Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 55 cm)
Syntymäaika: 2017
Tautitestattu: 1/2023

27.1.2023
Moona sai kodin Helsingistä.

Ennen Suomeen matkustamista Moona tutkittiin kahdeksan vektorivälitteisen taudin varalta. Siltä testattiin PCR-tutkimuksilla anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, sydänmato (Dirofilaria immitis), ihomato (Dirofilaria repens), leishmanioosi sekä hemoplasmoosi (Mycoplasma haemocanis), jotka olivat kaikki negatiivisia.

Viipurin Koirat tutkitutti myös Moonan rabiesvasta-ainetason ja se ylitti tarvittavan 0,5 IU/ml, joka suojaa tartunnalta.

6.11.2022
Kun saamme Moonan aitauksesta ulos, häkellymme kuinka kertakaikkisen upea tyttö tässä onkaan. Ja kuinka surulliselta tuntuu, että se on joutunut asumaan tarhalla jo vuosia.

Moona on peräisin Svetogorskin kaduilta, mistä se veljensä kanssa tuotiin Elenan luokse jo useampi vuosi sitten. Elena ei enää tarkkaan muista, mutta epäilee että Moona olisi asunut tarhalla jo vähintään kolme tai neljä vuotta.

Marraskuun alussa Moona ja sen kaksi aitaustoveria pääsevät kanssamme hihnakävelylle. Moona on mahdottoman iloinen ja onnellinen. Se ravaa eteenpäin häntä kauniisti liehuen ja takapuoli heiluen. Ympäristön hajut kiinnostavat sitä, mutta se viihtyy oikein mainiosti myös ihmisten rapsuteltavana. Valjaista Moona ei ole moksiskaan ja kulkee ne päällä niin tottuneesti, että voisi kuvitella niissä ulkoilun olevan sille arkipäivää. Moona on tuskin kuitenkaan päässyt aitauksestaan ulos hetkeen ja edellisestä ulkoilusta on saattanut vierähtää useampi vuosi..

Moona vaikuttaa sopuisalta koiralta ja tulee aitaustovereidensa, nartun ja uroksen, kanssa hyvin toimeen. Vieraita koiria tarhan ulkopuolella Moona tervehtii ystävällisesti ja kohteliaasti. Muutama nuuhkaisu ja sitten matka jatkuu. 

Vaikka Moona on alunperin otettu kiinni ulkoa kadulta, ei näin ihmisrakas ja luottavainen tyttö ole voinut varttua ilman kunnollisia ihmiskontakteja. Ehkä joku on huolehtinut Moonasta ja tarjonnut jonkinnäköisen elämän sille sen ollessa pentu, mutta sitten se on syystä tai toisesta joutunut kodittomaksi. Elena kertoo, että asuessaan Svetogorskin kaduilla Moona ja sen veli viihtyivät koululaisten seurassa. Moonasta voikin helposti uskoa, että se on nuorempana pyörinyt lasten seassa häntä vielä enemmän viuhtoen.

Elena arvelee Moonan olevan noin 5-vuotias. Moonan tarkka ikä ei kuitenkaan ole kenenkään tiedossa, joten ikä on pelkkä arvaus. Suussa on jonkin verran hammaskiveä ja aikuisen tarhakoiran kohdalla ensimmäinen visiitti eläinlääkäriin hampaiden tarkistukseen kannattaa tehdä muutaman kuukauden kuluessa. 

Moona voisi sopeutua asumaan monenlaiseen ympäristöön ja perheeseen. Kodissa voi odottaa koirakaveri, mutta se ei ole välttämätöntä. Koska kukaan ei tiedä onko Moona milloinkaan asunut sisällä kotona, täytyy uusien taitojen harjoitteluun varata aikaa ja kärsivällisyyttä. Elena kehuu Moonaa vuolaasti ja sanoo sen olevan fiksu tyttö. Tavattuamme tytön, voimme todeta saman. Toivottavasti joku huomaisi ihanan Moonan, auttaisi sitä unohtamaan monet pienessä aitauksessa vietetyt vuodet ja tarjoaisi sille rakkautta ja huolenpitoa niidenkin edestä.

Viipurin koirat - Moona 4.11.2022

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.