Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 50 cm, alle 20 kg)
Syntymäaika: 7/2017
Tautitestattu: 4/2025
Rabiesvasta-ainetestattu: 1/2025

24.7.2025
Mia sai kodin Varsinais-Suomesta.

12.5.2025
Kultainen Mia on solahtanut kotikoiran elämään kuin vanha tekijä. Se on ystävällinen ja iloinen tyttö, jolla on jo monet arkiset taidot varsin sujuvasti hallussa.

Mian kotihoitaja kertoo tytöstä näin:

Voi mikä kultainen tyttö kotihoitoon tulikin.

Mia on ollut vajaan viikon Suomessa kotihoidossa ja sopeutuminen kotikoiran elämään on sujunut hienosti. Monista tarhavuosista on vain muisto jäljellä ja tämä elämäniloinen ja ihmisrakas tyttö on ottanut kaiken irti säännöllisestä ulkoilusta ja kodin mukavuuksista. Päivä päivältä tyttö kulkee ulos ja sisälle yhä itsevarmemmin. Alun varovainen hännän heilutus on muuttunut välillä koko kehoa liikuttavaan, lähes taukoamattomaksi hännän heilutukseksi silloin, kun Mian kanssa seurustellaan tai jutellaan. 

Tyttö asuu kahdestaan kotihoitajan kanssa kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa kaupungin taajama-alueella, jossa on vähäistä liikennettä. Tähän asti muutamat autot, koirat tai ihmiset eivät ole aiheuttaneet tytössä suurempaa reaktiota, pientä varovaisuutta kuitenkin, esimerkiksi silloin kun on kuulunut joku tavallista kovempi ääni. Kovasti Mialle haukkuva koira sai tytöltä vain nopean vilkaisun, eikä muuta. Tyttöä on myös lähdetty palkitsemaan aina ulkona hyvästä käytöksestä, että ongelmia ei myöhemminkään pääsisi syntymään.

Tyttö oli tullessaan jonkin verran varauksellinen ja ujo kotihoitajaa kohtaan. Namut haettiin varovaisesti, perääntymällä nopeasti namupalan saatua, mutta tämä käytös on jäänyt melkein kokonaan pois luottamuksen kasvaessa. Miespuolista vierasta kohtaan Mia pitää kohteliaan etäisyyden, eikä omaehtoisesti tule tutustumaan. Mia ei myöskään reagoi ovikellon soittoon muuta kuin ihmetyksellä. 

Kodin äänet ovat aiheuttaneet pientä säpsähtämistä ja sen jälkeen ihmettelyä ja uteliaisuutta. Imurin kuullessaan ensimmäistä kertaa tyttö toki koki viisaammaksi siirtyä toiseen paikkaan, mutta nyt Mian vieressä voi imuroida ja tyttö sen kuin jatkaa uniaan. 

Mia rakastaa omalla pedillään köllöttelyä ja hakeutuu sinne itsenäisesti päivätorkuille ja muuten vaan lepäilemään. 

Ensimmäiset päivät ovatkin menneet pääosin lepäillen, aivan kuin Mia ottaisi takaisin kaikki ne vuodet, jolloin rauhallinen uni ei ole ollut itsestäänselvyys. Mia on siis nukkunut paljon, mutta herää ja on herkästi kuulolla nostaen päätänsä heti, kun kotihoitajan liikkuu tai kun kuuluu joku tavallisuudesta poikkeava ääni. Mia kuitenkin jatkaa uniaan huomatessaan, että ei ole mitään niin tärkeää, että siihen pitäisi reagoida. 

Yöt Mia on nukkunut hyvin läpi koko yön, eikä ole herännyt tai herättänyt kotihoitajaa kertaakaan, lukuun ottamatta ensimmäistä, vähän levotonta yötä. Mialta kuuluu iltaisin usein tyytyväisiä huokauksia, mutta muuten tyttö ei ole päästänyt minkäänlaista ääntä itsestään, ei ulkona tai sisällä, ainakaan vielä. Aamulla Mia odottaa kotihoitajan heräämistä ennen kuin tulee toivottamaan hyvät huomenet, usein nostamalla tassunsa sängyn päälle ja varovaisia pusuja jaellen.

