Viipurin Koirat ry sai viime vuoden aikana 875 hakemusta, joista noin 20 prosenttia johti adoptioon. Yhdistys auttoi vuonna 2022 kaikkiaan 179 koiraa uuteen kotiin.

Kokosimme tilaston koirien taustatiedoista ja sijoittumisesta koteihin.

Kodin sijainti maakunnittain

Valtaosa koirista adoptoitui Uudellemaalle. Pirkanmaa, Satakunta ja Varsinais-Suomi olivat seuraavaksi yleisimpiä alueita. Kaikkein vähiten viipurilaiskoiria sijoittui Pohjanmaalle ja Kymenlaaksoon.

Kodin asuinalueen tyypit

Koirista kaksi kolmasosaa sijoittui taajama-alueelle ja neljäsosa maaseutumaiseen asuinympäristöön. Kaupungin keskusta-alueelle sijoittui noin 6 %. 

Asunnon tyyppi

Suurin osa – yli puolet – koirista sijoittui omakotitaloon. Osalla koirista tämä asuinmuoto ja oma piha olivat edellytys adoptiolle. Hyvin arkojen ja hihnaan tottumattomien koirien on helpompaa aloittaa ulkoiluharjoitukset turvallisesti oman pihan rauhassa.

Perheessä lapsia vai ei?

Valtaosa koirista adoptoitui perheisiin, joissa ei ollut lapsia tai joissa nämä olivat jo vähintään lukioikäisiä. Reippaita pentuja ja lapsiin tottuneita aikuisia koiria annettiin adoptioon myös lapsiperheisiin, harvoin kuitenkaan alle kouluikäisten lasten perheisiin.

Ainoaksi koiraksi vai ei?

Viipurin Koirat sijoittaa tarhoilta tulevat koirat mieluiten perheisiin, joissa niillä on koirakaveri. Reippaan koirakaverin malli auttaa sopeutumaan ja vähentää muutoksesta aiheutuvaa stressiä. Arkojen koirien kohdalla koirakaveri on ehto adoptiolle. Yli puolet vuonna 2022 adoptoiduista koirista sijoittui kotiin, jossa niillä oli koirakaveri.

Ensimmäiseksi koiraksi?

Suurin osa viipurilaiskoirista sijoitettiin perheisiin, joissa oli jo aiempaa koirakokemusta ja sen myötä suhteellisen realistiset käsitykset elämästä koiran kanssa, ja omista resursseista. Tässä kaaviossa koirakokemukseksi on laskettu ainoastaan sellaiset koirat, jotka ovat olleet hakijan omalla vastuulla aikuisikäisenä. Lapsuudenperheessä kertynyttä koirakokemusta ei huomioitu.

Adoptoitujen koirien sukupuolijakauma

Suomeen tulleista koirista oli narttuja selvästi yli puolet. 

Koirien ikä adoptiohetkellä

Koirien ikäjakauma painottui nuoriin koiriin. Noin puolet koirista adoptoitiin alle vuoden ikäisinä ja noin neljäsosa 1–2 -vuotiaina. Yli 3-vuotiaiden osuus kasvoi vuodesta 2021 noin 5 prosentilla mutta aikuisten, kenties jo pitkään tarhalla eläneiden koirien, on silti selvästi vaikeampaa löytää koti kuin pentujen.

Kotiin suoraan tarhalta vai kotihoidon kautta?

Kotihoidon merkitys kasvoi Viipurin Koirissa pandemian ja siitä aiheutuvan matkustuskiellon aikana. Yhdistys pyrki sijoittamaan valtaosan koirista koteihin hoitopaikan kautta, jotta niihin voitiin ensin tutustua Suomessa ja selvittää kunkin tarpeet sopivalle kodille. Loppukesästä 2022 alkaen yhdistyksen aktiivien on taas ollut mahdollista tutustua koiriin löytökoiratarhoilla etukäteen, minkä jälkeen tarhalta suoraan koteihin muuttavien koirien osuus on hiukan kasvanut. Kaikkiaan 128 koiraa (n. 72 %) asui vuonna 2022 vapaaehtoisen perheen tarjoamassa hoitopaikassa ennen adoptiota. Noin 3,5 % vuonna 2022 adoptoiduista koirista oli kodinvaihtajia eli koiria, jotka oli adoptoitu jo aikaisemmin, mutta jouduttiin uudelleensijoittamaan. 

