Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: keskikokoinen (n. 55 cm)
Syntymäaika: 8/2019
Tautitestattu: 12/2022
Sijainti: Imatra, Suomi

13.3.2023
Kotikoiran elämää Väinämöllä (tutummalta nimeltä Väiski) on takana jo kolme kuukautta. Alkuviikkojen arkailujen jälkeen Väiski on ollut touhukas osa lapsiperhettä.

Aamuisin Väiski herättää hoitomamman pusuilla ja haleilla. Halit ja rapsutukset ovatkin Väiskin lempiasioita syömisen jälkeen. 

Vuosien tiukka dieetti on tehnyt ruokailusta parasta ja herkut ovat maailman ihanimpia. Niiden eteen onkin jo opittu istumaan, tulemaan luokse ja seuraamaan. Jos kuitenkin saa leikkiä ulkona pienien koirakaverien kanssa, niin sitten ei herkuillakaan ole merkitystä, sillä kaverit on ihania. Väiski tuleekin koirapuiston kaikenkokoisten ja -oloisten karvakavereiden kanssa toimeen. Ärhentelyä ja päällekäymistä Väiski ei kuitenkaan siedä ja tekee sen myös muille selväksi korrektilla tavalla. Ristiriidoista Väiski pysyy kuitenkin kaukana eikä ole itse niitä aiheuttamassa.

Väiskin käsittelyssä lelut saavat uusia muotoja ja tyhjentyvät sisällöistään. Muutoin lelut eivät juurikaan kiinnosta. Hoitoperheen 7-vuotiaan lapsen tai hoitomamin kainalossa voisikin viettää sitten tunteja. Vieraat lapsetkin ovat hetken tutustumisen jälkeen mitä mainioimpia rapsutusautomaatteja.

Sisäsiisteys oli selvä juttu jo ensimmäisinä päivinä ja ulkoilu sujuu muutenkin hyvin. Koirapuistoon suunnataan aina nelivetona, mutta uudet maisemat ja tuoksut hidastavat vauhtia. Vastaantulevat koirat, autot ja muutkaan eivät tahtia haittaa, niitä tuskin edes huomaakaan. Moottoripyörät sen sijaan kiinnostaisivat ja niitä olisi kiva päästä katsomaan lähempääkin.

Kynsien leikkuuseen ja muihinkin hoitotoimiin Väiski suhtautuu rauhallisesti eikä pyristele vastaan, varsinkin kun herkkua on luvassa. Hoitopaikan oman koiran kanssa kuitenkin jaetaan kiltisti lelut, ruoat ja muut resurssit. Ruoan suhteen Väiski on lännen nopein eikä malttaisi antaa muiden ottaa herkkuja kädestä. Ahmimisenestokulhon ansiosta kaverin kupille ei ehditä menemään ennen kaverin ruokailun päättymistä.

Päivät Väiski viettää perheen toisen koiran kanssa heille osoitetussa tilassa pääosin nukkuen. Mikäli jokin stressaa, niin silloin yksin ollessa saattaa syömättömätkin tavarat saada uuden merkityksen. Näitä stressitilanteita ei onneksi ole ollut kuin yhden kerran hoitoaikana ja ajalla sekä rauhalla siitä selvittiin muutamassa päivässä. Vieraat äänet silloin, kun perhe on kotona, saattavat aiheuttaa puolustusreaktiona haukuntaa.

Väiski olisi valmis paketti omaan perheeseen, jossa rapsuja ja rakkautta saisi usein...

Väinämölle etsitään rauhallisella alueella sijaitsevaa kotia, jossa olisi reipas koirakaveri odottamassa.

30.12.2022
Väinämö on harjoitellut hoitopaikassa kotikoiran alkeita nyt kaksi viikkoa ja alkanut ymmärtämään jutun juonen.

Väinämö elelee nyt rauhallisella alueella sijaitsevassa hoitopaikassa lapsiperheessä. Perheen ihmiset vielä välillä jännittävät, mutta kiinnostavat kovasti. Parissa viikossa Väinämö on oppinut, että rapsutukset ovat yksi maailman parhaista jutuista. Hoitopaikassa on toinen koira, joka on ollut Väinämölle korvaamaton tuki ja turva. Kaverin perässä on helpompi tutkia uusia asioita. Ulos Väinämö lähtee mielellään ja toistaiseksi lyhyet lenkit hoitopaikan läheisyydessä ovat sujuneet hyvin. Väinämö on myös ymmärtänyt hienosti sisäsiisteyden alkeet.

