä. Koirat ovat löytökoiratarhalla turvassa, mutta kaipaavat ihmisen seuraa. 2019. Kuva: Ira Müller

Kaikkiaan noin 4000 koiraa on näiden vuosien aikana jättänyt Viipurin Koirien avustamana löytökoiratarhan taakseen ja löytänyt oman perheen. Nämä koirat ovat päässeet viettämään koiranarvoista elämää turvaan nälältä, kylmältä ja ihmiskontaktien puutteelta. Adoptiot ovat vaikuttaneet myös merkittävästi alueen löytökoiratilanteeseen. 

Suomessa! Apri on juuri astunut ulos autosta ja tavannut perheensä ensimmäistä kertaa. 2019. Kuva: Ira Müller

Usein kuulee sanottavan, etteivät adoptiot ratkaise irtokoiraongelmaa ja että näiden sijaan pitäisi keskittyä paikalliseen auttamiseen. Ainakin Viipurin seudulla nämä asiat ovat syvästi liitoksissa toisiinsa. Ulkomaiset adoptiot ovat välttämättömiä niin kauan, kunnes koirien syntyvyys laskee ja koirien hylkääminen loppuu. Ilman adoptioita venäläisten auttajien vähät resurssit loppuisivat alkuunsa. 

Tarhalle hiljattain saapunut pentue. Kuva: Ira Müller

Kun kysyin tarhojen vetäjiltä, millainen eläinsuojelun tilanne Viipurin seudulla olisi ilman Viipurin Koiria, eläinlääkäri ja "Dom Hvostikov" -tarhan johtaja Snezhanna Valeeva vastaa, että se olisi taatusti todella surullinen. Svetogorskin löytökoiratarhan perustaja Elena Sementsova ei uskalla edes ajatella, minkälainen katastrofi seudulla vallitsisi ilman Suomesta saatua apua. Kumppaneistamme Olga Atamanova muistaa hyvin, millaista Viipurissa oli 15 vuotta sitten: “Koiralaumoja oli jokaisella kadulla, kauppojen edessä ja juna-asemilla.” Olga työskenteli vuosina 2008–2009 Viipurin kaupungin sterilisointiprojektissa koirien pyydystäjänä. Kiinni otetut koirat hän toimitti Pietariin Fillmoren eläinsairaalaan leikattaviksi ja palautti ne sitten takaisin tutuille asuinsijoilleen. Olga muistaa edelleen, montako sterilisoitua koiraa merkitsi loppuraporttiin puolentoista vuoden työn jälkeen: 623. Nämä kaikki oli otettu kiinni pelkästään Viipurin kaupungin rajojen sisältä. Se on Lappeenrannan kokoiselle kaupungille melkoinen määrä.

Olga sylissään Elida-pentu, jolta otetaan verinäytteet rabiesvasta-ainetestiä ja tautitestejä varten. Toiveissa olisi löytää Elidalle koti Suomesta. 2020. Kuva: Ira Müller 

Leningrad oblastissa vuonna 2008 käynnistynyt julkinen Catch-Neuter-Vaccinate-Release -sterilisointiohjelma on ollut tärkeä ja toimiva, mutta sellaisenaan riittämätön. Olga sanoo, että oli rankkaa seurata, kuinka ulkona elävät koirat nälkiintyivät, kokivat väkivaltaa, kärsivät kylmästä ja loukkaantuivat. Alueen ainoa löytökoiratarha oli pullollaan. Kun suomalaiset sitten alkoivat adoptoida koiria tarhalta, tilanne helpottui valtavasti. “Kaikki nämä koirat olisivat jääneet kadulle, elleivät suomalaiset olisi avanneet niille kotejaan”, kertoo Olga. “Emme pystyneet tarjoamaan kaikille koirille paikkaa löytökoiratarhalta. Mutta Viipurin Koirat teki hyvää työtä ja löysi koteja koirillemme. Kun osa koirista sai kodin ja muutti Suomeen, uusille oli tilaa, eikä kaikkia koiria tarvinnut jättää kadulle oman onnensa nojaan”. Tämä malli toimii edelleen ja on yhä tärkeä. Samalla suomalaisille on tarjoutunut mahdollisuus ottaa perheenjäsenekseen lähialueelta adoptoitu koira. Moni valitsee rescuekoiran eettisistä syistä: kodin antaminen kodittomalle on eläinsuojeluteko. Jos vertaa kasvattajalta (tai pentutehtaasta) otettuun koiraan, se on myös ilmastoteko, sillä lihaa syövien seuraeläinten tarkoituksellista lisäännyttämistä voidaan pitää ilmaston kannalta kaikkea muuta kuin kestävänä.

Olga arvioi, että Viipurissa irtokoiraongelma on helpottunut noin 80 % verrattuna vuoden 2006 tilanteeseen. Ongelma pysyy kuitenkin edelleen yllä, koska osa ihmisistä hylkää koiria ulos ja heittää pois ei-toivottuina syntyneitä pentuja. Leningradin alueella, johon myös Viipuri, Svetogorsk ja Kamennogorsk kuuluvat, oli alueen eläinlääkintäosaston arvion mukaan vuoden 2020 loppupuolella yhteensä noin 13 000 koditonta koiraa.