Säkistä sohvalle

Kaikki adoptioon tulleet koirat olivat peräisin Viipurin seudun löytökoiratarhoilta. Nämä ovat Dom Hvostikov -tarha Viipurissa (“Snezhannan tarha”), Vmeste mi sila -tarha Svetogorskissa (“Elenan tarha”), Serdtse navstrechu -tarha Kamennogorskissa (“Margaritan tarha”) ja Dobrii pjos -turvakoti Viipurissa (“Olgan tarha”). Näistä Dom Hvostikovin osuus oli suurin ja myös osa muiden tarhojen koirista muutti sinne joksikin ajaksi ennen Suomeen lähtöä. Olgan tarhan pieni osuus selittyy sillä, ettei hän ota enää aktiivisesti uusia kotia etsiviä koiria turvakotiinsa mutta toimii satunnaisesti kodittomina löytyneiden pentujen alkusijoituspaikkana.

Koirien ikä löytökoiratarhalle päätyessä

Enemmistö koirista päätyi löytökoiratarhalle alle puolivuotiaana pentuna. Alle luovutusikäisten pentujen osuus pieneni edellisestä vuodesta, sillä pennut pyrittiin pitämään entistä pitempään muualla, mieluiten emonsa kanssa, ja huolehtimaan siitä, että niiden rokotusstuoja oli kunnossa ennen löytökoiratarhalle päätymistä.

Koirien alkuperä ennen tarhalle päätymistä

Suurin osa – noin neljäsosa – Suomeen päätyneistä koirista oli taustaltaan löytöpentuja eli pentuja, jotka oli otettu talteen ulkoa. Nämä olivat mahdollisesti hylättyjä, eksyneitä tai ulos syntyneitä, mutta Viipurin Koirat ry:llä ei ole tarkkaa tietoa niiden taustasta. Tyypillisesti tällaiset pennut ja pentueet päätyvät löytökoiratarhalle valtiollista sterilisointiohjelmaa toteuttavan liikkuvan sterilointiklinikan tai rankkurin tuomina.

Lähes yhtä suuri osa oli alkuperältään omistajan hylkäämiä vahinkopentuja eli pentuja, joiden emolla oli koti, josta ei-toivotut jälkeläiset oli toimitettu löytökoiratarhalle. Tähän kategoriaan kuuluvat myös sellaiset löytöpennut, jotka olivat löytyneet hylättyinä esimerkiksi säkistä, pahvilaatikosta tai roskiksesta, ja jotka oli selkeästi hylätty omistajansa toimesta vain hetkeä aikaisemmin. Niissä tapauksissa, joissa omistaja tavoitettiin, pennut otettiin vastaan vain sillä ehdolla, että niiden emo sterilisoitaisiin.

15 % koirista oli tuotu suoraan tarhalle menetettyään kotinsa esimerkiksi muuton tai muun elämänmuutoksen, kyllästymisen tai omistajansa kuoleman vuoksi. 

Reilu kymmenes koirista kuului kategoriaan “katukoirien pennut / ulos syntyneet”. Ne ovat löytöpentuja, joiden emot olivat syystä tai toisesta joutuneet synnyttämään pennut ulos, mistä ne oli korjattu turvaan. Osa emoista oli katukoiria, osa hylättyjä kotikoiria. Emot otettiin näissä tapauksissa myös kiinni ja sterilisoitiin joko Viipurin Koirien tukeman sterilisointikampanjan tai julkisin varoin toteutettavan sterilisointiohjelman puitteissa. 

