Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi
Syntymäaika: 5/2023
Tautitestattu: 10/2023
Sijainti: Espoo, Suomi

23.11.2023
Iina on harjoitellut kotikoiran elämää kolmisen viikkoa ja lähettää terveisiä hoitopaikastaan!

Iina on hoidossa kahden aikuisen perheessä, mihin kuuluu vanhempi narttukoira. Toinen koira on Iinalle tärkeä tuki, jonka kyljessä on hyvä nukkua ja jonka sivusta on turvallista seurata jännittäviä asioita ja tilanteita. Iina onkin reipastunut nopeasti ja oppii paljon toisen koiran seurassa.

Iina rakastaa repiä ja järsiä kaikenlaisia leluja. Niiden lisäksi kelpaisivat myös peitot, kengät ja vaatteet, mutta Iina ei kuitenkaan tee juurikaan tuhoja vaan enimmäkseen keskittyy leluihin. Lyhyet yksinolot ovat sujuneet hyvin.

Alkuun Iina nukkui sängyn alla, mutta on nyt uskaltautunut sänkyyn jalkopäähän tai lattialle. Yöt sujuvat hyvin. Aamuisin hoitoperheen herättää leikkivä pentu. Sisäsiisteys vaihtelee päivittäin, varsinkin sään mukaan. Suurin osa tarpeista tulee jo ulos.

Ulkoilu jännittää vielä Iinaa kovasti. Ensimmäinen viikko kului omalla pihalla, mutta nyt harjoitellaan kodin lähellä  liikkumista. Iina jähmettyy helposti ja remmit menevät sotkuun sekunneissa. Ohikulkevat ihmiset jännittävät Iinaa niin ulkona kuin omalla pihallakin.

Iina luottaa enemmän hoitoperheen naiseen, mutta miestä se väistää. Tyttö tulee kuitenkin molempien viereen sohvalle rapsutettavaksi ja on sitten sylikoira, joka nukahtaa viereen. Kynsienleikkuu sujuu, mutta pesu jännittää.

Iina etsii kotia rauhallisesta ympäristöstä koirakaverellisesta kodista.

3.11.2023
Iina matkusti Suomeen kotihoitopaikkaan ja odottaa nyt hakemuksia Vantaalla.

2.11.2023
Iinalle on luvassa hoitopaikka Suomesta! Iina valmistautui matkaan käymällä tautitesteissä.

Kaikki 8 vektorivälitteistä tautia olivat negatiivisia. Iinalta tutkittiin anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis.

27.9.2023
Iina on kiltti mutta varovainen pentu, joka tarvitsisi kipeästi oman kodin. Tarhalle ei auta jäädä, mutta huomaako kukaan Iinaa lukemattomien kodinetsijöiden joukosta?

Kesäkuussa paikallinen rankkurifirma kävi poimimassa talteen pentuja useammasta eri kylästä. Pesochnoen, Pobedan (suom. Kanneljärvi), Kirillovskoyen (suom. Perkjärven asemakylä) ja Kirpichnoen (suom. Perkjärvi) kylistä saapui eläinlääkäriklinikka Aurikaan 11 pelokasta pentua. Pentuja oli useammasta pentueesta eikä niiden emoista ollut tietoa. Kaikki pennut löytyivät ulkoa. Osa pennuista oli heikossa kunnossa saapuessaan ja monella oli paha kirpputartunta. Yrityksistä huolimatta kolmen pennun eteen ei ollut tehtävissä mitään ja ne menehtyivät.

Todennäköisiä sisaruksia ovat tytöt Ida, Iina ja Inez sekä pojat Ilmari, Iivari ja Iivu.

Teimme pentuihin paremmin tuttavuutta ensimmäisen kerran heinäkuun lopussa. Suurin osa arasteli vieraita ihmisiä, mutta tutumman ihmisen seurassa monen häntä uskalsi ottaa muutaman iloisen heilahduksen. Vaikka Iina ei tohtinutkaan omaehtoisesti vieraita tervehtimään, oli se kuitenkin kiinnostunut meistä ja seurasi korvat höröllä tapahtumia. Syli oli jännittävä paikka, mutta Iina istui siinä silti nätisti hiljaa ympärilleen tapittaen. Ruokailuhetkellä pikku-töppösiin tuli vauhtia ja Iina kipitti kovaa vauhtia kupilta toiselle.

Syyskuun alussa, kun tapaamme uudestaan, on Iina saanut lisää lihasta eikä se ole enää niin heiveröinen ja laiha pentu. Muuten Iina vaikuttaa aivan samalta tytöltä kuin kuusi viikkoa sitten. Ujo ja hiljainen pälyilijä, joka antaa tehdä kaiken tavattoman kiltisti suuresta jännityksestä huolimatta. Iina pääsee tarhan ulkopuolelle varusteissa, mutta kaikki on vielä niin jännittävää, ettei se uskalla oikein muuta kuin istuskella ja katsella ympärilleen. Eikä tarvitsekan. Mukanamme on hiukan Iinaa vanhempi narttupentu eri pentueesta eivätkä tytöt tunne toisiaan, mutta ne hakeutuvat silti lähekkäin ja hakevat turvaa toisistaan. 

Iinan pitäisi pian päästä pois tarhalta omaan kotiin tai hoitopaikkaan, missä se saisi kasvattaa luottamustaan ihmisiin ja hiljalleen rohkaistua. Jo valmiiksi heikosti sosiaalistuneet pennut ovat erityisen huonossa asemassa Elenan tarhalla, missä vierailijoita ei käy lisäksemme juuri koskaan. Tällä karvalla vielä pärjää, mutta märkyys, sateet ja lämpötilan tipahtaminen lähelle nollaa tekevät elosta pian varsin kurjaa.

Meillä ei ole pentujen taustasta tarkempaa tietoa. Ne ovat saattaneet syntyä ulos tai sitten päätyneet sinne ihmisen toimesta. Aivan ihmisiin tottumattomia ne eivät ole. Ne ilahtuvat tutuista ihmisistä, ottavat omaehtoisesti kontaktia ja hakeutuvat näiden luokse. Jännityksestä huolimatta niitä on myös helppo käsitellä, mutta isoimmat pennuista alkavat jo painaa ihan kiitettävästi ja niiden kanniskelu tarhan alueelta ulos ja takaisin sisään saa yhden jos toisenkin hikikarpalon otsalle. Pentujen perimästä saattaa löytyä ripaus huskya, mutta joukossa on varmasti muutakin.

Kaikki pennut ovat enemmän tai vähemmän arkoja, ja ne tulevat tarvitsemaan paitsi ymmärrystä ja osaamista - myös oikeanlaisen elinympäristön. Kaupungin kadut eivät olekaan Iinaa varten vaan se haluaa löytää mukavan rauhallisen asuinympäristön luonnonläheisyydestä, missä sitä odottaisi kiva koirakaveri. Tai miksei useampikin. Ainoaksi koiraksi Iinaa ei luovuteta. Toiveissa on ennen kaikkea löytää ihminen, joka ymmärtää että pikku arkajalan kanssa on edettävä rauhassa vailla kiirettä ja että kotiutumisprosessi saattaa kestää pitkään.

Viipurin koirat - Iina 29.7. & 9.9.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.