ERITYISADOPTIO
Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: suuri
Syntymäaika: 1/2017
Rabiesvasta-ainetestattu: 11/2024
Tautitestattu: 3/2025

14.3.2025
Ei enää tarhaelämää Angaralle. Angara pääsi Suomeen ja muutti suoraan omaan kotiin Forssaan.

Ennen Suomeen matkustamista Angara kävi tautitesteissä. Tutkituista taudeista negatiivisia olivat anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, sydänmato Dirofilaria immitis sekä ihomato Dirofilaria repens. Mycoplasma haemocanis oli positiivinen.

8.12.2024
Angara valittiin mukaan niiden koirien joukkoon, joilta mitattiin rabiesvasta-ainetasot siinä toivossa, että sille löytyisi koti tai hoitopaikka.

Tulokset ovat nyt valmiit. Angaran vasta-ainetasot olivat riittävät ja sillä olisi niiden puolesta mahdollisuus matkustaa Suomeen helmikuun 2025 loppupuolelta alkaen. Angaralla on virallinen, EU:n hyväksymän tutkimuslaitoksen myöntämä todistus testituloksesta. 

29.10.2024
Angara päätyi Elenan tarhalle alkukeväällä yhdessä Miira -nimisen nartun kanssa. Kaksikko on peräisin samasta kodista.

Angara ja Miira saapuivat maaliskuussa Elenan tarhalle Svetogorskiin. Ne ovat peräisin Kamennogorskin (ent. Antrea) lähettyviltä, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Suomen rajasta.

Elena kertoo, että koirien omistaja joutui pitkäksi ajaksi telkien taa ja maatila sekä joukko koiria jäi ilman isäntää. Tilalla oli ollut useita koiria, joista puolet oli laumanvartijoita ja puolet itäeuroopanpaimenkoiria. Elenan mukaan koirat elivät jonkin aikaa tilalla keskenään, laumanvartijat ulkona ja paimenet rakennukseen suljettuina.

Jossain vaiheessa Angara ja Miira olivat hypänneet ikkunan kautta ulos ja saaneet siinä rytäkässä pieniä haavoja kumpainenkin. Kunnollista ruokaa tai hoitoa niille ei pystytty tilalla enää isännän poissaaolon vuoksi tarjoamaan ja kävi selväksi, että koirille oli löydettävä uudet kodit. Niinpä Angara ja Miira lähtivät lopulta Elenan mukaan ja jättivät edellisen elämänsä taakseen.

Sekä Angara että Miira ovat rodultaan itäeuroopanpaimenkoiria. Tytöt ovat todennäköisesti hoitaneet tilalla vahdin tehtäviä mutta niiden kanssa on myös harrastettu: Ainakin Angaran kanssa ollaan aikanaan käyty ahkerasti näytteilyissä ja sillä on useampi titteli muistona näiltä ajoilta. Myös Miiran kasvattajasta oli maininta Elenan näkemissä dokumenteissa, mutta tytöt eivät ole sukua keskenään.

Angara ja Miira sterilisoitiin ja rokotettiin niiden päädyttyä löytökoiratarhalle ja niiden haavat hoidettiin. Elenan mukaan Angara oli myös ontunut tarhalle tullessaan.

Angara on tytöistä vanhempi ja sillä on ikää jo 7 vuotta. Se on ystävällinen ja ihmisrakas, ja tulee aina mielellään hakemaan rapsutuksia. Hihnassa Angara kulkee nätisti hiljaisen tien varrella. Angara ja Miira asuvat samassa aitauksessa, mutta koska aitaukset Elenan tarhalla alkavat olla ratkeamispisteessä, on näidenkin tyttöjen aitaus yhdistynyt naapuriaitaukseen. Naapuriaitauksen kolmesta koirasta on nyt tullut osa tyttöjen laumaa ja kaikki tulevat keskenään hyvin toimeen. Aitauksessa asuu niin narttuja kuin uroksiakin.

Angara ja Miira pääsevät päivisin viettämään aikaa tarhan suurella keskipihalla, missä vilistää parhaimmillaan varmaan ainakin lähemmäs 30 koiraa. Tytöt tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa eivätkä aloita tappeluita. Angara pärjää hyvin suuren koiralauman keskellä, vaeltelee omia polkujaan ja tutkii paikkoja. Se ilahtuu kovasti Elenan tapaamisesta pyyhältäen oitis luokse ja pyörähtelee hetken ympärillä häntä heiluen, kunnes rauhoittuu.

Angara suhtautuu hyvin ystävällisesti Elenaan, tämän aikuiseen poikaan Dimaan ja tarhan kolmanteen työntekijään, pienikokoiseen ja nuoreen naiseen nimeltä Vika. Vieraita Elenan tarhalla ei juuri käy.

Itäeuroopanpaimenkoira on vahvarakenteinen, saksanpaimenkoiraa kookkaampi koira. Voimakkaasti vahtiviettinen ja suurikokoinen rotu yhdistettynä menneisyyteen mahdollisena vahtina tarkoittaa, että näille koirille etsitään kokeneita omistajia, joilla on jo entuudestaan kokemusta vahtiviettisistä koirista sekä hyvä ymmärrys koirien käyttäytymisestä. Itäeuroopanpaimenkoiran rotukuvaukseen voi perehtyä tarkemmin rotuyhdistyksen sivuilla täällä.

Voi olla, ettei Angaralla ole kokemusta sisätiloissa asumisesta eikä se ole elänyt rauhallista kylää vilkkaammalla alueella. Tämän vuoksi Angara luovutetaan mieluiten maalaiskotiin, missä saisi mielellään olla aidattu piha. Angara pärjäisi luultavasti hyvin koirakaverin kanssa, mutta sitä voidaan harkita myös ainoaksi koiraksi. Angaraa ei luovuteta kaupunkiin eikä kerrostaloon.

Angaralla alkaa olla jo ikää ja elämä ankealla tarhalla on kuluttavaa. Vanhemmalla iällä nivelrikko saattaa alkaa vaivaamaan ja voi tulla muitakin kolotuksia. Tämän paimenen toiveena on päästä kotiin, missä huolenpitoa ja rakkautta riittäisi ihan elämän viime metreille asti.

Angara ja Miira sterilisoitiin ja rokotettiin niiden päädyttyä löytökoiratarhalle ja niiden haavat hoidettiin. Elenan mukaan Angara oli myös ontunut tarhalle tullessaan ja se tullaan kuvauttamaan lähiaikoina.

Pakollinen rabiesvasta-ainetestaus astui voimaan 16.9.2024, jonka jälkeen on odotettava 3 kuukautta ennen EU-alueelle matkustamista. Angara toivoo kovasti, että kun lähtölupa koittaa, sitä odottaisi Suomessa ikioma koti.

Viipurin koirat - Angara 3 & 6/2024

Angara on sterilisoitu ja tautitestataan 8 vektorivälitteisen taudin varalta ennen Suomeen tuloa ja sen tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Sen kodinetsintää hoitaa Viipurin Koirat ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 22917870.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.