6,7 prosenttia oli aikuisia löytökoiria. Tähän kategoriaan kuuluvien koirien käytöksestä ja esimerkiksi kaulapannasta voitiin päätellä, että niillä on ollut koti, mutta ne olivat syystä tai toisesta päätyneet ulos oman onnensa nojaan. Syynä voi olla esimerkiksi eksyminen tai hylkääminen. 

Saman verran koiria päätyi tarhalle huostaanoton seurauksena. Tyypillisesti koirat haki pitkään jatkuneen heitteillejätön tai kaltoinkohtelun seurauksena turvaan joko tarhanpitäjä, eläinsuojeluaktiivi tai esimerkiksi naapuri.

Katukoiraksi kutsumme koiraa, joka ei ole koskaan asunut kodissa, joka elää pysyvästi ulkona tietyllä reviirillä ja jolla ei ole omistajaa. Tällaisia koiria oli Suomeen adoptoitujen joukossa vuonna 2022 vain kaksi.

Vajaa kymmenes koirista kuului katergoriaan “ei tarkkaa tietoa”. Tähän kuului pitempään tarhalla asuneita koiria, joiden alkuperää emme enää pystyneet selvittämään.

Tarhalla vietetty aika ennen Suomeen tuloa

Löytökoiratarhalle tai sen kanssa yhteistyössä toimivaan kotihoitopaikkaan tulleet koirat viettävät siellä vähintään kaksi kuukautta johtuen rokotuksista, niiden tehosteista ja yhdistyksen teettämistä rabiesvasta-ainetesteistä ennen kuin niillä on mahdollisuus päästä Suomeen Viipurin Koirat ry:n tuomina. Myös Responsible rescue -sitoumukseen sisältyy vaatimus kahdesta rabiesrokotuksesta ja vähintään kuukauden odotuksesta tehosterokotuksen jälkeen. Muutama kodista tullut koira, joilla oli todiste aiemmasta rokotushistoriasta, pääsi vuonna 2022 Suomeen jo ennen 2 kuukauden odotusajan päättymistä. Suurin osa koirista adoptoitui Suomeen 2–12 kk odotusajan jälkeen. Noin viidesosalla koirista odotus venyi yli vuoteen tai jopa useisiin vuosiin.

Millainen on tyypillinen Suomeen adoptoitu viipurilaiskoira?

Tilaston perusteella voi todeta, että tyypillinen Suomeen adoptoitu viipurilaiskoira on syntynyt ei-toivottuna, päätynyt tarhalle joko löytöpentuna tai suoraan kodista ja muuttanut Suomeen sijaiskotiin vietettyään ensin 3–6 kuukautta tarhalla. Koti on löytynyt tyypillisesti ennen yhden vuoden ikää ja se sijaitsee taajama-alueella tai maaseutumaisessa ympäristössä, eteläisessä Suomessa. Kodissa ei ole alle lukioikäisiä lapsia, siellä on jo aiempaa koirakokemusta sekä vähintään yksi koirakaveri valmiina odottamassa.

Vaikka tilasto on koottu Suomeen tulleista, eikä kaikista yhdistyksen yhteistyötarhoille päätyneistä koirista, saa siitä varsin hyvän kuvan Viipurin alueen löytökoiratilanteesta. Ei-toivottujen pentujen syntyminen ja hylkääminen ovat edelleen ongelmia, joiden parissa riittää työtä niin sterilisointien kuin valistuksenkin saralla vielä pitkään. Koirien hylkääminen ulos on myös edelleen yleistä, vaikka se kiellettiin Venäjällä lailla vuonna 2018. Kodista suoraan tarhalle päätyneiden aikuisten koirien osuus kasvoi hiukan vuonna 2022.

Vuonna 2022 adoptoitujen koirien esittelyt löytyvät täältä. Tiedot vuonna 2022 maahantuoduilta koirilta testatuista taudeista löytyvät täältä.

© Viipurin Koirat ry 2023

Lisätiedot: Aino Arjas
aino.arjas@viipurinkoirat.fi