Heidi Sirolan muistokeräys kodittomien koirien hyväksi

Pitkäaikainen aktiivimme, yhdistyksessä vapaaehtoisena toiminut Heidi Sirola menehtyi äkillisesti kotonaan elokuun viimeisen ja syyskuun ensimmäisen päivän välisenä yönä. Heidiä jäävät kaipaamaan puoliso, neljä viipurilaiskoiraa ja kissa, äiti, veli perheineen sekä laaja ystäväpiiri.

Viipurin Koirat ry:lle menetys on suuri. Heidi oli paitsi vapaaehtoistyöntekijä myös ystävä. Heidin ja Viipurin Koirat ry:n yhteinen tarina alkoi syksyllä 2012, kun Heidi adoptoi Kasper-koiran yhdessä puolisonsa kanssa. Loppuvuodesta 2012 Heidi lähti mukaamme kodittomien koirien tarhalle Viipuriin, ja matkan myötä hänessä syttyi vahva halu auttaa.

Joutsenossa itärajan pinnassa asuvana Heidin oli helppo piipahtaa viemään koirille lahjoitustavaraa. Parhaimmillaan hän teki lukuisia reissuja viikossa, ja mukana oli usein myös Heidin äiti Ulla. Heidin kodista tuli pian Viipurin Koirille eräänlainen Etelä-Karjalan tukikohta, jossa lahjoituksena saatua ruokaa, lahjoitusvaroin hankittua filmivaneria, kuivikepaaleja sekä muuta tavaraa säilytettiin ja josta se kulki eteenpäin tarvitseville itärajan toiselle puolelle, erilaiset Venäjän tullin rajoitukset huomioiden. Parhaimmillaan ruokaa kulki Heidin kyydissä noin 200 kiloa viikossa. Lisäksi Heidin mukana kulki vuosien aikana lukemattomia vanerilevyjä, kuivikepaaleja, petejä ja pehmikkeitä, leluja, kuppeja, hihnoja, pantoja ja valjaita sekä paljon muuta.

Vuonna 2015 perheeseen liittyi nyt jo edesmennyt Alma ja myöhemmin vielä Honey ja Kazan.

Heidi ja Kasper-koira edustivat yhdistystä keräystapahtumassa syksyllä 2017.

Yhdistyksen varsinainen jäsen Heidistä tuli vuonna 2015. Varaston ja kuljettamisen lisäksi hänen vastuulleen tuli verkkokaupan kautta tapahtuva kannatustuotemyynti ja postittaminen. Kun adoptiokoirat vuodesta 2020 alkaen alkoivat saapua rahtina Vaalimaalle, oli Heidi tuttu näky myös koirien luovutuksissa. Heidi keräsi varoja aktiivisesti kirpputoreilla, myymällä pikkuleipiä sekä neulomalla ja askartelemalla myyjäistapahtumia varten. Heidi oli idearikas, tarmokas ja aikaansaava, ja häneltä jäi toteuttamatta monia suunnitelmia äkillisen lähtönsä vuoksi. Vielä viimeisenä iltanaan Heidi oli mukana vastaanottamassa Suomeen tulevia koiria, iloitsi näiden uudesta elämästä ja kertoili kirpputorisuunnitelmistaan.

Koirat ja niiden hoitajat olivat jatkuvasti Heidin mielessä. Kotisairaanhoitajana työskennellyt Heidi lahjoitti yhdistykselle ajan ja osaamisen lisäksi toisinaan myös rahaa. Hän otti ylimääräisiä päivystysvuoroja hankkiakseen esimerkiksi matolääkkeitä tai voidakseen auttaa palkkaamaan löytökoiratarhalle kesätyöntekijän uupuneen tarhanpitäjän avuksi. Erityisen läheiseksi Heidille tuli Svetogorskin tarha ja sen johtaja Elena Sementsova, joka piipahti itsekin säännöllisesti Suomessa ennen koronapandemiaa ja sotaa ja haki Heidin luota koirille ruokaa.

Heidille oli tärkeää auttaa tarvitsevia. Koirakohtaloiden lisäksi häntä koskettivat myös ihmiskohtalot. Hän oli arvokas ja luotettava ystävä, jonka kanssa oli hyvä parantaa maailmaa, etsiä ratkaisuja ja purkaa tuntoja, joihin sisältyy rescuetyössä usein surua, turhautumista ja riittämättömyyttä – mutta myös iloa siitä, mitä on saatu aikaan ja kuinka on voitu helpottaa jonkun oloa.

Heidi Vaalimaalla koiria vastaanottamassa 31.8.2023.

Heidin menettäminen sattuu kipeästi ja kaipaamme häntä kovasti. Jatkamme työtä niiden koirien, koiratarhojen ja ihmisten auttamiseksi, jotka olivat Heidille tärkeitä, ja teemme sen jatkossa myös Heidin muistoksi.

Teksti: Aino Arjas