Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 50 cm, 20 kg)
Syntymäaika: 2017
Tautitestattu: 1/2023
Sijainti: Tampere, Suomi

10.3.2023
Kuusi viikkoa sitten Suomeen matkannut Varpu nauttii suuresti kotikoirana olosta. Iloa ja pilkettä ei tämän tytön silmistä puutu!

Suloinen Varpu on asettunut taloksi varsin hienosti. Hoitotäti on ehdottomasti sen lempi-ihminen ja tämä saakin Varpusta aina sohvalle kaverin ja yöksi lämpöpatterin jalkoihin. Hoitotädin kanssa on jo hieman harjoiteltu leikkimistäkin, mutta yleensä parhaat leikit syntyvät talouden kahden muun koirakaverin kanssa. Hoitoperheen mies sen sijaan joutuu vielä tyytymään haukahteluun, sillä tätä Varpu jännittää yhä kovasti. Edistystä on kuitenkin pikkuhiljaa ollut havaittavissa, ja kärsivällisyydellä ja ajan kanssa on Varpulla hyvät edellytykset tottua myös miespuolisiin henkilöihin. Vieraisiin ihmisiin, niin aikuisiin kuin lapsiin, Varpu on suhtautunut uteliaasti, mutta ei vielä tahdo kosketusetäisyydelle. Se kyllä hakeutuu hoitotädin perässä vieraiden kanssa samaan huoneeseen ja jatkaa usein uniaan, kunhan vieraat antavat sille tilaa ja omaa rauhaa.  

Varpu on sisätiloissa hyvinkin rauhallinen tyyppi, joka selvästi arvostaa unta, pehmeää alustaa ja lämpöä. Ulkona tästä tytöstä ei kuitenkaan virta lopu ja siellä se on selvästi rennoimmillaan. Ulos se lähtee intoa täynnä ja riemuissaan spurttailee, pyörii lumikasoissa ja haastaa koirakavereita leikkiin. Vähän väliä se hypähtää myös hoitotätiä vasten ja naama hymyssä suin pyytää rapsutuksia. Hieno tyttö. Vaikka Varpu usein innostuukin myös leikkimään hihnassa, lenkkeily sujuu lähtökohtaisesti hyvin. Ulkona se ei pelkää autoja tai vastaantulevia kävelijöitä ja koirienkin ohittaminen sujuu kivasti. Koirakavereiden kanssa se on ulkona huomattavasti reippaampi ja ainoana ulkoillessaan sitä selvästi jännittää enemmän.

Varpu on osoittautunut ihanan leikkkisäksi ja energiseksi. Lähes päivittäin Varpu pääsee koirapuistoon perheen muiden koirien kanssa ja voi sitä riemua. Heti portin oven sulkeuduttua Varpu sinkoilee ympäri puistoa, heittäytyy kuperkeikalla lumeen kierimään ja jahtaa koirakavereitaan. Sitten se jo haastaakin koiria painiin, sillä etenkin painileikkejä se rakastaa. Varpu on tullut hyvin toimeen kaikkien tapaamiensa koirien kanssa ja puhuu hienosti koiraa. Se on muutaman kerran päässyt myös koirametsään ja meinasi haljeta onnesta. Voi mistä kaikesta Varpu onkaan tarhavuosiensa aikana jäänyt paitsi. Kunpa sille pian löytyisi oma koti, jossa odottaisi kiva koirakaveri, jonka kanssa riemuita kotikoirana olosta.

Yksinolot sujuvat Varpulta hienosti, mitään tuhoja se ei ole tehnyt ja ääntään se käyttää vain säikähtäessään. Kynsienleikkuu ei kuulu sen lempipuuhiin, mutta antaa hoitotädin niitä kuitenkin leikata. Myös muut hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin. Uudet ihmiset ja etenkin miehet jännittävät sitä yhä kovasti, mutta muutoin sillä ei ole esiintynyt sen kummempia pelkoja. Päinvastoin, taustaansa nähden se on hämmästyttävän reippaasti uskaltanut tutustua sitä ympäröivään maailmaan. Sisällä se liikuskelee melko vähän ja pysyy yleensä hoitotädin lähellä. Ihmekös tuo, onhan sillä ensimmäistä kertaa ikinä oma rapsutuskone. Toivottavasti pian Varpu saa itselleen lempeän ja kärsivällisen ihka oman rapsuttajan, koko sen loppuelämän ajaksi. Toiveikkaana Varpu odottelee yhteydenottoja hoitopaikassaan Tampereella, uudesta elämästään täysin rinnoin nauttien!