Tarhalla kasvaneelle Väinämölle kaikki on nyt uutta ja ihmeellistä. Väinämön tulevan kodin on oltava valmis panostamaan pojan rauhalliseen ja kärsivälliseen kotiuttamiseen. Väinämölle etsitään rauhallisella alueella sijaitsevaa kotia, jossa olisi reipas koirakaveri odottamassa. Laihassa kunnossa oleva Väinämö vaikuttaa touhukkaalta pojalta ja vauhti varmasti lisääntyy kun se saa lihaa luidensa päälle. Luonnossa viihtyvä koti olisi unelma Väinämölle, josta saa varmasti sään kestävän retkikaverin.

17.12.2022
Väinämö astui Suomen kamaralle häntä heiluen. Se odottaa malttamattomana kotiehdokkaita Imatralla.

Väinämön yhteyshenkilönä toimii Saila.

14.12.2022
Väinämö on pakannut kassinsa ja muuttaa pian kotihoitopaikkaan. Se valmistautui Suomeen lähtöön käymällä tautitesteissä, jotka olivat kaikkien tutkittujen vektorivälitteisten tautien (anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis) osalta negatiiviset. Myös Väinämön rabiesvasta-ainetasot tutkittiin ennen tuloa Suomeen ja ne ylittivät 0,5 IU/ml, joka suojaa tartunnalta.

12.10.2022
Kun tapasimme Väinämön viimeksi maaliskuussa 2020, emme olisi millään voineet uskoa että seuraavan kerran näemme yli kahden vuoden kuluttua.

Sisarussarjasta ei ole jäljellä enää kuin Väinämö ja sen veli Vauhti. Väinämön väritys eroaa edelleen veljestään ja se on sävyltään hiukan murretumpi musta. Päälaen muoto pientä kohoavaa nuppia myöten on edelleen sama ja ilmekin pysynyt ennallaan. Poika on vain kasvanut aikuiseksi.

Väinämö asuu yhä samassa pienessä aitauksessa, mikä on ollut sen koti jo yli kahden vuoden ajan. Se oli innoissaan näkemisestämme ja pusutteli sormiamme häkin kaltereiden välistä. Veljekset puettiin valjaisiin mikä oli tietysti hyvin jännittävä kokemus niille, mutta vielä jännittävämpää oli muun kuin tarhamaailman kohtaaminen. Edellisen kerran nämä pojat olivat hihnassa kanssamme maaliskuussa 2020, tuona surullisen kuuluisalla viimeisellä tarhareissullamme ennen koronaa.

Alun jännityksen ja ihmettelyn jälkeen Väinämö löysi jalkansa ja pääsimme etenemään asfaltin reunaa pitkin rauhallisella metsätielle. Päivä oli helteinen, mutta siellä pojat nauttivat rauhasta ja ihmisistä ympärillään. Puiden varjossa olevaan pöpelikköön oli ihana työntää kuono ja siinä samalla mutustella vähän ruohoa. Väinämö antoi kauniisti käsitellä itseään pienestä jännityksestä huolimatta eikä pojasta ole mitään huonoa kerrottavaa.

Mitä tulee Väinämön tulevaisuudennäkymiin, niitä sen sijaan voisi kuvailla huonoiksi. Väinämö-rukka on joutunut kasvamaan suurella koiratarhalla eikä se tiedä sitä ympäröivästä maailmasta mitään. Koiria on valtavasti ja jos aiemminkin ruoan kanssa teki tiukkaa, on ruoanhinnan nousu tehnyt tilanteesta entistä vaikeamman. Läsnä on jatkuva nälkä ja vuodenajan vaihtelut tuottavat erilaista tuskaa tarhakoirille. Talvisin paleltaa ja juomavesi jäätyy, kun taas kesäisin paahdetta ei pääse minnekään karkuun. Liikkumaan ei pääse, koska liikuttajia ei ole. Elenalla ei ole vapaaehtoisia, jotka tulisivat totuttamaan koiria hihnaan tai seurustelemaan niiden kanssa. Kaikki päivät kuluvat pienessä häkissä, jossa liikkumatilaa ei juuri ole. 

Väinämön elämässä tarhalla ei mitään positiivista voi kertoa olevan. Ainoa lohtu on se, että Väinämöllä on mahdollisuus omaan kotiin, jos sille sellainen onni suodaan. Väinämö ei kuitenkaan voi muuttaa mihin tahansa kotiin, koska sen sosiaalistaminen on jäänyt niin vajaaksi ja se on kasvanut tarhalla. Väinämö tarvitsee kodin oikeasti rauhallisesta ympäristöstä aikuisperheestä, missä sille on tarjolla koirakaveri. Sopivan ympäristön lisäksi se tarvitsee myös oikeanlaisen ihmisen. Sellaisen, jolla on ymmärrystä ja aikaa Väinämön kaltaisella koiralle, jonka kotiutuminen tulee varmasti viemään aikaa. Kärsivällisyyttä edetä hitaasti koiran tahtiin, taitoa iloita pienistäkin edistysaskeleista. Sitä onnenpotkua Väinämö jää odottamaan, sillä muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Viipurin koirat - Väinämö 14.8.2022

