Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: siro keskikokoinen (n. 50-55 cm)
Syntymäaika: 2020-2021
Tautitestattu: 8/2023

1.9.2023
Mushu sai kodin Loviisasta.

6.8.2023
Mushu pelastettiin Elenan tarhalle datšalta, minne koirat oli käytännössä hylätty selviytymään itsekseen. Mushu on varovainen, liikuttava poika, joka kuitenkin ystävystyy naispuoleisten vieraiden kanssa ensimmäisellä tapaamisella.

Mimosa ja Mushu saapuivat kevättalvella Elenan tarhalle. Viinaan menevä pariskunta piti koiria datšallaan kurjissa oloissa ulkona kaikenlaisen romun keskellä. Kun nainen menehtyi, asiat kurjistuivat entisestään ja naapureiden oli pakko ruokkia koiria, sillä mies ei siihen enää kyennyt. Mimosa oli naapureiden kertoman mukaan saanut ainakin kahdet pennut ja Mushu on yksi sen aiemmista, aikuiseksi kasvaneista pennuista. Koska koirat elivät pihalla kaksistaan, synnytti Mimosa jälleeen uuden pentueen. Juopunut isäntä palasi reissultaan ja heitti vastasyntyneet pienokaiset jokeen. Tämän kuultuaan naapurit riensivät pelastamaan Mimosan ja Mushun peläten niidenkin hengen puolesta.

Tapasimme kaksikon ensimmäistä kertaa toukokuun puolivälissä. Ne olivat päässeet kaksistaan omaan aitaukseen ja kurkkivat uteliaina lähestyviä ihmisiä. Mushu jännitti vieraita kovasti, haukkui ja perääntyi taaemmas katselemaan epäluuloisena ihmisiä. Ollessamme sisällä aitauksessa, jännitti sitä edelleen mutta haukkukonsertti keskeytyi aina vähän väliä, kun Mushu halusi tulla tekemään varovaisesti tuttavuutta ja nuuskimaan vieraita. Se teki lyhyitä pyrähdyksiä luoksemme ja säntäsi sitten kiireesti emonsa taakse. 

Emo-Mimosa lähti kanssamme reippaasti hihnakävelylle ja tarhan työntekijä, Mushulle jo hiukan tutuksi tullut Viktoria, kantoi sylissään jonon hännillä Mushu-reppanan. Täytyihin senkin päästä mukaan, jotta pääsimme paremmin tekemään tuttavuutta ja näkemään sen muussa kuin pelottavassa tarhaympäristössä.

Mushun alkuaskeleet hihnassa olivat tahmeita, kun se ei jännitykseltään pystynyt liikkumaan. Se haki paljon turvaa tutusta Viktoriasta ja liimaantui tähän välillä täysin. Korvat olivat liimautuneet niskaan ja Mushun pää näytti mustalta karvapallolta. Kun Mushu oli saanut ihmetellä ympäristöä pienen tovin ja katsella, kuinka emo Mimosa kieriskeli ruohikossa ja nautti rapsutuksista, heräsi senkin uteliaisuus. Ulkona Mushu ei haukkunut meille ja innostui kipittämään ensin kovaa vauhtia luokse nuuskuttamaan vierasta peuuttaen sitten äkkiä takaisin. Silloin tällöin vieras sai myös muutaman poskilipaisun. Äkkinäisiä liikkeitä Mushu säikkyi. Mushusta alkoi kuitenkin jo lyhyen tapaamisen perusteella näkyä toinenkin puoli, se hellyydenkipeä ja ihmisseurasta aidosti nauttiva puoli.

Voimme vain arvuutella, millaista Mushun elämä on ollut. Olemme tavanneet poikaa useamman kerran ja nykyäänkin se haukkuu ensin muutaman kerran havaitessaan vieraita lampsimassa tarhalla, mutta huomatessaan ihmisten olevan tuttuja ja käyttäytyvän mahdollisimman ei-uhkaavasti, kipuaa se jo samantien syliin. Mushu lähtee myös iloisesti kanssamme ulos hihnakävelylle, mutta ulkona sitä edelleen jännittää jonkin verran, jolloin se tukeutuu kovasti ihmiseen hyppäämällä vasten. 

Mushulla saattaa olla takanaan ikäviä kokemuksia ihmisistä tai sitten sen kokemukset maailmasta ja erilaisista ihmisistä ovat ylipäätänsä rajallisia. Ehkä se ei ole päässyt näkemään muuta elämässään kuin datšan takapihan, auton renkaita, lautakasoja ja muuta roinaa. Ja päihtyneen omistajan. Siinäpä ne. Mutta Mushu on kuitenkin näyttänyt meille, että sen varovaisen kuoren alla asuu hyvinkin läheisyydenkipeä ja seurallinen poika.

Mushu tarvitsee sitä oikeasti ymmärtävän omistajan, jolla on koiranlukutaitoa ja tietämystä koirien käyttäytymisestä. Olisihan se hienoa, jos poika pääsisi samaan kotiin emonsa Mimosan kanssa, johon se turvautuu paljon, mutta harva on valmis adoptoimaan kahta koiraa kerrallaan. Mushun tulevassa kodissa on kuitenkin oltava reipas koirakaveri, joka antaa Mushulle turvaa ja esimerkkiä matkalla kotikoiraksi. Vilkas sijainti ei sovi Mushulle, samoin kuin ei lapsiperhekään. Mushu etsii kotia aidosti rauhallisesta ympäristöstä, mihin sillä on edellytyksiä sopeutua.

Mushu on nuori koira ja arviolta sillä on ikää noin vuoden verran. Se saattaa myös olla hiukan vanhempi. Vaikka Mushulla on pörheä turkki, on se sirorakenteinen ja kieltämättä aika hauskan näköinen koira. Kunpa jostain löytyisi sopiva koti, sillä tämän pojan elämässä ei todellakaan ole liikoja ilonaiheita vielä ollut.

Mushu on kastroitu tarhalla Viipurin Koirien tuella. Ennen Suomeen saapumista se tautitestataan kattavasti kahdeksan eri punkki- ja hyttysvälitteisen taudin varalta.

Viipurin koirat - Mushu 30.6.2023

Viipurin koirat - Mushu 17.5.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.