2.2.2023
Hoitopaikkaan matkannut Varpu tuhlasi yli viisi vuotta elämästään täpötäydellä koiratarhalla. Nyt se on päättänyt ottaa kaiken ilon irti uudesta elämästään!

Varpun sopeutuminen kotikoiraksi on lähtenyt käyntiin hämmästyttävän hyvin. Se on selvästi saanut tarpeekseen kovalla alustalla nukkumisesta eikä alustaksi kelpaakaan enää mikään muu, kuin pehmeä sänky, sohva tai joku kolmesta koiranpedistä. Se vaikuttaa olevan vielä hieman epävarma uusista ihmisystävistään, mutta haluaa kuitenkin olla heidän lähellään. Aika kotihoidossa onkin pitkälti kulunut tarhaväsymystä nukkuessa siellä, missä kotihoitajat sattuvat oleilemaan. Rapsutukset ovat myös kelvanneet. Ja se häntä, se heiluu usein!

Varpun hoitopaikassa on kaksi uroskoiraa, toinen vanhempi ja toinen nuorempi. Yhteiselo on sujunut ongelmitta ja kaverin kylki kelpaa Varpulle tyynyksi. Myös ulkoilussa koirakaverin tuki on ollut Varpulle suuri apu. Vaikka uloslähtö on sen mielestä jännittävää, on se häntä heiluen kaverin kyljessä kiinni uskaltautunut tutustumaan lähiympäristöön. Ja mainittakoot, että tämä ikänsä ulkona asunut ihanuus on alusta asti ollut täysin sisäsiisti!

Varpu antaa käsitellä itseään nätisti. Korvat on puhdistettu, kynnet leikattu ja turkkia hoidettu pesun ja harjauksen muodossa. Se on utelias ja rohkea ja kovin kiinnostunut kaikesta. Ellei sen korvat repsottaisi muistuttaen kovista tarhavuosista, ei sen taustaa uskoisi. Niin reippaasti se on ottanut uuden elämänsä vastaan. Hoitoperheen miestä se jännittää vielä melko paljon, mutta rauhallisessa tilanteessa uskaltaa se ottaa tältäkin rapsutuksia vastaan.

Varpun hoitopaikka sijaitsee kerrostalossa. Se kulkee rappukäytävässä kuin vanha tekijä eikä ole käyttänyt ääntään lainkaan. Asuinmuodolla ei täten ole juurikaan merkitystä, kunhan alue on riittävän rauhallinen ja uusi omistaja on valmis etenemään Varpun ehdoilla. Ikänsä koiraseurassa viettänyt Varpu tukeutuu hoitoperheen muihin koiriin ja viihtyy niiden joukossa. Olisikin hyvin toivottavaa, että myös uudessa kodissa olisi koirakaveri esimerkkinä ja tukea antamassa. Repaleisten korvien lisäksi tarhavuodet näkyvät Varpun hampaissa runsaana hammaskivenä, joten hammaslääkärille on lähitulevaisuudessa tarvetta. Sen jälkeen Varpukin voi jaella pusuja löyhkäämättä!

Varpu on hyvä esimerkki siitä, että pitkäänkin tarhalla elänyt koira voi sopeutua kotikoiraksi hämmästyttävän nopeasti. Muutama kuukausi ja sitä tuskin enää tunnistaa samaksi koiraksi. Kunpa sen omat omistajat olisivat tätä muutosta todistamassa.

27.1.2023
Iloinen hännänheiluttaja Varpu muutti Suomeen! Varpuun pääsee tutustumaan Tampereella.

Varpun yhteyshenkilönä toimii Jonna.

23.1.2023
Varpu valmistautui Suomeen lähtöön käymällä tautitesteissä. Varpu on Dirofilaria repens -positiivinen ja aloittaa Advocate-kuurin ennen lähtöä. Muut 7 vektorivälitteistä tautia (anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä sydänmato Dirofilaria immitis) olivat Varpulla negatiivisia.

