Viipurin Koirat ry auttoi viime vuonna 202 koiraa uuteen kotiin. Kokosimme tilaston koirien taustatiedoista ja sijoittumisesta koteihin.

Kodin sijainti maakunnittain

Valtaosa koirista adoptoitui Uudellemaalle. Pirkanmaa, Satakunta ja Varsinais-Suomi olivat seuraavaksi yleisimpiä alueita. Kaikkein vähiten viipurilaiskoiria sijoittui Pohjanmaalle ja Lappiin.

Kodin asuinalueen tyypit

Koirista kaksi kolmasosaa sijoittui taajama-alueelle ja neljäsosa maaseutumaiseen asuinympäristöön. Kaupungin keskusta-alueelle sijoittui noin 6 %. 

Adoptoitujen koirien sukupuolijakauma

Koirista oli narttuja hiukan yli puolet.

Koirien ikä adoptiohetkellä

Koirien ikäjakauma painottui nuoriin koiriin: yli 3-vuotiaiden osuus oli noin 15 %. Yli puolet koirista adoptoitiin alle vuoden ikäisinä. 

Kotiin suoraan tarhalta vai kotihoidon kautta?

Koska Suomen ja Venäjän välinen maantieraja oli pandemian vuoksi suljettu matkustajaliikenteeltä, ei yhdistyksen aktiivien ollut mahdollista tutustua koiriin löytökoiratarhoilla etukäteen. Yhdistys pyrkikin sijoittamaan valtaosan koirista koteihin hoitopaikan kautta, jotta niihin voitiin ensin tutustua ja selvittää kunkin tarpeet sopivalle kodille. Kaikkiaan 163 koiraa (80 %) asui vuonna 2021 vapaaehtoisen perheen tarjoamassa hoitopaikassa ennen adoptiota. Vajaa 6 % koirista oli kodinvaihtajia eli koiria, jotka oli adoptoitu jo aikaisemmin, mutta jouduttiin uudelleensijoittamaan. 

Säkistä sohvalle

Kaikki adoptioon tulleet koirat olivat peräisin Viipurin seudun löytökoiratarhoilta. Nämä ovat Dom Hvostikov -tarha Viipurissa (“Snezhannan tarha”), Vmeste mi sila -tarha Svetogorskissa (“Elenan tarha”), Serdtse navstrechu -tarha Kamennogorskissa (“Margaritan tarha”) ja Dobrii pjos -turvakoti Viipurissa (“Olgan tarha”). 

Koirien ikä löytökoiratarhalle päätyessä

Enemmistö koirista päätyi löytökoiratarhalle alle puolivuotiaana pentuna – yli kolmasosa alle luovutusikäisinä.

Koirien alkuperä ennen tarhalle päätymistä

Suurin osa – lähes 30 % – oli alkuperältään omistajan hylkäämiä vahinkopentuja eli pentuja, joiden emolla oli koti, josta ei-toivotut jälkeläiset oli toimitettu löytökoiratarhalle. Tähän kategoriaan kuuluvat myös sellaiset löytöpennut, jotka olivat löytyneet hylättyinä esimerkiksi säkistä, pahvilaatikosta tai roskiksesta, ja jotka oli selkeästi hylätty omistajansa toimesta vain hetkeä aikaisemmin. Niissä tapauksissa, joissa omistaja tavoitettiin, pennut otettiin vastaan vain sillä ehdolla, että niiden emo sterilisoitaisiin.

Lähes yhtä suuri osa oli löytöpentuja eli pentuja, jotka oli otettu talteen ulkoa. Nämä olivat mahdollisesti hylättyjä tai ulos syntyneinä, mutta Viipurin Koirat ry:llä ei ole tarkkaa tietoa niiden taustasta. 15 prosenttia kuului kategoriaan “katukoirien pennut / ulos syntyneet”. Näiden emot olivat syystä tai toisesta joutuneet synnyttämään pennut ulos, mistä ne oli korjattu turvaan. Osa emoista oli katukoiria, osa hylättyjä kotikoiria. Emot otettiin näissä tapauksissa myös kiinni ja sterilisoitiin joko Viipurin Koirien tukeman sterilisointikampanjan tai julkisin varoin toteutettavan sterilisointiohjelman puitteissa. Reilu kymmenes koirista oli tuotu suoraan tarhalle menetettyään kotinsa esimerkiksi muuton tai muun elämänmuutoksen, kyllästymisen tai omistajansa kuoleman vuoksi. 

Viisi prosenttia oli aikuisia löytökoiria. Tähän kategoriaan kuuluvien koirien käytöksestä ja esimerkiksi kaulapannasta voitiin päätellä, että niillä on ollut koti, mutta ne olivat syystä tai toisesta päätyneet ulos oman onnensa nojaan. Syynä voi olla esimerkiksi eksyminen tai hylkääminen. 

Katukoiraksi kutsumme koiraa, joka ei ole koskaan asunut kodissa, joka elää pysyvästi ulkona tietyllä reviirillä ja jolla ei ole omistajaa. Tällaisia koiria ei ollut Suomeen adoptoitujen joukossa yhtään. Kymmenesosa koirista kuului katergoriaan “ei tarkkaa tietoa”. Tähän kuului pitempään tarhalla asuneita koiria, joiden alkuperää emme enää pystyneet selvittämään.

Tarhalla vietetty aika ennen Suomeen tuloa

Rokottamattomina tarhalle tulleet koirat viettävät siellä vähintään kaksi kuukautta johtuen rokotuksista, niiden tehosteista ja yhdistyksen teettämistä rabiesvasta-ainetesteistä. Myös Responsible rescue -sitoumukseen sisältyy vaatimus kahdesta rabiesrokotuksesta ja vähintään kuukauden odotuksesta tehosterokotuksen jälkeen. 

Tilaston perusteella voi todeta, että tyypillinen Suomeen adoptoitu viipurilaiskoira on syntynyt ei-toivottuna, päätynyt tarhalle pentuna ja muuttanut Suomeen sijaiskotiin vietettyään ensin 3–6 kuukautta tarhalla. Koti on löytynyt tyypillisesti ennen yhden vuoden ikää, taajama-alueelta eteläisestä Suomesta. 

Vaikka tilasto on koottu Suomeen tulleista, eikä kaikista yhdistyksen yhteistyötarhoille päätyneistä koirista, saa siitä varsin hyvän kuvan Viipurin alueen löytökoiratilanteesta. Ei-toivottujen pentujen syntyminen ja hylkääminen ovat ongelmia, joiden parissa riittää työtä niin sterilisointien kuin valistuksenkin saralla vielä pitkään. Koirien hylkääminen ulos on myös edelleen yleistä, vaikka se kiellettiin Venäjällä lailla vuonna 2018.

© Viipurin Koirat ry 2022

Lisätiedot: Aino Arjas
aino.arjas@viipurinkoirat.fi