Suihkussa käynti ei ollut tytölle ykkösjuttujen joukossa, mutta siitä selvittiin kuitenkin, vaikka tyttö olisi varmasti jättänyt pesut kokonaan väliin. Muuten tyttö nauttii harjaamisesta kovasti.

Sisäsiistiksi Mia oppi muutamassa päivässä, ja on sen jälkeen tehnyt kaikki tarpeensa ulos.

Ulkona Mia kävelee reippaasti, pientä vetoa hihnassa vielä on, ja sitä täytyy työstää pikkuhiljaa. Mia jää mielellään tarkkailemaan ohikulkevia ihmisiä ja tykkää kovasti nuuskutella kaikkia lähimetsän uusia hajuja. Ruoho maistuu sen verran hyvin, että sen syömistä on välillä pitänyt rajoittaa. 

Yksinoloa lähdettiin harjoittelemaan ensimmäisestä päivästä lähtien, ja se on sujunut hyvin, tosin pitkiä aikoja Mia ei vielä ole ollut yksin, tähän asti korkeintaan tunnin. Mia ei itke perään, mutta voi pyrkiä tulemaan mukaan. Jää kuitenkin kehoituksesta omalle paikalleen. Kun kotihoitaja tulee takaisin kotiin, Mia tulee vastaan rauhallisesti ja käy yleensä istumaan ja odottamaan rapsutuksia, aika usein kellahtamalla kyljelleen.

Mia on helposti oppiva, ja nameilla hyvin motivoitavissa. Keskittymiskyky ei vielä ole mitä parhain, joten koulutustuokiot on pidetty hyvin lyhyinä. Mia on kuitenkin hyvin herkällä kuulolla ihmiselle ja osasi jo monta asiaa tullessa kotihoitoon, esim. istumisen ja tassun tarjoamisen silloin kun haluaa ihmisen huomion. Tyttöön saa hyvin kontaktia sekä ulkona, että sisällä ja tyttö kuuntelee herkällä korvalla ihmisen ohjeita. 

Mia osaa sisällä tulla luokse kutsuttaessa, jäädä paikalleen ovesta ulos mentäessä, kunnes kotihoitaja on sulkenut oven, osaa odottaa ole hyvä -käskyä ennen ruoan saamista, ja on oppinut tänne- ja paikka -käskyt, tosin niitä pitää vielä harjoitella monessa ympäristössä.

Kotihoitajan aikuiseen poikaan Mia on ainakin tähän mennessä suhtautunut varauksellisen pidättyväisesti. Oven koputus saa sen havahtumaan, mutta Mia on tähän asti pysynyt paikallaan, eikä vieraan ihmisen sisääntulo aiheuta sen suurempaa reaktiota. Hetken päästä Mia tulee varovasti ottamaan namuja vieraan kädestä ja antaa silittää itseään, mutta siitä huomaa, että se on valmiina perääntymään nopeasti, jos tilanne niin vaatisi.

Mia on ruualle perso, ja se maistuu hyvin ensimmäisten päivien jännityksen helpottaessa. Ruoka hotkaistaan pikavauhtia, ja kotihoitajan laittaessa ruokaa, Mia pyörii jaloissa tai istuu nätisti odottaen, jos hänelle liikenisi jotain ylimääräistä. Sisällä Mia on rauhallinen, ja tykkää seurata kotihoitajan puuhia, joko omasta pedistään tai seuraamalla perässä. Mia etsii mielellään namuja pahvirasioista ja puuhamatosta, muuten lelut eivät tyttöä ainakaan vielä kiinnosta.

