Koronapandemia on kurittanut kovalla kädellä myös kodittomia koiria Venäjällä. Vaikka koronavirus ei onneksi koiriin tartukaan, se on saanut silti löytökoiratarhat ahdingon partaalle. Paikalliset lahjoitukset ovat vähentyneet, koska ihmisten varat ja jaksaminen menevät oman selviytymisen takaamiseen. Koirien hylkäämiset ovat lisääntyneet, koska ihmisillä ei ole varaa huolehtia koiristaan, ja toisaalta varmasti myös Venäjällä kotona vietetty aika on koronaeristyksen takia lisääntynyt ja houkutellut hankkimaan lemmikkieläimiä hetken mielijohteesta. Ja sitten kun koira alkaa muutaman viikon tai kuukauden jälkeen kyllästyttää, hylätään se kadulle tai yritetään ujuttaa jo ennestään tupaten täynnä olevalle koiratarhalle.

Suomen ja Venäjän välisen rajan ollessa suljettu henkilöliikenteeltä emme myöskään me yhdistyksen aktiivit ole päässeet Venäjälle tutustumaan tarhojen koiriin ja auttamaan niiden hoidossa. Normaaliaikana vierailemme tarhoilla viikoittain, joten muutos on ollut todella iso. Koska aiemmin olemme tavanneet jokaisen adoptio-ohjelmassa olevan koiran useaan kertaan henkilökohtaisesti, on tämä muuttanut myös adoptiotoimintaamme radikaalisti.

Aiemminkin olemme tuoneet koiria kohtuullisen paljon kotihoitoon Suomeen, mutta tällä hetkellä adoptiotoimintamme on alkanut pyöriä lähes kokonaan kotihoidon kautta. Se tarkoittaa sitä, että meillä on kotihoidossa suomalaisissa kodeissa kymmeniä koiria - tälläkin hetkellä 29. Kotihoidossa oleminen tarkoittaa todellakin sitä, että koira asuu perheenjäsenenä hoitopaikassaan niin kauan, että sopiva oma koti löytyy. Joskus siihen menee pari viikkoa, mutta useammin jopa kuukausia. Samalla koira oppii arkista elämää ja kotikoiran taitoja, jolloin muutto omaan, lopulliseen kotiin on askeleen helpompaa.

Suuret määrät kotihoidossa olevia koiria tarkoittavat myös suuria kuluja Suomessa. Sekä aikuiset koirat että joskus pennutkin tarvitsevat usein eläinlääkärikäyntejä: hampaita on puhdistettava, luustoa kuvattava, muuta mahdollista oireilua tutkittava. Näihin kaikkiin kuluu sievoinen summa rahaa, joten kotihoitotoiminta on yhdistykseltämme myös iso rahallinen satsaus.

Jokainen koira ansaitsee mahdollisuuden

Tuomme kotihoitoon paljon pentuja, mutta mukaan mahtuu myös aikuisia koiria. Sellaisia, jotka ovat asuneet jo vuosia tarhalla ja jääneet muiden, nuorempien, reippaampien tai erikoisemman näköisten varjoon. Mutta siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä, että jokainen koira ikään tai kokoon katsomatta ansaitsisi päästä pois tarhalta. Ja onneksi löytyy myös heitä, jotka ovat valmiita avaamaan ovensa aikuisille, aroille koirille.

Aikuisen, aran koiran kanssa joudutaan kaikki aloittamaan hoitopaikassa nollasta. Tai voisi ehkä sanoa, että aluksi mennään jopa miinuksen puolelle. Koska aikuisella koiralla ei ole samanlaista nopeaa sopeutumiskykyä kuin nuorella pennulla, menee yleensä paljon enemmän aikaa siihen, että koira uskaltaa alkaa luottaa mihinkään. Sen koko maailma on mennyt moneen kertaan ylösalaisin muuton yhteydessä, eikä sitä palauteta hetkessä uralleen. Sellainen koira saattaa asua ensimmäiset viikot asunnon yhdessä nurkassa. Voitte kuvitella, miten paljon sellainen koira tarvitsee aikaa, ymmärrystä, pitkää pinnaa ja rauhallisuutta. Voi viedä viikkoja, ennen kuin koira uskaltaa edes ulos asti. Se jos mikä vaatii pinnaa myös hoitajalta, sillä aikuiselta koiralta tulee tuotoksia aina melkoisia määriä.

Jokainen kotihoitaja tietää kuitenkin sen, miten palkitsevaa on nähdä ne kaikki pienetkin edistysaskeleet koiran sopeutumisessa. Sen, miten koira ensimmäisen kerran heiluttaa häntää edes ihan vähän nähdessään tutun hoitajan. Tai sen, miten se ensimmäisen kerran hakee lelun ja alkaa varovasti heitellä sitä. Tai miten koira huomaa ulkoilun riemut ja sen jälkeen koko koiran olemus muuttuu niin paljon rennommaksi ja ryhdikkäämmäksi.

Ilman kotihoitajia ei adoptiotoimintamme voisi tällä hetkellä oikein edes pyöriä. Haluamme sijoittaa koteihin sellaisia koiria, jotka tunnemme, jotta jokainen koira päätyisi juuri sille parhaiten sopivaan kotiin. Ja siksi jokainen kotihoitaja toimii sen yhden koiran hengenpelastajana - ilman sitä mahdollisuutta koiran kohtalo voisi jäädä hyvinkin karuksi.

Perehdytämme jokaisen kotihoitajan huolellisesti tehtäväänsä ja olemme tukena koko hoitokauden ajan. Jokaiselle hoitajalle pyritään valitsemaan sellainen hoitokoira, joka soveltuu hoitajan elämäntilanteeseen. Jos olet kiinnostunut kotihoitajana toimimisesta, lue lisää sivuiltamme.

Jos taas elämässäsi on koiran kokoinen aukko, tutustu Suomessa oleviin kotia etsiviin koiriin. Jokainen tarhalta pois päässyt koira helpottaa tarhan arkea ja kotihoidosta omaan kotiin matkustanut koira taas avaa mahdollisuuden seuraavalle koiralle kotihoitoon pääsemisestä.

Jos et voi auttaa koiria ottamalla sellaista kotihoitoon tai tarjoamalla kotia, yksi tehokas tapa auttaa on mahdollistaa kotihoitotoiminnan laaja jatkuminen ja lahjoittaa Parane pian -rahastoomme: sieltä maksamme kotihoitokoirienkin eläinlääkärikulut.

Lämmin kiitos kaikille arvokasta työtä tekeville kotihoitajillemme sekä muille työtämme tukeville!

Teksti: Laura Uotila