Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: suuri (n. 40-50 kg)
Syntymäaika: 2017
Tautitestattu: 10/2023
Sijainti: Elenan tarha, Svetogorsk

3.11.2023
Mironin vuosien odotus päättyi, kun se pääsi muuttamaan omaan kotiin Turun seudulle.

2.11.2023
Pian se tapahtuu, Miron pääsee ihka oikeaan kotiin! Miron valmistautui matkaan käymällä tautitesteissä.

Kaikki 8 vektorivälitteistä tautia olivat negatiivisia. Mironilta tutkittiin anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis.

11.4.2023
Ihmisiä yli kaiken rakastava Miron odottaa yhä tarhalla. Tapasimme sen jälleen pääsiäisen alla eikä sen riemusta meinannut tulla loppua, vaikka tällä kertaa emme ehtineetkään tekemään lähempää tuttavuutta.

Miron on iso koira pienessä aitauksessa. Sen halu ihmisen luo on niin valtava, että aitauksen heikot rakenteet meinaavat pettää, kun tämä poika päättää päästä silitettäväksi. Sen pää oli jo melkein oven kolosta ulkona, kun meidän täytyi jatkaa matkaa ennen kuin ovi antaisi periksi. Sydäntä riistää ajatus siitä, että se niin kovasti haluaisi olla ihmisen lähellä, mutta kokonsa vuoksi sen mahdollisuudet omaan kotiin ovat kehnot. Ihmisrakkaampaa koiraa saa etsiä ja todella toivomme, että joku isosta nallekarhusta haaveileva sattuisi Mironin huomaamaan.

14.2.2023
Mironilla on suuri ja lempeä sydän, joka tuntee suunnatonta iloa tavatessaan vieraita ihmisiä. Ihmisrakas poika tarvitsee kuitenkin myös ison onnenpotkun tarhaelonsa päättämiseksi. Kodin löytäminen ei ole helppoa.

Miten Miron rakastaakaan ihmisiä. Jos Miron olisi pikkukoira, olisi se löytänyt omaan kotiin jo iät ja ajat sitten, mutta kun elopainoa on nelisenkymmentä kiloa niin ei se oman kodin löytäminen helppoa ole. Miron on asunut Elenan tarhalla loppuvuodesta 2018 asti. Se oli talvisena päivänä tallustellut sisälle viipurilaiseen ostoskeskukseen ja mennyt lepäämään erään liikkeen tiloihin. Työntekijät antoivat väsyneen koiran nukkua lämpimässä eivätkä ajaneet sitä pois, mutta sulkemisajan koittaessa, kun kukaan ei ollut tullut kyselemään koiraa, päätyi se Elenan tarhalle.

Nyt on menossa Mironin viides talvi tarhalla. Muistamme tämän pojan ajalta jo ennen koronapandemiaa ja sitä seurannutta rajojen sulkua. Emme ehtineet tutustua Mironiin silloin, mutta nyt kun olemme päässeet jatkamaan tarhavierailuja, on Mironkin päässyt kanssamme lenkkeilemään.

Miron on innoissaan vieraista, se ei jää epäselväksi kellekään. Se jakaa aitauksen mukavan narttukoiran kanssa ja kaksikon yhteiselo vaikuttaa sopuisalta. Miron ei selvästikään ole hihnassa ensimmäistä kertaa, mutta viimeisimmästä kerrasta sen sijaan on varmasti jo aikaa.

Tarhan jäädessä taakse ja lumisen peltomaiseman avautuessa eteen ei Miron voi oikein edes käsittää, että täällä sitä nyt tosiaan ollaan. Isoa miestä alkaa heti vähän leikityttää ja tutun tyttökaverin kanssa maistuisi painierä jos toinenkin. Mukana on myös Mironille täysin vieras pienikokoinen (ja vielä leikkaamaton) uroskoira, joka vaikuttaa olevan Mironille pelkkää ilmaa. Kiistaa ei synny ihmisten huomiosta vaikka pikkuinen vieteriukko pomppii aivan Mironin silmien korkeudelle sen nenän edessä. Tarhan ulkopuolella elävä koirapariskunta tulee myös ottamaan vieraista nelijalkaisista selkoa eikä Miron välitä niistäkään. Pariskunnan tomerampaa osapuolta, topakkaa muoria Miron koittaa hiukan lepytellä ja väistellä. Kuules muori, tässä ollaan ihan hyvät aikeet mielessä, viestii Miron punaturkkiselle justiinalle ja kaartaa kohteliaasti sivuun.

Miron suhtautuu kaikkiin reissulaisiin ystävällisesti ja luottavaisesti, myös miespuoliseen henkilöön, jolle ojennettiinkin jostain kumman syystä hihna käteen heti alkumetreillä. Kun pojan viereen kyykistyy, tulee Miron vierelle kiehnäämään ja nauttiman läheisyydestä ja rapsutuksista. Iso poika ei pelkää ainakaan tätä parrakasta miestä vaan jakaa pusuja eikä paljon lupia kysele. 

Mironin elämän tapahtumat ennen joulukuun 2018 ostoskeskusreissua ovat hämärän peitossa. Voimme kuitenkin päätellä, että sosiaalinen poika on saanut varttua ihmisten parissa. Emme kuitenkaan tiedä, onko Miron saanut milloinkaan elää sisätiloissa kotona vai onko se joutunut toimittamaan isona poikana vahdin virkaa ketjussa jonkun pihamaalla tai liiketilan yhteydessä.

Vaikka Miron ottaakin tarhavieraat avosylin vastaan, on mahdollista että päästessään omaan kotiin siitä löytyy ihan kunnon vahtiainesta. Mironille etsitään kotia omakotitalosta, missä se saisi rauhassa päivystää omalla, hyvin aidatulla pihalla ja ilmoittaa niin halutessaan tutuista ja tuntemattomista kyläilijöistä ilman että naapurisopuun tulee säröjä. Miron on iso ja vahva poika, joten se tarvitsee myös omistajan joka ei mene nurin ihan tuosta noin vaan. Mutta isojen poikien ystävät, täällä olisi nyt koditon herrasmies vailla kotia. Nallekarhu sohvalle, uskollinen kumppani metsälenkeille. 

Viipurin koirat - Miron 6.1.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.