Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: keskikokoinen (n. 55 cm)
Syntymäaika: 10/2019
Tautitestattu: 2/2020 & 2/2023

17.2.2023
Hiisi sai kodin Kouvolasta.

22.9.2022
Hiisi täyttää pian kolme vuotta ja lähes sen koko elämä on kulunut pienen pienessä aitaussopukassa Elenan tarhalla.

Tapasimme Hiisin kun pääsimme 2,5 vuoden koronasulun jälkeen viimein vierailemaan tarhoilla. Hiisi on venähtänyt pennusta aikuiseksi, mutta pojan tunnisti oitis. Sen häntä heilui iloisena kaltereiden takana, mutta astuessamme aitaukseen Hiisiä jännitti niin että se vetäytyi suojaan koppiin. Elenalla ei ole samanlaista vapaaehtoisten joukkoa takanaan kuin muilla tarhoilla, ja koirilla on näin ollen siellä kurjemmat oltavat. Koirille kannetaan aitauksiin vedet ja ruoat, aitaukset siivotaan mutta siinäpä se. Niiden kanssa ei ole aikaa seurusteluun eivätkä ne saa kokea ruohoa tassujensa alla tai nuuskuttelua metsätiellä, koska mahdollisuudet jo ylipäätänsä hihnaan totuttamiseen ovat lähes olemattomat 300 koiran tarhalla. Ei aikuista, arkaa ja hihnaan tottumatonta koiraa niin vain lähdetä lenkittämään.

Lopulta saimme Hiisin varusteisiin ja kannoimme pojan ulos tarhalta suuren haukkukuoron saattelemana. Kyseessä oli varmasti Hiisin elämän ensimmäinen hihnakävely. Hiisi laski neljä tutisevaa tassuansa ensimmäistä kertaa lähes kolmeen vuoteen jollekin muulle alustalle kuin aitauksensa puulattialle. Se katseli ympärilleen jännittyneenä kulmiensa alta pää painuksissa. Mukana oli kaksi reippaampaa tukikoiraa, joiden esimerkkiä Hiisi alkoi pian seuraamaan ja lähti huterin askelin niiden perässä tassuttamaan tien vartta. Miten suunnatonta iloa meille tuottikaan, kun näimme Hiisin pian heiluttavan häntäänsä, ottavan reippaita askelia eteenpäin ja nuuskivan uteliaana pusikoita. Hiisi vieköön! 

Hiisi pötkähti lopulta tyytyväisenä ruohopedille ja mutusti niin onnellisena ruohonkorsia, ettei poikaa olisi millään hennonnut enää palauttaa aitaukseensa. Koska Hiisi on elänyt lähes koko elämänsä tarhalla omassa pienessä aitauksessaan, tulee se tarvitsemaan ihmisen, jolla on taitoa, aikaa ja ymmärrystä varovaista poikaa kohtaan. Hiisi ei ole nähnyt eikä kokenut elämässään paljonkaan ja sopeutuminen uuteen ympäristöön voi viedä aikaa. Sopivan ihmisen lisäksi Hiisi tarvitsee ympäristön, johon sillä on oikeasti edellytyksiä sopeutua. Se ei voi muutta kaupunkiin kerrostaloon vaan tarvitsee kodin hyvin rauhallisesta ympäristöstä aikuisperheestä. Asuismuoto saisi olla sellainen, että pojalla olisi oma piha missä harjoitella ulkoilua. Omakotitalo ei ole välttämättömyys, mutta kovin rauhaton rivitalo- tai paritaloympäristö voi olla Hiisille liian stressaava asuinympäristö. Reippaan koirakaverin tuki on Hiisille välttämätön, joten sitä ei luovuteta ainoaksi koiraksi.

Toivomme hartaasti, että laihanpuoleista Hiisiä odottaisi jossain sopiva koti ja ihminen ettei sen ainutkertainen elämä valuisi hukkaan tarhalle unohtuneena.

Viipurin koirat - Hiisi 14.8.2022

1.11.2020
Hiisi etsii kotia rauhallisesta ympäristöstä, ja koirakaverikin olisi oltava jo kodissa odottamassa.

Tarhoilla kasvaneet pennut ovat olleet aiempaa vähemmän erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, koska pandemia on rajoittanut niin suomalaisten kuin venäläistenkin vapaaehtoisten käyntejä tarhoilla. Pentujen sosiaalistuminen ihmisiin ja muihin asioihin jää silloin tavallista heikommaksi. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta arkuutta koirissa - ja vaikka koira tarhalla vaikuttaisikin reippaalta, voi se Suomeen tullessaan muuttua hyvin araksi, koska sen sosiaalistuminen on tarhaoloissa ollut puutteellista. Erityisesti miehet ja lapset aiheuttavat koirissa usein jännitystä ja pelkoa.

