Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi
Syntymäaika: 7/2022
Tautitestattu: 1/2023

1.3.2023
Amalia sai kodin Turusta.

31.1.2023
Upea Amalia on paljastunut kotihoidossa pelottomaksi, ihmisrakkaaksi ja leikkisäksi pennuksi, jolla on paljon hellyyttä jaettavana.

Ihmisen syliin tai jalkoihin painautuminen on Amalian mielestä parasta kotikoiran onnea. Pehmeät pedit, ruoka ja lelut ovat myös tytölle tärkeitä.

Amalia on Suomeen tulosta asti ollut luottavainen ja reipas, eikä ole menettänyt uskoa ihmisiin. Ehkä sillä on hetken koti ollut, sillä se ei ole ihmetellyt saati pelännyt hoitopaikassaan mitään. Hoitopaikan mies, ohikulkevat ihmiset lenkillä tai vieraiden tervehtiminen ei sitä jännitä vaan päinvastoin, Amalia innostuu jokaisesta kohtaamisesta. Ainoastaan toisten koirien ohittamista lenkillä tarvitsee tytön kanssa treenailla. Liikenne sitä ei jännitä.

Amalia tulee toimeen hoitopaikan uros- ja narttukoiran kanssa ja tykkää leikkiä niiden kanssa. Se pärjäisi myös luultavasti hyvin ainoanakin koirana. Hihnalenkit sujuvat nätisti eikä edes lenkeillä Amalia vaikuta liiemmin tukea hakevan koirakavereista.

27.1.2023
Ihmisrakas ja iloinen Amalia matkusti Suomeen! Amalia ottaa kotiehdokkaita vastaan hoitopaikassaan Lahdessa.

23.1.2023
Amalia valmistautui Suomeen lähtöön käymällä tautitesteissä, jotka olivat kaikkien tutkittujen vektorivälitteisten tautien osalta negatiiviset. Amalia kävi myös sterilisoitavana.

13.12.2022
Ihanalla ja reippaalla Amalialla on kaikki edellytykset sopeutua mainiosti kotikoiran arkeen, kunhan vain se tytön oma koti antaisi kuulua itsestään. Mitä pikemmin, sen parempi!

Tarhanpitäjien työ on rankkaa. Koiria virtaa tarhalle enemmän kuin mihin pienen työntekijä- ja vapaaehtoisjoukon resurssit riittävät. Mielessä kolkuttaa jatkuva ristiriita: mihin vetää raja, kun tarhalla on täyttä eikä jaksaminen riitä, mutta samaan aikaan satelee ilmoituksia uusista löydetyistä pennuista, jotka ovat vailla suojaa ja paikkaa maailmassa?

Elena kertoo, että yhdessä vaiheessa hän oli niin väsynyt jatkuvaan pentujen virtaan tarhalle, että hän päätti olla ottamatta niitä vastaan. Sitten tuli taas puhelu: yksinäinen, koditon poikapentu oli löydetty huoltoasemalta Priozerskista (Käkisalmesta). Huoltoaseman henkilökunta kertoi, että koira oli jätetty paikalle autosta, joka kaasutti kylmästi tiehensä tipautettuaan pennun kyydistä. Lupauksistaan huolimatta Elena suostui ottamaan yksinäisen pennun vastaan. Kuitenkin vain muutamaa päivää myöhemmin kolme muuta aivan samannäköistä pentua ilmestyi Käkisalmen kaduille, eikä niitäkään voinut jättää oman onnensa nojaan.

Oletettuja sisaruksia on yhteensä neljä, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Tytöt, Amalia ja Anastasia, saapuivat tarhalle marraskuun puolivälin jälkeen. Tapasimme nämä ihanat ja melkoisen identtiset sisarukset joulukuun alussa, jolloin ne pääsivät myös hihnakävelylle kanssamme. Tytöt ovat varmasti olleet ihmisten kanssa tekemisissä aiemminkin, sillä molemmat olivat reippaita eivätkä arastelleet mukana ollutta miestäkään. Hihnassa kävely oli niille selvästi vielä uutta ja poukkoilevaa, mutta ihan hyvin se alkoi sujumaan. Välillä Amalia painautui jalkoihin nauttimaan rapsutuksista - siitä ei olisi ollut kiire minnekään. Kiitokseksi taluttaja sai märkiä pusuja naamalleen, eikä sekään haitannut, että uuden ihmisystävän parta saattoi hieman kutittaa tytön kuonoa!

Ulkonäön perusteella Amalian suonissa virtaa saksanpaimenkoiran verta, joten se etsii aktiivista ja liikunnallista kotia, jossa koiran kanssa touhuamiseen ollaan valmiita panostamaan, samoin tarpeellisten taitojen opettamiseen positiivisin menetelmin. Sisäsiisteydestä, yksin olemisesta ja monista muista kotikoiran elämään kuuluvista asioista Amalia on vielä autuaan tietämätön, mutta tästä ihmisrakkaasta tytöstä saa varmasti innokkaan ja fiksun oppilaan, joka oppii valtaamaan sohvat ja lenkkipolut ja siinä sivussa perheensä sydämet.

Amalia olisi rokotusten, tautitestien ja muiden maahantuloon liittyvien kommervenkkien puolesta valmis pakkaamaan kimpsunsa ja muuttamaan omaan kotiin tammikuussa. Amalia-parka on vain yksi niin monista kotia etsivistä pennuista eikä sillä ehkä ole tassuissaan keinoja erottua joukosta, kuten erikoista ulkomuotoa. Siitä huolimatta se toivoo, että joku haluaisi juuri sen omakseen ja olisi valmis näyttämään sille, millaista on aito ystävyys ja elinikäinen kumppanuus koiran ja ihmisen välillä.

Viipurin koirat - Amalia 1.12. & 6.12.2022

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.