Niin mielellämme sanoisimme, että rescuekoira on kuin mikä tahansa muukin koira. Tavallaan se onkin, onhan kyse kesykoirasta ja sen lajityypillisistä tarpeista. Mutta totuus on, että vaikka rescuekoirat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä erilaisia koiria, on niistä suurimmalla osalla kuitenkin tiettyjä käyttäytymispiirteitä, jotka erottavat ne ns. onnellisen pentuajan kasvattajan kotona eläneistä ja luovutusikäisinä uuteen kotiin muuttaneista koirista. Ja tämän vuoksi rescuekoirien sijoituksessa uuteen kotiin joutuu miettimään pitkälti eri asioita kuin luovutusikäisen pennun kanssa joutuisi.

Koirien antamisessa adoptioon on aina kyse vastuusta. Meillä on vastuu siitä, että adoptoija tietää, mihin on ryhtymässä. Meillä on vastuu siitä, että koirien maahantuonti tapahtuu vaatimusten mukaan ja se myös kirkkaasti ylittäen. Meillä on vastuumme venäläisille eläinsuojelijoille, jotta he voivat luottaa siihen, että koirat pääsevät Suomessa hyviin koteihin. Ja ennen kaikkea meillä on vastuu niistä koirista – siitä, että jokainen koira löytää sellaisen kodin, joka on juuri sille sopiva ja johon koira kykenee sopeutumaan kohtuullisessa ajassa. Ja siksi joudumme tekemään päätökset kotien valinnasta erittäin tarkkaan harkiten.

Tarhakin on koiralle koti

Mietitään ensin, millaista koiran elämä on isolla löytökoiratarhalla. Siellä koirat elävät ryhmissä ja ne oppivat yleensä tulemaan erittäin sujuvasti toimeen toisten koirien kanssa. Onhan se vähän elinehto, jotta pärjää porukassa. Ryhmässä eläminen voi olla myös hyvin stressaavaa, sillä kaikista resursseista voi joutua kilpailemaan: kuka saa eniten syödäkseen, kuka saa nukkua parhaimmalla paikalla, kuka saa ihmisten huomion. Toisaalta porukassa ei ole koskaan yksin, sillä aina löytyy joku, jonka kylkeen voi käpertyä nukkumaan tai ottaa pienet leikkihepulit. Porukassa saa myöskin aina tukea toisilta koirilta, sillä aina löytyy joku, joka uskaltaa toimia silloin, kun itseä vähän epäilyttää.

Tarhalla elämä on karua, mutta toisaalta siellä koira saa itse päättää monista sellaisista asioista, jotka kotielämässä ovat eri tavalla ihmisen hallinnassa. Tarhalla koira saa yleensä valita koska se käy tarpeillaan, koska se nukkuu ja koska se seurustelee toisten koirien kanssa. Kovin rajattua on sen sijaan esimerkiksi se, koska koira saa seurustella ihmisten kanssa tai minkä verran se pystyy tutkimaan ympäristöään. Koira ei voi myöskään valita aitauskavereitaan, mikä voi aiheuttaa sille hyvinkin suurta stressiä.

Kaikesta rajallisuudestaan huolimatta tarhaympäristöstä tulee koiralle koti, eivätkä läheskään kaikki koirat edes tiedä paremmasta. Koira ei siis osaa ajatella muuttaessaan kotiin, että nyt sille koitti odotettu lottovoitto, kun tarhaelämä jäi taakse ja oman kodin ovet aukesivat. Ei, se koira on aluksi aina vähintään hämmentynyt, pahimmillaan jopa paniikissa. Muuton yhteydessä koiran ympäriltä on lähtenyt kaikki se, mihin se tähän asti on voinut luottaa: tutut koirakaverit, tarhan työntekijät, tarhan päivittäiset rutiinit, ja kyllä, myös se karu tarhaympäristö. Osa koirista sopeutuu uuteen kotiin hyvinkin nopeasti, osalla sopeutuminen on pitkä prosessi.