Viipurin Koirien aktiivit huomasivat tarhareissullaan koiran, joka juoksi vaarallisesti maantiellä lähellä Säkkijärveä. Koira otettiin mukaan ja se pääsi kyydissä Olgan tarhalle. 2019. Kuva: Ira Müller

Viipurin alueen löytökoiratarhat ovat yksityisiä, eivätkä ne ole toistaiseksi saaneet julkista tukea. Koska paikallinen tulotaso on hyvin matala, ei paikallisilla yksityishenkilöillä ole juurikaan mahdollisuuksia tukea toimintaa. Niinpä myös se, että löytökoiratarhat ovat pystyneet ylipäätään toimimaan, on pitkälti suomalaisten ansiota. “Emme olisi voineet tehdä mitään ilman suomalaisten taloudellista tukea”, sanoo Olga. “Emme olisi pystyneet edes ruokkimaan turvakotien koiria. Kiitän vilpittömästi kaikkia Suomen kansalaisia ​​tuhansien eläinten pelastamisesta ja olen iloinen siitä, ettei eläimiä kohtaan tunnettu rakkaus tunne rajoja.”

Viipurin Koirat tilasi Olgan luona asuville pennuille tuhannen kilon ruokakuorman. Tässä urakoidaan säkkejä varastoon yhdessä Olgan kanssa. 2018. Kuva: Ira Müller

Viipurin Koirat ei keskity vain kotien etsimiseen. Paikallisen avustustyön osuus on kasvanut vuosi vuodelta. Vaikka yhdistys toimiikin Suomesta käsin, sen merkitys paikalliselle löytökoiratyölle on suuri. Voi jopa sanoa, että Viipurin Koirat on merkittävä, ellei merkittävin, eläinsuojelutoimija Viipurin seudulla. Koirat ruokitaan, lääkitään, rokotetaan, ja sterilisoidaan pitkälti Viipurin Koirien avulla. Aitaukset, kopit, kuivikkeet ja työvälineet hankitaan suomalaisten lahjoittajien tuella. Yhdistys huolehtii sähkölaskuista, jätemaksuista ja eläinlääkärilaskuista. Kaikkein suurin kuluerä on koiranruoka, johon käytimme viime vuonna yhteensä yli 100 000 euroa. Tämä nielaisee suurimman osan lahjoituksista, mutta ruuasta on mahdotonta tinkiä. 

Tuliaisia Suomesta. Kuva: Ira Müller

Viipurin Koirat on panostanut avustustyössään viime vuosina myös siihen, että tarhojen työntekijät saisivat korvauksen työstään ja että tarhojen vetäjien olisi taloudellisesti mahdollista keskittyä eläinten auttamiseen ja myös toiminnan kehittämiseen. Osa yhdistyksen siipien suojaan päässeistä paikallisista toimijoista pystyy siis tekemään työtään ilman jatkuvaa hätää omasta toimeentulostaan. Yhdistys myös valvoo tarkasti varojen käyttöä ja tekee nykyään valtaosan hankinnoista tarhoille itse. Yhdistykselle tämän tason sitoutumisesta seuraa kuitenkin suuri vastuu: satunnainen apu ei riitä, eikä esimerkiksi varainhankintatyössä voida hengähtää hetkeäkään, sillä koirien elämä ja hyvinvointi ovat sen varassa. 

Puhdas juomavesi ei ole itsestäänselvyys. Olgan tarhalle saatiin vesijohto Viipurin Koirien tuella vuonna 2019. Muille tarhoille ei tule juoksevaa vettä. Kuva: Ira Müller

Viipurin Koirilla on nykyään neljä yhteistyötarhaa. Olgan kotona toimiva eläinten turvakoti “Dobryi pjos” sijaitsee Viipurissa ja “Dom Hvostikov” –tarha lähikylässä. Nämä ovat olleet kumppaneitamme vuodesta 2006 saakka – tosin Irinan tarhaksi aiemmin kutsutulla Dom Hvostikov -tarhalla vaihtui viime vuonna johtaja, nimi ja taustaorganisaatio, ja moni asia on muuttunut eläinlääkäri Snezhannan johdolla. Svetogorskin (ent. Enso) löytökoiratarha “Vmeste my sila” ja sen perustaja Elena Sementsova ovat olleet yhdistyksen kumppaneita vuodesta 2016 alkaen ja tarha on rakennettu pitkälti Viipurin Koirien tuella. Uusimpana avustettavana on pieni “Serdtse navstrechu” -tarha, jonka Margarita Fjodorova perusti Kamennogorskiin (ent. Antrea) vuonna 2019. Tarhojen vetäjät ovat omistautuneet eläinten auttamiselle ympäristössä, joka on valtavan haasteellinen, vain kourallinen vapaaehtoisia apunaan.