1.11.2020
Väinämöllä on tähtäimessä koirakaverillinen koti, joka sijaitsee rauhallisessa ympäristössä.

Tarhoilla kasvaneet pennut ovat olleet aiempaa vähemmän erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, koska pandemia on rajoittanut niin suomalaisten kuin venäläistenkin vapaaehtoisten käyntejä tarhoilla. Pentujen sosiaalistuminen ihmisiin ja muihin asioihin jää silloin tavallista heikommaksi. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta arkuutta koirissa - ja vaikka koira tarhalla vaikuttaisikin reippaalta, voi se Suomeen tullessaan muuttua hyvin araksi, koska sen sosiaalistuminen on tarhaoloissa ollut puutteellista. Erityisesti miehet ja lapset aiheuttavat koirissa usein jännitystä ja pelkoa.

16.3.2020
Suloinen Väinämö meinaa vähän jäädä sisarustensa varjoon, mutta saadessaan ihmisten jakamattoman huomion innostuu Väinämökin kapuamaan syliin.

Elena kertoo, että Väinämö sisaruksineen syntyi vahinkopentuna kotikoiralle. Emäntä oli jo kiikuttamassa pieniä ja rokottamattomia pentuja tarhalle, mutta Elena ei suostunut ottamaan niitä vastaan. Omistajan kanssa sovittiin, että pennut asuvat kotona emonsa kanssa siihen saakka, kunnes ne on rokotettu kahteen kertaan. Ehtona oli myös, että emo sterilisoidaan. Niinpä, kun rokotukset olivat voimassa, pennut muuttivat tarhalle ja emo sterilisoitiin tarhaa avustavan eläinlääkärin toimesta. Väinämön sisaruksia on Vertti, Vauhti, Vilna, Vellamo ja Vanilla.

Väinämö asustaa pienen pienessä aitauksessa siskojensa ja veljiensä kanssa. Lattiaa tuskin edes näkyy, kun kaikki kuusi puolivuotiasta koiranalkua suhaavat ympärillä. Seinien voi lähes tuntea kaatuvan päällensä. Iloa ja energiaa olisi vaikka muille jakaa, mutta kaikki tunnit kuluvat samassa pienessä aitauksessa. Ei lenkkejä eikä juuri ihmisseuraakaan. Työntekijä kaatamassa vesiä ja ruokaa, siinä päivän ihmiskontaktit. Ei siis ole ihme, että Väinämö sisaruksineen ihan tikahtuvat onnesta, kun vihdoin joku astuu niiden aitaukseen ihan vaan rapsuttelemaan ja seurustelemaan.

Veljiänsä pienikokoisempi Väinämö on kiltti ja ihmisrakas poika. Väinämö jää helposti sivuun huomiotaistossa ja kilttinä poikana väistää määrätietoisempia sisaruksiaan. Väinämö pääseekin sylikyydillä tarhan ulkopuolelle nauttimaan ihmisistä yksinoikeudella sekä ihmettelemään tarhan ulkopuolista ympäristöä - ja hihnaa! Hihna on outo kapistus, ja sen kiristyessä Väinämö jännittyy ja menettää lähes liikuntakykynsä. Mutta kun mikään ei kiristä, pystyy Väinämö keskittymään siihen ihanimpaan asiaan ympärillä: ihmiseen. Ja ihmiset totta vie ovat tälle pojalle tärkeitä. Miten onnelliseksi joku voisikaan pienen koirapojan tehdä tarjotessaan sille kodin, mistä se niin palavasti unelmoi. 

Vaikka Väinämö on syntynyt kotikoiralle, on sen asumuksena toiminut ilmeisesti pelkkä piha-aitaus. Oikeaa kotikoiran elämää Väinämö ei liene nähnytkään eikä sellaisesta siksi mitään ymmärräkään. Niinpä Väinämö tarvitseekin ymmärtäväisen omistajan, joka haluaa opastaa poikaa kotikoiran tavoille ja on valmis antamaan kunnolla aikaa sopeutumiseen. Väinämö vaikuttaa sosiaaliselta pojalta, niin ihmisten kuin muiden koirienkin suhteen. 

Väinämöllä on tällä hetkellä korkeutta n. 50 cm tai alle, ja se taitaa jäädä mukavan keskikokoiseksi koiraksi. Aikuisen Väinämön paino lienee 20-25 kilon välillä - mutta kuka tietää, voi poika isommaksikin kasvaa!

Viipurin koirat - Väinämö 13.3.2020

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.