Autoilua ei ole kokeiltu sen jälkeen kun tyttö haettiin Helsingistä. Tyttö matkusti autossa kiltisti ja nukkui tai torkkui suurimman osan matkaa.

Mia, jonka kauniit silmät ovat kuin mustalla kajalilla rajatut, on tyttö, jonka sydän on täyttä kultaa. Mia on ihmiselle kiltti, avoin ja reipas. Mia on vielä hieman varautunut uusissa tilanteissa, mutta rauhallisessa ympäristössä se rentoutuu nopeasti ja nauttii ihmisen läheisyydestä. 

Mia sopisi rauhalliseen aikuiskotiin tai perheeseen, jossa on selkeät rutiinit eikä liikaa hälinää. Varmaa kuitenkin on, että Miasta joku saa uskollisen perheenjäsenen, joka ei pelkää osoittaa rakkauttaan ihmistä kohtaan.

2.5.2025
Vihdoin koitti Mian vuoro ja tämä elämäniloinen tyttö pääsi matkustamaan Suomeen hoitopaikkaan. Mian kodinetsintä jatkuu siis Keski-Suomesta käsin.

Ennen Suomeen matkustamista Mia kävi tautitesteissä. Kaikki tutkitut taudit olivat sillä negatiivisia.

Negatiivisia olivat anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis, sydänmato Dirofilaria immitis sekä ihomato Dirofilaria repens.

22.4.2025
Mialle on löytynyt hoitopaikka ja tyttö on pääsemässä Suomeen toukokuun alussa. Mia etsii siis pian omaa kotia Suomesta käsin, monen tarhalla vietetyn vuoden jälkeen.

25.2.2025
Mia valittiin niiden koirien joukkoon, joilta mitattiin rabiesvasta-ainetasot siinä toivossa, että sille löytyisi koti tai hoitopaikka.

Tulokset ovat nyt valmiit. Mian vasta-ainetasot olivat riittävät ja sillä olisi niiden puolesta mahdollisuus matkustaa Suomeen huhtikuun 2025 loppupuolelta alkaen, kun on kulunut vähintään 3 kk näytteenotosta. Mialla on virallinen, EU:n hyväksymän tutkimuslaitoksen myöntämä todistus testituloksesta. 

25.10.2024
Mia on päässyt nauttimaan tarhan ison keskipihan vapaudesta ja seurailee Elenaa tämän puuhissa, hypäten aina välillä suikkaamaan tälle suukon.

Mia on myös taitava photobombaaja ja tavan takaa käy niin, että Elenan yrittäessä kuvata jotain toista koiraa, ilmestyy eteen Mian naama, joka kurkottaa ihmisen kasvoja kohti. Mian vapaus todennäköisesti johtuu aitausten rikkoontumisesta mutta se on tehnyt sille hyvää. Puuhakas tyttö saa liikkua vapaammin ja ottaa kontaktia kaipaaminsa ihmisiin, vaikka nämä eivät kauaa joudakaan seurustella. 

Mian kuono on harmaantunut ja näyttää siltä, että tämänkin ihmisrakkaan tytön elämä kuluu tarhalla vuosi toisensa jälkeen hukkaan.

Viipurin koirat - Mia 10/2024

11.12.2023
Mia kaipaa omaa ihmistä palavasti. Se on elänyt tarhalla vuosia eikä sen into ja toiveikkuus omasta ihmisestä ole kadonnut.

Mia on ihmisrakas ja reipas tyttö. Kooltaan se on melko pieni ja sitä on helppo kävelyttää hihnassa. Tarhaelämä on Mialle rankkaa, se niin haluaisi pois aitauksesta ihmisten pariin. Kun sitten kerran puolessa vuodessa tai vuodessa se pääsee ulos aitauksesta kävelylle, läikkyy innostus hiukan yli äyräiden, joka on hyvin ymmärrettävää. Kierroksilla ollessaan Mialla on tapana pomppia vasten ja se saattaa napata kiinni hampaillansa löytämästään kohteesta, oli se sitten sormi, kaulahuivi tai nenänpää.