Margarita sylissään Plush ja sisko. 2020. Kuva: Ira Müller

Viipurin Koirien väki vieraili aktiivisesti kohteissa ennen koronapandemiasta johtuvaa matkustuskieltoa – käytännössä viikoittain. Osallistuimme tarhojen töihin, kuten loishäätöjen antamiseen, kynsien leikkaamiseen, ulkoiluttamiseen, siivoamiseen ja koppien rakentamiseen. Koirat saivat myös viettää hetken laatuaikaa ihmisen kanssa ja ne tulivat samalla tutuiksi ja rakkaiksi. 

Frost pedikyyrissä, kenties ensimmäistä kertaa elämässään. Kuva: Ira Müller

Ennaltaehkäisevästä eläinsuojelutyöstä on tullut merkittävä osa Viipurin Koirien toimintaa rokotusten, loishäätöjen, sterilisointien ja myös valistustyön muodossa. Avun piiriin on otettu kaikki tarhojen koirat eikä vain ne, jotka ovat adoptio-ohjelmassa ja joista on mahdollista saada adoption kautta kulukorvaus. Esimerkiksi sydän- ja ihomatoa torjutaan ennaltaehkäisevästi eikä vasta sitten, kun vahinko on tapahtunut tai koira varattu suomalaiseen kotiin. Kaikki tarhojen koirat ruokitaan, lääkitään ja sterilisoidaan lahjoitusvaroin. 

Nuorta narttukoiraa valmisteltiin sterilisoitavaksi Svetogorskin tarhalla. Eläinlääkäri Julia Mane operoi ja Viipurin Koirat maksoi kulut lahjoitusvaroin. 2019. Kuva: Ira Müller

Adoptioon valmisteltavat koirat testataan 7 vektorivälitteisen taudin varalta ennen Suomeen tuloa. Yhdistys julkaisee tautitestien tulokset puolivuosittain. Myös rabiesvasta-ainetasot testataan, jotta voidaan varmistaa, että rokotukset ovat onnistuneet ja vasta-ainetasot ovat riittävät. 

Viipurin Koirien Ei vahinkopennuille -sterilisointiohjelma käynnistettiin vuonna 2012. Yhteistyötarhojen kaikki koirat leikataan ohjelman puitteissa ja lisäksi kahdella yhteistyöklinikalla sterilisoidaan kodittomia ja vähävaraisten omistamia koiria yhdistyksen laskuun. Tämän rinnalle syntyi Viipurin Koirien, eläinlääkäri Snezhanna Valeevan ja Dom Hvostikov -tarhan yhteinen projekti #SpayDogVbg, johon sisältyy maksuttomia sterilisointitempauksia paikallisisten vähävaraisten kissoille ja koirille. Unelmoimme tämän toiminta-alueen kehittämisestä vielä tämän vuoden aikana. Haaveenamme on suunnata siihen lisää resursseja erillisen sterilisointiklinikan muodossa. 

Eläinlääkäri Snezhanna Valeeva vastaa nykyään Viipurin Koirien suurimman yhteistyötarhan toiminnasta. Hänen kanssaan on myös toteutettu sterilisointitempauksia. 2021.

Venäjän lainsäädäntö on ottanut uusia askelia kohti eläinystävällisempää yhteiskuntaa ja esimerkiksi koirien hylkääminen ja irtokoirapopulaation rajoittaminen tappamalla kiellettiin pari vuotta sitten. Käytännössä vaikutus ei ole ollut vielä kovinkaan suuri, sillä valvonta puuttuu. Jatkoa kuitenkin seuraa ja työlistalla on tällä hetkellä mm. sirutus- ja rekisteröintipakko, joka  toteutuessaan helpottaa valvontaa. Myös löytökoiratarhojen toimintaa on alettu valvoa aiempaa tarkemmin. Niiden tulee nyt täyttää tietyt standardit ja toimia viranomaisten aiempaa tiukemmassa valvonnassa, erityisesti, mikäli mielivät lähettää koiria ulkomaille.

Eläinten ja myös niiden hoitajien kohtalot ovat koskettaneet monia suomalaisia. Viipurin Koirien sydän ovat vapaaehtoistyötä tekevät, kokeneet ja sitoutuneet aktiivit sekä tukijat, jotka ovat valmiita ojentamaan auttavan kätensä kerta toisensa jälkeen, niin suuressa kuin pienessäkin hädässä. Moni eläintenystävä on ehtinyt osallistua toimintaan kuluneen 15 vuoden aikana joko vapaaehtoisena, lahjoittajana tai adoptoijana. Nyt on aika juhlia kaikkea sitä, mitä tänä aikana on saatu aikaan! Tule mukaan juhlatapahtumaan! Juhlaan voi osallistua myös lahjoittamalla juhlakeräykseemme.
 

Teksti: Aino Arjas
28.7.2021