Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: kasvaa keskikokoiseksi  
Syntymäaika: 8/2022
Tautitestattu: 1/2023

11.2.2023
Usko sai kodin Karjaalta.

31.1.2023
Puolivuotias Usko on päässyt hoitopaikkaan ihmettelemään kotikoiran arkea. Usko on kaiken kaikkiaan hellyttävä, rakastava ja tottelevainen nuori pentu, josta kasvaa vielä hieno kumppani ihmiselleen.

Muutos Uskon elämässä oli suuri, olihan hän tottunut elelemään yhdessä suuren sisaruslaumansa kanssa ja yhtäkkiä pitäisi asustella saman katon alla kahden vieraan ihmisen kanssa. Jännittäväähän se olisi kelle tahansa. Alun jännityksestä ja pikku itkuista huolimatta Usko on hoitopaikassa osoittautunut pehmeäksi, uteliaaksi ja iloiseksi pikku pennuksi, joka rohkaisun avulla on erittäin reipas. Usko antaa käsitellä todella nätisti, esimerkiksi ensimmäinen suihku meni täysin mutkattomasti!

Usko rakastaa olla lähellä ihmistä ja pyytääkin rapsutuksia koko ajan lisää. Hoitokodissa on ollut Uskolle paljon tutkittavaa ja hän riehaantuikin pihistämään yöllä sukkia. Sukat vaihdettiin leluihin, ja ne ovatkin nyt paras juttu ikinä! Usko ei vahdi luita tai muutakaan ja antaa ottaa herkun pois kesken syömisen.

Sisäsiisteyttä ja lenkkeilyä harjoitellaan. Tarpeet ovat tulleet pääasiassa ulos, muutamat pissat sisään pissa-alustalle. Ulkona on vähän jännittävää ja omituista, mutta ai että kun pihalla saa peppurapsuja! Se saa pikku Uskon innostumaan ja pyllistelemään, että annas nyt vielä vähän lisää! Vieraita ihmisiä Usko moikkailee ulkona mielellään, koirat ovat vähän jännittävämpiä. Muiden koirien haukkuminen jännittää Uskoa ulkona: poika alkaa vimmatusti katsella peloissaan ympärilleen, että mitä tapahtuu ja missä. Näitä jännityksiä treenaillaan hoitokodissa pikkuhiljaa.

Päivien edetessä Usko rentoutuu ja reipastuu varmasti vielä lisää, onhan kotikoiran elämää takana vasta muutama päivä. Kerrostaloasuminen on sujunut Uskolta hyvin, rappukäytävästä ja naapurista kantautuvat äänet eivät ole häirinneet poikaa ollenkaan. Usko on äärimmäisen sydämellinen pikku otus ja niin pehmeä, että häntä on vaikea olla rapsuttelematta! Paljon asioita on harjoiteltava, kuten pennun elämään kuuluu, mutta Usko on utelias ja valmis oppimaan asioita.

27.1.2023
Usko jätti tarhan ja matkusti Suomeen! Usko harjoittelee uusia taitoja hoitopaikassaan Helsingissä.

24.1.2023
Uskoa onnisti ja hoitopaikka löytyi. Usko valmistautui Suomeen käymällä tautitesteissä, jotka olivat kaikki negatiivisia.

16.1.2023
Uskolta ei usko lopu, se onnistui pääsemään vahingossa syliin kuvattavaksikin kahdesti. Uskolle on varattu paikka tammikuun lopun kyydistä, mutta hoitopaikka/koti puuttuu! Voisitko auttaa iloista Uskoa?

Erään huoltoaseman läheisyydestä kuului syksyn alussa piipitystä. Autonromun alta kurkisti yhdeksän pientä pentua ja paikalla pyöri myös niiden emo. Pentuja ja emoa seurattiin tovi, mutta kun pennut lähtivät liikkeelle ja alkoivat tutkimaan enemmän ympäristöä, haettiin ne turvaan eläinlääkäriklinikka Aurikaan. Pentujen emo sterilisoitiin samalla.

Pennut asuivat eläinlääkäriklinikalla jonkin aikaa, kunnes siirtyivät Olgan tarhalle marraskuun alussa. Olgan tarha, jos sitä nyt voi enää tarhaksi edes kutsua, muodostuu Olgan kotitalosta ja tontilla olevasta muutamasta aitauksesta. Olgalla on rauhallista eikä siellä ole paljon koiria, mutta erakkoelämää viettävä Olga suljettuine pihapiireineen ei tarjoa hyviä sosiaalistumismahdollisuuksia pennuille. Olgan olikin tarkoitus toimia vain väliaikaispaikkana ja kun Snezhannan tarhalta vapautui tilaa, muuttivat pennut joulukuun lopussa sinne.

Kaksi pennuista löysi kodit, mutta jäljellä olevat seitsemän odottavat vielä koteja. Poikia ovat Untamo, Urho, Usko ja Utte. Tyttöjä ovat Ulpu, Usva ja Uuttu.

Usko on iloinen velikulta. Tarhavieraiden näkeminen saa pojan hännän vispaamaan jo aitauksessa. Kun vieraat astuvat aitaukseen siirtyy Usko muiden sisarusten kanssa aavistuksen etäämmälle kuin varmistaakseen, että onhan näihin ihmisiin luottamista. Hyvin pian Uskolle ja muille sisaruksille selviää, että juhlat voi alkaa. Usko heiluu ja pyörii jaloissamme. Sillä on lyhyt karva, mutta märkä ja kolea keli ei saa Uskoa vetäytymään koppiin. Mitä kauemmin aitauksessa vietämme aikaa, sitä reippaampana ja tarmokkaampana Usko pyytää huomiotamme. 

Pentujen emo muistuttaa paljon venäjänajokoiraa. Isästä ei ole tietoa. Emolla on omistaja, mutta se taitaa suurimmaksi osaksi elellä jonkun yrityksen tai liikkeen pihalla. Viimeisimpien tietojen mukaan emo ei kuljeskele enää vapaana, omistaja on laittanut sen ketjuun. Mikäli emo osoittautuu ystävälliseksi koiraksi, jolla voisi olla kodinsaantimahdollisuuksia, yritetään omistajaa saada luopumaan siitä onnellisemman elämän toivossa.

Osa Uskon sisaruksista on buukattu tammikuun lopun kuljetukseen. Edessä siintää jo lämmin peti ja kunnon ruoka-annokset. Uskollekin on paikka varattuna tuosta kyydistä, mutta se ei ole löytänyt vielä hoitopaikkaa tai kotia. Kaikkein mukavintahan olisi että matka jatkuisi suoraan omaan kotiin, mutta hoitopaikka olisi Uskolle myös ihan kullanarvoinen.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.