Kunhan pieni Mia vain pääsisi kurjista oloista kotiin, saattaisi käytös oikealla ohjauksella ajan kanssa laantua. Mialla olisi oma ihminen päivittäin, se pääsisi kävelyille eikä sen tarvitsisi elää enää turhautuneena pienessä aitauksessa. Miasta saisi varmasti vielä reippaan ja kivan ystävän ja se voisi pärjätä hyvin myös ainoana koirana.

Viipurin koirat - Mia 29.9.2023

10.12.2022
Oletko koskaan ajatellut, että olisi kiva asua kengurun kanssa? Niin. Et luultavasti. Eipä ole moinen tullut mieleen monellekaan.

Mutta nyt sinulla olisi ainutlaatuinen tilaisuus antaa koti Mialle, joka mahdollisesti pomppii vieläkin paremmin kuin tuo meille kaukainen Australian kansalliseläin! Mia on kerrassaan valloittava. Energiaa on enemmän kuin pienessä kylässä ja mikä onni oli tytöllä, kun haimme sen ensimmäisen kerran hihnakävelylle. Mikäli Mialla olisi ollut housut päällä, niin ne eivät todellakaan olisi pysyneet jaloissa. Valjaiden saamista Mian päälle voimme kuvailla melkoiseksi suoritukseksi ja siitä kun selvisimme, niin taaksepäin ei katseltu.

Ylitsevuotavan energian lisäksi Mialla on myös antaa paljon, paljon rakkautta eikä se ujostele tuoda sitäkään esiin. Parhaat pomppunsa se tekeekin antaakseen pusun nenänpäähäsi! Voimme vain kuvitella millaista näin paljon energiaa omaavalle koiralle on asua ison koiratarhan perällä pienessä aitauksessa ilman minkäänlaisia virikkeitä tai mahdollisuutta kunnolliseen liikuntaan. Tätä yksitoikkoista elämää on jatkunut Mian kohdalla jo aivan liian monta vuotta.

Mia saapui Elenan tarhalle nuorena tyttönä suoraan eläinlääkäristä, jonne vapaaehtoiset henkilöt olivat vieneet katuja kulkevan nartun steriloitavaksi. He eivät kuitenkaan tohtineet palauttaa hellyyttävää ja ihmisrakasta Miaa kadulle vaan pyysivät Elenalta apua.

Elena on hartaasti toivonut ja yrittänyt löytää tytölle kotia jo useita vuosia, mutta vuodet vierivät ja Mia on edelleen tarhalla. Mia kuuluisi ehdottomasti kotiin, jossa se saa purkaa energiaansa päivittäisillä lenkeillä sekä valikoimalla ihka omia leluja. Mia on asustellut samassa aitauksessa iäkkään pienehkön uroksen sekä toisen, isomman nartun kanssa. Yhteiselo on sujunut hyvin, mutta varmuuden vuoksi Mia annetaan joko ainoaksi koiraksi tai uroksen kaveriksi kotiin, jossa ei ole pieniä lapsia.

Tiedossamme ei ole, onko Mia tottunut elämään sisätiloissa ja onko sille opetettu kotikoiran taitoja. Tulevan omistajan onkin varauduttava harjoittelemaan niitä alkeista lähtien. Mia on kuitenkin hyvin reipas ja ihmisrakas koira, joten uskomme että oikea ihminen, hitunen kärsivällisyyttä sekä aika tekevät Miasta mitä parhaimman koiraystävän ja lenkkikaverin jollekin onnekkaalle.

Pakollinen rabiesvasta-ainetestaus astui voimaan 16.9.2024, jonka jälkeen on odotettava 3 kuukautta ennen EU-alueelle matkustamista. Jos kaikki menee toivotusti, olisi Mia valmis matkustamaan Suomeen toukokuun alkupuolella. Toivottavasti sitä odottaisi silloin oma koti tai hoitopaikka.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.