Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi
Syntymäaika: 3/2023
Tautitestattu: 9/2023

22.10.2023
Verner sai kodin ja valloittaa nyt maailmaa Helsingistä käsin.

7.10.2023
Ennen Suomeen matkustamista Verner kävi tautitesteissä.

Verneriltä tutkittiin negatiivisiksi kaikki 8 vektorivälitteistä tautia: anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis sekä Mycoplasma haemocanis.

13.7.2023
Verner kastroitiin Viipurin Koirien tuella.

5.7.2023
Verner on vauhdikas veikkonen! Se tulee häntä heiluen ja korvat lepattaen tervehtimään uusia tuttavuuksia.

Huhtikuun alussa Elena kuuli entiselle armeija-alueelle majoittuneesta koirasta, joka oli saanut pennut. Hän lähti ystävänsä kanssa etsimään emoa ja pentuja, ja ne löytyivätkin hylätystä rakennuksesta. Emo oli selvästi entinen kotikoira, sillä se antoi helposti kiinni. Pennut oli vielä pieniä kääryleitä, joten oli melkoinen onni, että ne löydettiin ja saatiin turvaan tässä vaiheessa. Vain muutama viikko myöhemmin sosiaalistaminen ihmisiin olisi ollut jo vaikeampaa.

Vaikeasta alusta huolimatta pentueen onni kääntyi, sillä paikallinen perhe tarjosi koko pesueelle sijaiskodin. Pennut pääsivät varttumaan ihmisten keskelle, saivat hoivaa ja emo sai ruokaa. Perheessä oli myös lapsia, joten pennuilla riitti leikittäjiä.

Näistä pennuista näkeekin, että ne ovat saaneet runsaasti ihmisten huomiota juuri siihen tärkeimpään sosiaalistamisaikaan. Ne ovat hyvin iloisia, reippaita ja haluavat tehdä tuttavuutta heti aivan vieraidenkin ihmisten kanssa. Mikä onni, että niiden ei tarvinnut kasvaa tarhalla, saati ilman ihmiskontakteja entisellä armeija-alueella! Silloin niiden kohtalo olisi ollut karu - kylmää, nälkää ja taistelua elämässä selviämisestä. Nyt nämä riiviöt ovat saaneet sen sijaan ihan hyvät eväät uuteen elämään Suomessa.

Pentueessa oli kaikkiaan viisi pentua, mutta yksi niistä jäi emonsa kanssa asumaan sijaisperheeseen. Neljä muuta muuttivat Elenan tarhalle toukokuun lopussa. Tarhalla asuvat nyt veljekset Verner, Vinha ja Valtti sekä sisko Vivian.

Verner on vauhdikas veikkonen! Se tulee häntä heiluen ja korvat lepattaen tervehtimään uusia tuttavuuksia. Se on luottavainen poika, joka lähti iloisesti myös harjoittelemaan hihnakävelyä yhdistyksen aktiivien kanssa. 

Vaikka Verner oli hoitokodissaan saanut nähdä monenlaista elämää, ei hihnassa kävelemistä oltu pikkupentujen kanssa vielä harjoiteltu. Mutta sehän sujui tältä pojalta jo oikein mallikkaasti! Vähän piti hihnassa pomppia ja sinkoilla sisarusten kanssa, mutta sehän kuuluu pennun elämään. Ei kukaan meistä ole seppä syntyessään! Harjoittelua vaan omassa kodissa lisää, niin hihnassa kulkeminen sujuu alkaa kuin tanssi.

Nyt Vernerin päivät kuluvat sisarusten kanssa painiessa ja tarhan työntekijöiden vierailuja odotellessa. Pentueen aitaus on valitettavan pieni, joten tilat käyvät ahtaaksi, kunhan sisarukset tästä vielä vähän kasvavat. Kovasti toivommekin, että jokainen niistä löytäisi oman kodin mahdollisimman pian, eikä koko kasvuaikaa tarvitsisi viettää pienessä aitauksessa.

Vernerin emä muistutti saksanpaimenkoiraa, joten on varsin selvää, että sitä rotua löytyy myös Verneristä aimo loraus. Verneristä kasvaa ainakin keskikokoinen koira ja siitä lienee myös varttuvan kohtuullisen aktiivinen kaveri. Verner etsii sellaista kotia, jossa koiran kanssa halutaan ja ehditään touhuamaan, kenties vaikka harrastamaankin jotain. Vähintä ovat kuitenkin päivittäiset pitkät lenkit, arkitaitojen opettelu ja aktivointipuuhien tarjoaminen. Sillä jos Vernerille ei omistaja jaksa keksiä tarpeeksi tekemistä, on varsin todennäköistä, että poika kyllä tulee keksimään sitä itse.

Leikkisä koirakaveri olisi aina hieno plussa, mutta reippaana poikana Verner voisi sopeutua myös ainoaksi koiraksi. Verner on tähän asti kasvanut maaseudulla, joten aivan kaupungin keskustaan Verner ei tulevaisuudessakaan ole valmis muuttamaan. Muutoin Verner on avoin monenlaisille kotiehdokkaille!

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.