Iso osa venäläisillä koiratarhoilla asuvista koirista on joutunut tarhalle pentuna, osa jopa aivan imeväisikäisenä. Se tarkoittaa sitä, että ne eivät aidosti ole nähneet juuri mitään muuta maailmaa kuin sen, mitä pienen aitauksen sisälle mahtuu. Jos pentu on joutunut tarhalle vielä hyvin nuorena eli ennen varsinaisen sosiaalistumiskauden päättymistä, ei se todennäköisesti ole päässyt sosiaalistumaan juuri mihinkään muuhun kuin toisiin koiriin, muutamiin ihmisiin ja tarhaympäristön tapahtumiin.

Puutteellista sosiaalistumista ei pysty myöhemmällä iällä korvaamaan enää mitenkään. Vaikka moni koira kykenee aikuisena tottumaan vielä moniin uusiin asioihin, on kyse silti eri prosessista kuin mitä sosiaalistumiskaudella tapahtuu. Tottumiseen menee huomattavasti kauemmin aikaa, se vaatii paljon yleistämistä ja siltikin se voi purkautua herkästi, mikäli koiralle tulee jokin huono kokemus asiasta.

Kaupungissa on paljon pelottavia asioita

Jos tällainen tarhalla kasvanut ja huonosti pentuna sosiaalistunut koira sijoitetaan kerrostaloon, mitä on odotettavissa? Koiran näkökulmasta kovin paljon stressaavia asioita: kerrostalon rappukäytävät ovat liukkaita, portaat ja hissi pelottavia, äänet kaikuvia ja kaikkein pahimpana asiana minkä tahansa kulman takaa saattaa tulla vieras ihminen vastaan.

Jos asetut siinä tilanteessa koiran asemaan, voit hyvin kuvitella, miten herkässä paniikin syntyminen on. Lisänä koiralla on ensimmäisiä kertoja elämässään valjaat päällä ja hihna kiristämässä. Kaikki pakomahdollisuudet on koiran mielestä estetty, jolloin se turvautuu usein ainoaan jäljelle jäävään vaihtoehtoon: kannattaa yrittää karkottaa vieras pois eli haukkua sille. Ja kierre entistä pahemmalle ihmispelolle on valmis.

Kerrostalossa asuminen tarkoittaa usein myös kaupunkiympäristössä asumista. Vaikka kaupunki olisi rauhallinen, on siellä kuitenkin lähes jokaisella lenkillä vastaantulevia kävelijöitä, polkupyöriä, autoja ja toisia koiria. Jos koira pelkää yhtä tai useampaa näistä asioista, on lenkkeily todennäköisesti sille iso stressin aihe rentouttavan ulkoilun sijaan. 

Osa koirista tottuu muutamassa viikossa tai kuukaudessa näihin pelottaviin häiriöihin, mutta osa tottumisen sijaan herkistyy. Herkistynyt koira alkaa pelätä entistä enemmän, koska se ei kykene sopeutumaan siihen ympäristöön, missä se joutuu elämään. Jatkuvasti koholla oleva stressitaso aiheuttaa kierteen, josta ei välttämättä päästä irti ilman muuttoa rauhallisempaan ympäristöön. Myös koiran opettaminen sisäsiistiksi voi olla vaikeaa ympäristössä, jossa on paljon pelkoa aiheuttavia asioita. Tutkimusten mukaan kaupungeissa asuvat koirat ovatkin keskimäärin pelokkaampia kuin maaseudulla asuvat koirat.

Koirakaveri vähentää stressiä

Tutkimusten mukaan sellaiset koirat, joilla on koirakaveri samassa taloudessa, ovat vähemmän pelokkaita kuin ainoana koirana asuvat koirat. Ainoana koirana asuminen lisää myös riskiä aggressiivisesta käyttäytymisestä. Tähän löytyy useampia selityksiä: tuttu koirakaveri antaa tukea uudessa tilanteessa ja vähentää koirien kokemaa stressiä. Koirat myös ottavat toisistaan mallia ja oppivat uusia asioita toisen esimerkkiä seuraten. Luottavaisesti uusiin asioihin suhtautuva koira näyttää siis käytöksellään mallia aremmalle koirakaverille.

