Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi  
Syntymäaika: 8/2022
Tautitestattu: 3/2023

24.3.2023
Utte löysi kodin Liedosta.

24.2.2023
Tapasimme suloisen Uten pitkästä aikaa ja ilo oli selvästi molemminpuolista. Utte vietti aitauksessa enimmäkseen aikaa takajaloillaan seisten ja hetken huomiota pyytäen.

Utte on reipas poika. Reippaampi, mitä muistimme. Sisaruksista ei ole tarhalla enää jäljellä kuin se ja Untamo, ja Untamollakin on hoitopaikka tiedossa. Utella ei ole mitään. Koti tai hoitopaikka on kuitenkin senkin toiveissa, ettei se jää tarhalle kasvamaan ja varttumaan isoksi pojaksi.

Viipurin koirat - Utte 19.2.2023

16.1.2023
Häntä heiluu kun Utte tahtoisi niin kovasti edes pienen hetken ihmisten seuraa luokseen. Utte odottaa siskojen ja veljien kanssa tarhalla, milloin kutsu omaan kotiin käy.

Erään huoltoaseman läheisyydestä kuului syksyn alussa piipitystä. Autonromun alta kurkisti yhdeksän pientä pentua ja paikalla pyöri myös niiden emo. Pentuja ja emoa seurattiin tovi, mutta kun pennut lähtivät liikkeelle ja alkoivat tutkimaan enemmän ympäristöä, haettiin ne turvaan eläinlääkäriklinikka Aurikaan. Pentujen emo sterilisoitiin samalla.

Pennut asuivat eläinlääkäriklinikalla jonkin aikaa, kunnes siirtyivät Olgan tarhalle marraskuun alussa. Olgan tarha, jos sitä nyt voi enää tarhaksi edes kutsua, muodostuu Olgan kotitalosta ja tontilla olevasta muutamasta aitauksesta. Olgalla on rauhallista eikä siellä ole paljon koiria, mutta erakkoelämää viettävä Olga suljettuine pihapiireineen ei tarjoa hyviä sosiaalistumismahdollisuuksia pennuille. Olgan olikin tarkoitus toimia vain väliaikaispaikkana ja kun Snezhannan tarhalta vapautui tilaa, muuttivat pennut joulukuun lopussa sinne.

Kaksi pennuista löysi kodit, mutta jäljellä olevat seitsemän odottavat vielä koteja. Poikia ovat Untamo, Urho, Usko ja Utte. Tyttöjä ovat Ulpu, Usva ja Uuttu.

Kun samannäköisiä ja -oloisia pentuja on paljon, onhan se hiukan vaikeaa erottua joukosta. Utte tulee ilahtuneena tervehtimään aitauksen ulkopuolella seisovia ihmisiä. Häntä väpättää, lurppakorvat heiluvat ja silmät katsovat ilahtuneina tarhavieraiden suuntaan. Kun tapaamme pennut toisella tarhavisiitillä, on sää harmaa, kolea ja märkä. Päivä on jo hämärtymässä. Utte tulee katsastamaan vieraat, mutta lämpöinen koppi tuntuu siitä silloin selvästi paremmalta vaihtoehdolta. Onhan pakkaspäivissä ollut kestämistä. Vesikupit jäätyvät eikä elo muutenkaan ole hehkeää. Vaan mitäpä Utte kunnollisesta pennun elämästä tietäisi, ei se ole sellaista koskaan kokenut. 

Uten moni sisarus on matkustamassa piakkoin Suomeen. Utte mahtuisi matkaamaan Suomeen helmikuun puolivälin kuljetuksessa, mutta sillä ei ole paikkaa. Ei kotia eikä hoitopaikkaa. Löytyisikö pojalle jostain sellainen? Ohutturkkinen Utte ei halua jäädä tarhalle palelemaan, varsinkaan kun moni sisarus jättää pian tarhan.

Pentujen emo muistuttaa paljon venäjänajokoiraa. Isästä ei ole tietoa. Emolla on omistaja, mutta se taitaa suurimmaksi osaksi elellä jonkun yrityksen tai liikkeen pihalla. Viimeisimpien tietojen mukaan emo ei kuljeskele enää vapaana, omistaja on laittanut sen ketjuun. Mikäli emo osoittautuu ystävälliseksi koiraksi, jolla voisi olla kodinsaantimahdollisuuksia, yritetään omistajaa saada luopumaan siitä onnellisemman elämän toivossa.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.