Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi (nyt 14 kg)
Syntymäaika: 1/2023
Tautitestattu: 5/2023

6.8.2023
Fanni sai kodin Karkkilasta.

19.6.2023
Hurmaava pikku Fanni on ihastuttanut kotihoitoperhettään nyt reilun viikon ajan. Fanni on ihmisrakas ja utelias pentu. 

Fanni mieluummin seurailee toisten puuhia hieman taka-alalla, eikä missään nimessä ole se kaikkein vilkkain pentu. Fanni toivookin, että sen tulevassa kodissa olisi melko rauhallinen ympäristö. Myös koirakaveri on oltava näyttämässä mallia ja tuomassa rohkeutta. Ihan pieniä lapsia Fanni ei ole tavannut mutta kouluikäiset ovat pienen tutustumisen jälkeen oikein mukavia. Sisäsiisteys on vielä harjoittelun tasolla, joten vahinkoja sattuu, mikäli ihminen ei ymmärrä ulkoilun tärkeyttä riittävän usein.

Fanni nukkuu yöt mielellään niin liki ihmistä kuin mahdollista, joka kannattaa huomioida, mikäli hakemuksen tästä tytöstä aikoo lähettää. 

Fannin elämää hoitopaikassa voi seurata Instagramissa tilillä @kotikallionhoitolaiset 

11.6.2023
Fanni jatkaa kodinetsintää Suomessa.

3.6.2023
Fannille on luvassa hoitopaikka Suomesta! Se valmistautui matkaan käymällä steriloitavana ja tautitesteissä. Kaikki 8 vektorivälitteistä tautia olivat sillä negatiivisia.

Fannilta tutkittiin anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis.

Tapasimme Fannin toukokuun lopun tarhamatkallamme ja neiti sai esittelyynsä muutaman uuden kuvan. Fanni jännittää edelleen aitaukseen tulevia vieraita ja vetäytyy herkästi kopin suojiin kurkistelemaan. Silti se lähti innokkaasti kanssamme kävelylle, eikä hävinnyt reippaudessa sisaruksilleen. Silti sekin kaipaili heti sisaruksiaan, jos välimatkaa sattui olemaan paria metriä enemmän. 

12.5.2023
Kaunis Fanni syntyi talon sokkeliin talvipakkasilla mutta tulevaisuus on toivottavasti jotain ihan muuta. Fanni haaveilee omasta kodista.

Fannin ja sen sisarusten Fionan, Fidelin, Fadilin, Faron ja Fuugan elämä ei alkanut parhaaalla mahdollisella tavalla. Ne syntyivät Lesogorskissa (eli Jääskissä, kylä aivan Suomen rajalla)  asuvalle villille emolle, joka oli saanut pentuja jo aiemminkin. Koska tiedettiin, että pennuistakin kasvaa hyvin arkoja, jos ne elävät pitempään emonsa kanssa, ja niitä on vaikea saada kiinni, ne otettiin emoltaan pois jo noin 5-viikkoisina. Saman emon edellistä pentuetta olivat Enid, Ellie, Edvin, Eelis sekä Elliot, jotka olivat syntyneet vain puoli vuotta aikaisemmin. Arkaa emoa, käytännössä villoiraa, on yritetty saada erilaisin menetelmin kiinni, jotta se saataisiin sterilisoitua.

Samana päivänä Elena haki turvaan myös toiset mustat pennut toiselta aralta emolta, ja mustat pikkuiset sekoittuivat iloisesti keskenään. Saattaa olla, että Fuuga on tätä toista pentuetta, jossa pennut olivat hiukan suurempia, ehkä viikon tai pari vanhempia ja myös jonkin verran arempia. 

Tapasimme pennut helmikuun puolivälissä, samana päivänä, kun ne otettu emoltaan pois. Elena ja Viktoria seisoivat eläinlääkäriaseman edessä vakavina odottamassa meitä, kasa pentuja sylissään. Kaikkiaan niitä oli 14 ja yhtä lukuunottamatta ne kaikki olivat mustia. Kukaan ei ihastellut suloisia pentuja, sillä tilanne oli oikeasti vakava. Mitä näille kaikille tehtäisiin? Mistä niille löytyisi turvallinen paikka kasvaa? Millä maksettaisiin niiden ruoka? Saisivatko ne koskaan koteja? Pysyisivätkö ne ylipäätään hengissä? Osallistuimme kuulijoina neuvotteluun pentujen kohtalosta. Pian klinikan oma eläintenhoitaja lupasi tarjota niille hoitopaikan luotaan, ja sen jälkeen tartuttiin toimeen: jokainen pikkuinen punnittiin, sai matolääkkeen suuhunsa ja sen jälkeen yhdistelmärokotteen niskaansa. Ajankohta oli rokottamiselle varhainen mutta erityisissä oloissa tarpeen. Pennut tultaisiin rokottamaan uudelleen 2 viikon välein. Maksoimme pentujen ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä saamat matolääkkeet ja rokotteet lahjoitusvaroin.

Pennut asuivat pari kuukautta eläintenhoitaja Janan piha-aitauksessa ja kun niillä huhtikuussa oli riittävä suoja parvovirusta vastaan, ne muuttivat Snezhannan tarhalle. Osa pennuista ehti löytää paikallisen kodin jo ennen tätä.

Tapasimme pennut Snezhannan tarhalla huhtikuun lopulla. Pennut olivat ilahduttavan reippaita, vain Fanni vetäytyi ensin hämmentyneenä koppiin kurkistelemaan oviverhon takaa. Tuliaisina tuodut lelut tekivät kauppansa ja vaikka syliin nostaminen jännittikin pieniä, tointuivat ne siitä nopeasti ja hyppivät innoissaan meitä vasten. Fannikin unohtaa jännityksensä, kun lelut otetaan esiin ja yhtyy sisarustensa kanssa leikkiin. Lähtökohdat sosiaalistumisen kannalta olivat huonot, mutta sijaiskotiin pääseminen pelasti nämä pennut pahemmalta arkuudelta. Nyt vastuu on Snezhannalla ja tarhan vapaaehtoisilla, joiden kanssa ne ovat jo saaneet harjoitella hihnassa kävelyä. Seuraavaksi olisi kodin vuoro, ja Fanni olisi valmis muuttamaan kesäkuussa. 

Fanni kaipaa omaa kotia ja toivoo, että se löytyisi ennen talvea. Musta väri ei yleensä ole suurin myyntivaltti, kun kotiehdokkaita hurmataan. Sen kauniit kasvot ja kiiltävä turkki toivottavasti kiinnittävät jonkun sellaisen huomion, joka kaipaa omaa koiraystävää ja on valmis opastamaan tassusta pitäen, kuinka kodissa eletään. 

Ainakin toistaiseksi Fanni sisaruksineen etsii kotia, joka on melko rauhallisella alueella ja jossa on vähintään yksi kiva koirakaveri odottamassa. 

 Viipurin koirat - F-pennut 29.4.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.