Myös hormoneilla on todettu olevan vaikutusta. Tutkimusten mukaan koirakaveri ylläpitää toisen koiran oksitosiinin tuotantoa eli laumassa elävillä koirilla oksitosiinin tuotanto on suurempaa. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka koirat eivät jatkuvasti hakisi toisistaan turvaa tai seuraa. Oksitosiini on tunnettu ns. onnellisuushormonina ja koirilla se lisää mm. luottavaisuuden tunnetta ja positiivista suhtautumista uusiin tilanteisiin. Yksinjääminen tai koiraseuran puute taas aiheuttavat oksitosiinivajetta. Tämäkin tukee sitä ajatusta, että tarhalla kasvaneille koirille se koirakaveri on usein äärimmäisen tärkeä, vaikka koira ei aktiivisesti kyhnäisikään toisen koiran kyljessä (olettaen toki, että koirat tulee toimeen eikä toinen koira aiheuta esim. pelkoa).

Omat kokemuksemme tukevat tätä: koiralla on suurempi riski joutua kodinvaihtajaksi tai ainakin joudumme useammin neuvomaan koiranomistajia käytösongelmissa, mikäli koira on ainoa koira taloudessa. Tämä on hyvin ymmärrettävää, kun miettii koiran sosiaalisuutta lajina sekä sitä, miten tarhoilla elänyt koira on tottunut ja sosiaalistunut ympärillä jatkuvasti oleviin koiriin. Voisi jopa ajatella, että tällaisen koiran sijoittaminen ainoaksi koiraksi on potentiaalisesti niin paljon koiran hyvinvointia heikentävä asia, että sellainen on koiran itsensä kannalta todella väärin. Eri asia ovat tietysti ne koirat, jotka selvästi kertovat, etteivät viihdy toisten koirien seurassa tai joista tiedämme, että ne ovat asuneet aiemmin ainoina koirina ja pärjänneet siellä hyvin.

Aina on tietysti niitä koiria, jotka vastoin kaikkia odotuksia kykenevät sopeutumaan huomattavasti vilkkaampaan ympäristöön kuin olisimme odottaneet. Ja samaan aikaan on niitä koiria, jotka vastoin odotuksiamme alkavatkin pelkäämään uudessa kodissa asioita, joiden emme osanneet odottaa olevan kyseiselle koiralle ongelma. Emme valitettavasti ole ennustajia, mutta kokemukseemme perustuen yritämme ennakoida näitä tilanteita mahdollisimman hyvin pelaamalla koirien sijoituksissa varman päälle.

Teemme aina parhaamme, että jokainen koira löytäisi juuri sille itselleen parhaiten sopivan kodin. Aika useinkin se tuottaa pettymyksiä ihmisille, jotka olisivat halunneet meiltä koiran, mutta koiravaraajamme katsovat, ettei ainakaan juuri sillä koiralla ole edellytyksiä sopeutua tarjolla olevaan kotiin tai asuinympäristöön. Vaikka päätöksemme kirpaisisi, kannattaa muistaa se, että päätöksessä ei ole mitään henkilökohtaista: se ei tarkoita, etteikö kotisi voisi olla hyvä jollekin toiselle koiralle. Meillä on kuitenkin vastuumme yhdistyksen koirista ja pyrimme kantamaan sen niin huolella kuin suinkin pystymme.

Teksti: Laura Uotila, Viipurin Koirien käytösneuvoja, eläintenkouluttaja (AT)

Päivitetty 24.8.2022

Lähteitä

Cimarelli, G. et al. 2021. Relationship quality affects social stress buffering in dogs and wolves
Corsetti, S. et al. 2021. How Different Personalities Affect the Reaction to Adoption of Dogs Adopted from a Shelter
Hakanen, E. et al. 2020. Active and social life is associated with lower non-social fearfulness in pet dogs
Mikkola, S. et al. 2021. Aggressive behaviour is affected by demographic, environmental and behavioural factors in purebred dogs
Helena Telkänrannan luentopäivät 20.-21.8.2022, Arador Training