6.3.2020
Hiisiltä testattiin rabiesrokotevasta-aineet ja sen vasta-ainetaso ylitti vaaditu 0,5 IU/ml, joka suojaa sitä tartunnalta.

Samalla Hiisiltä testattiin anaplasma, ehrlichia, babesia ja Mycoplasma haemocanis. Kaikki testit olivat negatiivisia.

4.2.2020
Tämä Hiisi ei sihise, vaan saattaapa se haukkua! Mutta ennen kaikkea se heiluttaa häntää, juoksee ja iloitsee, sillä uudet ihmiset ovat siitä niin kivoja!

Hupsu, Honey, Hotti, Holly ja Hiisi syntyivät niin kovin tyypilliseen venäläiseen koiranelämään: emokoira toimitti jonkinlaisen vahtikoiran virkaa viipurilaisen yrityksen pihassa, mutta sen vertaa emosta huolehtiminen ei kiinnostanut, että sitä olisi jaksettu viedä steriloitavaksi. Niinpä eräänä lokakuisena päivänä se synnytti viisi kaunista pentua pihalla olevaan varastoon. Paikalliset eläinsuojelijat kuulivat aikalailla oman onnensa nojassa asuvasta koiraperheestä ja alkoivat kysellä venäläisessä sosiaalisessa mediassa, että voisiko kukaan auttaa pentuja. Pennuille saatiinkin ruokaa ja rokotukset järjestymään. Koiratarhalle niitä ei kuitenkaan kannattanut viedä ennen kuin rokotussuoja oli varmasti riittävän vahva. Elena Svetogorskista lupasi ottaa pennut siinä vaiheessa vastaan, ja niinpä pennut saivat autokyydin Elenan tarhalle vuodenvaihteen tienoilla. Pentujen emo sterilisoitiin Viipurin Koirien tuella ja se jäi asumaan Viipurin Papulassa sijaitsevan yrityksen pihaan. Emosta on kuva alla.

Hiisi vaikuttaa mutkattomalta pojalta, joka tulee kohtuullisen reippaasti tutustumaan uusiinkin ihmisiin. Herkut häviävät nopeasti käsistä parempiin suihin, ja palkaksi tuoja saa iloista hännän heilutusta ja tassutusta. Välillä Hiisiä alkaa aavistuksen ujostuttaa, ja se menee pieneksi hetkeksi kopin uumeniin huokaisemaan. Mutta pian poika palaa taas siskojen joukkoon aitauksen etuosaan jatkamaan tuttavuuden tekemistä.

Syliin nostaminen oli Hiisistä aika jännää puuhaa, mutta se on pieni välttämätön paha, joka pentujen on vain siedettävä, jotta kotien etsiminen pääsee alkamaan. Hiisi tyytyikin osaansa oikein mallikkaasti ja kuvaaminen saatiin hoidettua sujuvasti. Sen jälkeen olikin taas kiva päästä remuamaan siskojen kanssa omaan aitaukseen.

Hiisistä kasvaa aikuisena keskikokoinen poika. Koska sen elämän ensimmäiset kuukaudet ovat kuluneet ensin pihavarastossa ja sen jälkeen koiratarhalla, on selvää, että kaikki kotielämään liittyvä on sille uutta ja ihmeellistä. Se tulee varmasti kummastelemaan ylipäätään sisällä asumista, ja sen lisäksi pitäisi vielä oppia, että tarpeet tehdään ulos ja kotiin on turvallista jäädä yksinkin. Ja ulkona pitäisi sitten ymmärtää, miksi ihminen sitoo narulla pennun itseensä, ja että kadulla voi vastaan tulla niin ihmisiä, koiria, autoja kuin polkupyöriäkin. Siinä kaikessa riittää pienelle pennulle niin paljon pureskeltavaa, että on selvää, että kotiutumiseen ja asioihin tottumiseen pitää varata aikaa ja pitkäjänteistä suhtautumista.

Hiisi ei halua sohvankoristeeksi, vaan sopivan aktiiviseen kotiin, jossa koiran kanssa halutaan olla ja touhuta. Hiisi arvostaisi varmasti kotia, jossa olisi myös kiva koirakaveri, joka toimisi apuna uuteen kotiin sopeutumisessa ja helpottaisi kaikkeen uuteen tottumista. Koska Hiisi on kasvanut varsin rajatussa ympäristössä, ei se halua muuttaa aivan kaupungin humuun, vaan rauhallinen taajama tai maaseutu olisi sille sopivampi ympäristö.

Viipurin koirat - Hiisi 29.1.2020

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.