Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi
Syntymäaika: 5/2023
Tautitestattu: 10/2023
Sijainti: Helsinki, Suomi

15.11.2023
Pikkuisella Iivulla on takanaan reilu viikko Suomessa, ja siitä on kuoriutunut oikein utelias ja leikkisä pentu.

Hoitopaikan vanhempi viipurilaiskoira on ottanut Iivun siipiensä suojaan ja ollut hienosti tukena uuden ja jännittävän elämän opettelussa. Iivu on leikkinyt ahkerasti ystävänsä kanssa, vaikka kokoeroa pojilla on vielä roimasti. Iivu on ulkoillut koirakavereidensa kanssa reippaasti, mutta yksin ulkoileminen jännittää Iivua ja saa aikaan vetämistä ja pientä paniikkia. Iivu ulkoilee mieluiten aikaisin aamulla tai myöhään illalla, kun ulkona on rauhallista.

Hoitopaikan eri-ikäiset lapset ovat Iivun mielestä ihania ja se hakeutuukin mielellään näiden seuraan leikitettäväksi ja rapsuteltavaksi. Tuttujen ihmisten kanssa Iivu on rento ja iloinen poika, joka osaa myös rauhoittua ja käpertyä unille jalkoihin. 

Sisäsiisteyttä Iivu vasta harjoittelee, ja etenee siinä pikkuhiljaa.

Iivu etsiskelee koirakaverillista kotia melko rauhalliselta alueelta. Kerrostaloon Iivu ei tohdi muuttaa.

Painoa Iivulla on tällä hetkellä 14,5 kg ja säkäkorkeutta noin 50 cm.

3.11.2023
Marraskuu alkoi Iivulla mukavasti, sillä se pääsi matkustamaan hoitopaikkaan Helsinkiin.

Iivun yhteyshenkilönä toimii Helena.

2.11.2023
Ihana Iivu matkustaa pian hoitopaikkaan palelemasta. Iivu valmistautui matkaan käymällä tautitesteissä.

Iivulta tutkittiin negatiivisiksi anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis. Mycoplasma haemocanis oli Iivulla positiivinen.

30.9.2023
Kuka on tämä mahdottoman ihana ujopiimä? Pieni Iivuhan se. Varovainen mutta ihmisistä kovin kiinnostunut Iivu odottaa uuden elämän alkua tarhan perällä pienessä aitauksessa.

Kesäkuussa paikallinen rankkurifirma kävi poimimassa talteen pentuja useammasta eri kylästä. Pesochnoen, Pobedan (suom. Kanneljärvi), Kirillovskoyen (suom. Perkjärven asemakylä) ja Kirpichnoen (suom. Perkjärvi) kylistä saapui eläinlääkäriklinikka Aurikaan 11 pelokasta pentua. Pentuja oli useammasta pentueesta eikä niiden emoista ollut tietoa. Kaikki pennut löytyivät ulkoa. Osa pennuista oli heikossa kunnossa saapuessaan ja monella oli paha kirpputartunta. Yrityksistä huolimatta kolmen pennun eteen ei ollut tehtävissä mitään ja ne menehtyivät.

Todennäköisiä sisaruksia ovat tytöt Ida, Iina ja Inez sekä pojat Ilmari, Iivari ja Iivu.

Teimme pentuihin paremmin tuttavuutta ensimmäisen kerran heinäkuun lopussa. Suurin osa arasteli vieraita ihmisiä, mutta tutumman ihmisen seurassa monen häntä uskalsi ottaa muutaman iloisen heilahduksen. Vieraita Iivu katseli mielenkiinnolla, mutta sillä hetkellä sisarusten tarjoama turva veti enemmän puoleensa. Iivu ei ollut häävissä kunnossa saapumisensa jälkeen. Se oli laiha ja iho oli paikoin pahoin ärtynyt. Iivu istuskeli sylissä hiljaa paikoillaan, suuret korvat epävarmoina sivuilla roikkuen. Tarha oli vihoviimeinen paikka minne Iivun olisi halunnut jättää, mutta kun ei muutakan vaihtoehtoa ollut, oli toivottava parasta ja odotettava.

Toisella tapaamisella, syyskuun alussa, Iivu näyttää paremmalta. Katse on iloinen, mutta muuttuu epävarmaksi kun Iivu huomaa että sitä ollaan ottamassa kiinni. Varusteet ovat Iivulla ensimmäistä kertaa päällä ja ilme on sen mukainen. Omat tassut eivät oikein kanna ja Iivu matelee pellon kasvillisuudessa toivoen, ettei tulisi huomatuksi lainkaan. Iivua jännittää eikä ihme. Se ei ole tottunut varusteisiin ja ympärillä on vain vieraita ihmisiä. Kunpa Iivua onnistaisi oman kodin suhteen nyt, kun se on vielä pentu. Ei kukaan huomaa aikuista Iivua enää satojen koirien joukosta ja se elämä oli sitten siinä.

Meillä ei ole pentujen taustasta tarkempaa tietoa. Ne ovat saattaneet syntyä ulos tai sitten päätyneet sinne ihmisen toimesta. Aivan ihmisiin tottumattomia ne eivät ole. Ne ilahtuvat tutuista ihmisistä, ottavat omaehtoisesti kontaktia ja hakeutuvat näiden luokse. Jännityksestä huolimatta niitä on myös helppo käsitellä, mutta isoimmat pennuista alkavat jo painaa ihan kiitettävästi ja niiden kanniskelu tarhan alueelta ulos ja takaisin sisään saa yhden jos toisenkin hikikarpalon otsalle. Pentujen perimästä saattaa löytyä ripaus huskya, mutta joukossa on varmasti muutakin.

Kaikki pennut ovat enemmän tai vähemmän arkoja, ja ne tulevat tarvitsemaan paitsi ymmärrystä ja osaamista - myös oikeanlaisen elinympäristön. Kaupungin kadut eivät olekaan Iivua varten vaan se haluaa löytää mukavan rauhallisen asuinympäristön luonnonläheisyydestä, missä sitä odottaisi kiva koirakaveri. Tai miksei useampikin. Ainoaksi koiraksi Iivua ei luovuteta. Toiveissa on ennen kaikkea löytää ihminen, joka ymmärtää että pikku arkajalan kanssa on edettävä rauhassa vailla kiirettä ja että kotiutumisprosessi saattaa kestää pitkään.

Viipurin koirat - Iivu 29.7. & 9.9.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.