Karolus, lempinimeltään Karhu, on mahtavan iso v 2013 syntynyt poika, joka rakastaa lenkkeilyä ja autoilua. Karhu muutti Suomeen vuonna 2019 kummikoiraksi. Tällöin Karhulla oli useita niin hankalia terveysongelmia, ettei sille voitu etsiä kotia normaalin adoptio-ohjelman kautta.

Komea pappakoira Buran löytyi hangesta nukkumasta. Buran korjattiin talteen ja pääsi turvaan Viipurin Dom hvostikov -tarhalle. Elämä tarhalla oli kuitenkin seniorikoiralle rankkaa ja Buran tarvitsi säännöllistä lääkitystä, pehmeän pedin ja pääsyn sisätiloihin. Sellaiset olivat tarjolla täällä Suomessa, yhdistyksen aktiivin luona.

Rizhiy asui aikanaan suomalaisillekin hyvin tutulla Säkkijärvellä, melko lähellä Vaalimaan rajanylityspaikkaa. Rizhiy viihtyi huoltoaseman pihapiirissä, sillä autoilijoilta irtosi usein joku namupala ja myös paikalliset ruokkivat sitä. Kaikki päättyi kuitenkin loukkaantumiseen, kuten oman onnensa nojaan joutuneille koirille usein käy. 

Herman päätyi kummikoiraksi, kun sillä todettiin toistuvaa verivirtsaisuutta, eikä kunto huimannut päätä muutenkaan. Herman pääsi Suomeen syksyllä 2023 ja on sen jälkeen vieraillut useampaan otteeseen eläinlääkärissä virtsatievaivojen vuoksi. Hermanilla on myös ollut korvatulehduksia, jotka ovat vaikuttaneet sen tasapainoon.

Aigur on syksyllä 2021 syntynyt koirapoika, joka palautui yhdistykselle terveysongelmiensa vuoksi oltuaan noin vuoden kodissaan. Aigurilla on todettu mm. lonkkadysplasia, joka vaatii säännöllisen kipulääkityksen. Aigur asuu yhdistyksen aktiivin luona osana perhettä, eikä sille enää yritetä löytää uutta kotia.

Töpöhäntä on vuonna 2011 syntynyt arka pappakoira, joka asui Irinan tarhalla pitkään. Se kuului niihin arkoihin, nimettömiin ja näkymättömiin koiriin, joita harvoin huomatiin, emmekä mekään noteeranneet sitä ennen kuin sille sattui onnettomuus.

Syksyllä 2011 syntyneet veljekset Tatu ja Toto etsivät tarhalla pitkään yhteistä kotia. Pojat ovat kuin paita ja peppu, eikä niitä haluttu erottaa toisistaan. Yhteistä kotia ei löytynyt mutta hoitopaikka löytyi, ja niinpä pojat matkasivat 6-vuotiana Suomeen, odotettuaan sitä ennen puoli elämää.

Arina-töppöjalka (s. 2013) on elänyt kummikoirana vuodesta 2017, usean koirakaverin laumassa ja viihtyy mainiosti hoitopaikassaan. Arinan ehdoton lempipaikka on oma sohva ja melkein yhtä mukava on iso metsään aukeava piha. Arina on hyvin arka koira, jolle sopivan adoptiokodin löytäminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Rakkaaksi tulleessa hoitopaikassa Arina on vapautunut ja toimelias.

Adalmiina, tuttujen kesken Ada, täytti helmikuussa 2023 kahdeksan vuotta ja kutsui parhaan kaverinsa Epun sekä hoitoperheen ihmiset juhlimaan Koirametsään. Ada oli saanut kummiltaan lahjaksi koirametsäreissun, eväsreppuineen.

Edward (s. 2014), kotioloissa ja kavereitten kesken Eppu, on kullanruskea nallekarhu. Hoitomamma on aina välillä pulassa, kun vastaantulijat haluavat välttämättä rapsuttaa tuuheaturkkista nallea. Epun reilut yhdeksän vuotta kestäneessä elämässä on tapahtunut liian monia pahoja kokemuksia, juuri herkässä pentuvaiheessa.

Jo lähes kymmenen vuotta Suomessa asunut Iivari (synt 2013) oli nuorena koirana niin ujo poika, että sen sijoittamista Suomeen kodin etsintään pidettiin haastavana. Iivari kuitenkin pääsi kotihoitoon, kokeneen hoitajan huolenpitoon ja kotiutui yllättävänkin hyvin. Kodinetsintä ei kuitenkaan edistynyt ja se lopetettiin tuloksettomana kahden vuoden yrittämisen jälkeen.