Myös Varpun rabiesvasta-ainetasot tutkittiin ennen tuloa Suomeen ja ne ylittivät 0,5 IU/ml, mikä suojaa tartunnalta.

8.11.2022
Ihastuttava Varpu meinaa haljeta onnesta ihmisiä nähdessään. Jostain kumman syystä se on kuitenkin jäänyt näkymättömäksi ja muiden koirien varjoon.

Suloisen Varpun menneisyydestä ei ole juurikaan tietoa. Se on saapunut Elenan tarhalle pienenä pentuna noin viisi vuotta sitten, mutta Elena ei valitettavasti enää muista, mistä pennut poimittiin matkaan. Siellä Varpu kuitenkin on odottanut omaa kotiaan jo viisi pitkää vuotta. Kuin ihmeen kaupalla ilo ja toivo sen silmissä ei ole vielä sammunut. Siellä se aina vain iloisena odottaa niitä harvinaisia hetkiä, jolloin edes muutaman minuutin ajaksi se saa painatua ihmistä vasten. Valitettavasti niitä hetkiä on aivan liian harvoin.

Harmaan Varpun on vaikea erottua 200 koiran joukosta. Pienessä aitauksessaan se hyppii ja pomppii ja yrittää tehdä itsensä näkyväksi, turhaan. Olisi jo korkea aika, että tämä ihmisiä ylikaiken rakastava tyttö pääsisi omaan kotiin. Kun ihminen vihdoin astuu Varpun aitaukseen, meinaa se haljeta onnesta. Koko naama hymyssä suin se hakeutuu ihmisen luo eikä meinaa pysyä nahoissaan. Niin onnellinen se on. Saman aitauksen vanhemmat koirat eivät millään jaksaisi Varpun intoilua, mutta Varpu vähän piittaa heistä. Saahan se vihdoin kaipaamansa huomiota.

Tapasimme Varpun lokakuun lopussa ja lähdimme sen kanssa verryttelemään jalkojamme kävelyn merkeissä. Emme tiedä, onko se päässyt koskaan aiemmin hihnakävelylle, mutta siitä huolimatta valjaissa kulkeminen sujui hienosti. Innoissaan se juoksi pitkin pusikoita, haisteli tuoretta nurmikkoa ja haastoi aitauskaveria leikkiin. Sen onnen katsominen oli sydäntä lämmittävää. Mikään ei kuitenkaan ollut parempaa kuin ihmisten läheisyys – vähän väliä se painautui kerälle syliin ja maastoutui pieneksi kasaksi. Se halusi kovasti olla niin lähellä kuin vain pystyi, mutta pieni jännitys paistoi kuitenkin läpi. Ihmekös tuo, kun tällaiset hetket ovat sille niin harvinaisia.

Reilu 5-vuotias Varpu on yhä täynnä elämää, mutta nyt sen elämänilo on valumassa täysin hukkaan. Tavatessamme se oli niin riemuissaan, että meno oli melko vauhdikasta; onneissaan se suhasi ympäriinsä ja hyppeli sinne tänne. Kotiin päästessään se varmasti rauhoittuu oppiessaan uusiin rutiineihin ja saadessaan huomiota päivittäin. Se voisi soveltua monenlaiseen kotiin, kunhan uusi omistaja on riittävän ymmärtäväinen ja kärsivällinen. Uuden omistajan tulee kuitenkin pitää mielessä, että Varpu on nähnyt ja kokenut elämässään valitettavan vähän. Sen kokemukset rajoittuvat vähäisiin ihmiskontakteihin, koirakavereiden kanssa leikkimiseen sekä jokapäiväiseen odotteluun. Uuteen kotiin muutto voi olla sille suurikin järkytys ja olisi tärkeää, että uudessa kodissa odottaisi koirakaveri, josta ottaa mallia ja tukea.

Ohutkarvainen Varpu odottaa toiveikkaasti, että sen ei tarvitsisi viettää enää yhtäkään kylmää talvea tarhalla. Mistä löytyisi kauniille ja kertakaikkisen ihanalle Varpulle oma koti?

Viipurin koirat - Varpu 6.12.2022

Viipurin koirat - Varpu 30.10.2022

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.