Persoonallisen Vukin elämä ei alkanut valoisissa merkeissä mutta päättyi rakastettuna, kun aika oli kypsä. Vuk asui Suomessa Viipurin koirien kummikoirana vuodesta 2013 alkaen.

Vaikkei ulkonäöstä heti arvaisikaan, 10-kiloinen Vuk oli saksanpaimenkoira. Se oli kääpiökasvuinen, minkä vuoksi kasvattaja oli sen varmaan alun perin hylännytkin. Vuk eli jonkin aikaa ulkona erään kaupan liepeillä, missä ihmiset kohtelivat sitä väkivalloin. Christan sydämen se valloitti päästyään turvaan Olgan tarhalle Viipuriin.

Vukilla oli monia kääpiökasvuisuuteen liittyviä vaivoja. Sillä oli ongelmia sapen kulussa ja virtsateissä, sekä kilpirauhasen vajaatoiminta. Iho-ongelmien vuoksi sitä piti pestä ssäännöllisesti lääkeshampoolla ja lisäksi se söi lisäravinteita, jotka tukivat maksan toimintaa. Se myös kaljuuntui lähes täysin iän myötä: irroneet karvat eivät koskaan kasvaneet takaisin ja lopulta turkista oli muisto ainoastaan päässä ja hännässä. Vuk käyttikin ahkerasti erilaisia vaatteita pyjamasta talvihaalariin ja villapipoon. Sitkeä pikkumies Vuk eli lopulta paljon pidempään ja vanhemmaksi kuin oli ennustettu: muutaman vuoden sijasta se eli 11-vuotiaaksi – ja koska ikä on vain arvio, saattoi se elää mahdollisesti vuoden, pari vanhemmaksikin.

Vuk eli täysipainoista elämää ja ehti retkeillä ja eräillä enemmän kuin moni muu koira koskaan. Viimeiset vuotensa Vuk vietti lapissa.

Vukin lääkärikäyntejä, lääkekuluja ja erikoisruokaa tuettiin Viipurin koirien kummiohjelman turvin, kummien avulla. Kiitos kaikille kummitoimintaan lahjoittaneille siitä, että Vuk sai elää hyvän elämän! Kiitos Christalle, että pidit siitä niin hyvää huolta ja kiitos Vukille, kun olit osa elämäämme.

Vukia jäivät kaipaamaan Viipurin Koirien Christa, kummikoira Karhu sekä Viuhti-kissa

PS. Muiden kummikoiriemme elämää voi seurata niiden omalla FB-sivulla Viipurin Koirien kummikoirat

Teksti: Aino Arjas
Kuvat: Christa Salonen