Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi (nyt 20 kg)
Syntymäaika: 5/2023
Tautitestattu: 10/2023

19.12.2023
Ilmari muutti omaan kotiin Keski-Suomeen.

8.11.2023
Ilmari on tutustunut hoitopaikkaansa muutaman päivän ajan ja osoittanut jo olevansa todella hellyttävä, ihmisrakas poika.

Hoitoperheen 13-vuotias tytär onkin saanut Ilmarista hoivaajan sairaana ollessaan, kun poika on viettänyt päivät vieressä pötkötellen. Yhteiselo hoitopaikan muiden koirien sekä kissojen kanssa sujuu hyvin ja yhdessä jo leikitään ja painitaan ulkona. Ilmarin kanssa on jo hieman harjoiteltu harjaamista ja kynsien leikkausta, jotka sujuvat kuin vanhalta tekijältä. Ilmari on hellyttävä ja vielä hieman Hessu Hopomainen pentu, jonka touhuilun seuraaminen saa hymyn huulille. Toiveena olisi, että tulevassa kodissa poikaa odottaisi koirakaveri sekä ymmärtäväinen oma ihminen. 

3.11.2023
Ilmarille järjestyi hoitopaikka ja nyt poika odottelee sopivia hakemuksia Lahden seudulla. Ilmaria pääsee seuraamaan myös instagramissa täällä.

2.11.2023
Ilmarille on luvassa hoitopaikka Suomesta! Ilmari valmistautui matkaan käymällä tautitesteissä.

Kaikki 8 vektorivälitteistä tautia olivat negatiivisia. Ilmarilta tutkittiin anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis.

30.9.2023
Hellyttävä Ilmari oli tarhalle saapuessaan onneton ja huonokarvainen rääpäle, joka kurkki sylistä vieraita. Ilmari on voimistunut, mutta elämä on silti vaarassa valua tassujen läpi ellei tarhalta pääse pois.

Kesäkuussa paikallinen rankkurifirma kävi poimimassa talteen pentuja useammasta eri kylästä. Pesochnoen, Pobedan (suom. Kanneljärvi), Kirillovskoyen (suom. Perkjärven asemakylä) ja Kirpichnoen (suom. Perkjärvi) kylistä saapui eläinlääkäriklinikka Aurikaan 11 pelokasta pentua. Pentuja oli useammasta pentueesta eikä niiden emoista ollut tietoa. Kaikki pennut löytyivät ulkoa. Osa pennuista oli heikossa kunnossa saapuessaan ja monella oli paha kirpputartunta. Yrityksistä huolimatta kolmen pennun eteen ei ollut tehtävissä mitään ja ne menehtyivät.

Todennäköisiä sisaruksia ovat tytöt Ida, Iina ja Inez sekä pojat Ilmari, Iivari ja Iivu.

Teimme pentuihin paremmin tuttavuutta ensimmäisen kerran heinäkuun lopussa. Suurin osa arasteli vieraita ihmisiä, mutta tutumman ihmisen seurassa monen häntä uskalsi ottaa muutaman iloisen heilahduksen. Ilmarin karva oli harvaa, se oli paikoin raapinut ihonsa rikki ja se oli niin kovin pieni ja hentoinen, että pälkäsimme miten sen käy. Ihmisen sylissä poika istui rauhallisesti pienenä käärönä ja tuntui vaikealta laskea sitä takaisin aitaukseen. Ilmari oli sisarustensa tavoin kiinnostunut vieraista, mutta katseli meitä mieluummin turvallisen sisaruskatraan suojista.

Syyskuussa tapaamme jälleen ja näemme heti muutoksen. Kirppulääkitys on auttanut, karva on kasvanut takaisin eikä Ilmari ole enää yhtä huonokuntoinen ja surkea ilmestys. Se pääsee kanssamme tarhan ulkopuolelle kokeilemaan hihnassa kävelyä, mutta varusteissa on jännittävää eikä Ilmari uskalla ottaa juuri askelia. Mukana on tarhan työntekijä, jonka luokse Ilmari hivuttautuu hännänpäätänsä heilutellen. Tutusta ihmisestä haetaan turvaa jännittävällä hetkellä ja Ilmari viihtyy hyvin tämän vieressä tapahtumia seuraten. Ilmarilla olisi vielä hyvät mahdollisuudet reipastua, mutta tarhalta olisi päästävä omaan kotiin.

Meillä ei ole pentujen taustasta tarkempaa tietoa. Ne ovat saattaneet syntyä ulos tai sitten päätyneet sinne ihmisen toimesta. Aivan ihmisiin tottumattomia ne eivät ole. Ne ilahtuvat tutuista ihmisistä, ottavat omaehtoisesti kontaktia ja hakeutuvat näiden luokse. Jännityksestä huolimatta niitä on myös helppo käsitellä, mutta isoimmat pennuista alkavat jo painaa ihan kiitettävästi ja niiden kanniskelu tarhan alueelta ulos ja takaisin sisään saa yhden jos toisenkin hikikarpalon otsalle. Pentujen perimästä saattaa löytyä ripaus huskya, mutta joukossa on varmasti muutakin.

Kaikki pennut ovat enemmän tai vähemmän arkoja, ja ne tulevat tarvitsemaan paitsi ymmärrystä ja osaamista - myös oikeanlaisen elinympäristön. Kaupungin kadut eivät olekaan Ilmaria varten vaan se haluaa löytää mukavan rauhallisen asuinympäristön luonnonläheisyydestä, missä sitä odottaisi kiva koirakaveri. Tai miksei useampikin. Ainoaksi koiraksi Ilmaria ei luovuteta. Toiveissa on ennen kaikkea löytää ihminen, joka ymmärtää että pikku arkajalan kanssa on edettävä rauhassa vailla kiirettä ja että kotiutumisprosessi saattaa kestää pitkään.

Viipurin koirat - Ilmari 29.7. & 9.9.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.