Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: keskikokoinen (n. 62 cm, 23 kg)
Syntymäaika: 1/2021
Tautitestattu: 1/2022

28.8.2023
Rufus sai kodin Keminmaasta.

6.2.2023
Nappisilmäiselle Rufukselle lisättiin uusi video:

Viipurin koirat - Rufus kotihoidossa 6.2.2023

17.1.2023
Miten voi olla mahdollista, että ihana, kiltti, nappisilmäinen Rufus etsii edelleen omaa kotia?

Rufus on nyt vuoden viettänyt kotihoidossa, ja voi pojat mikä muutos vuodessa onkaan tapahtunut. Alussa hoitomammaa lukuunottamatta muut ihmiset olivat Rufuksen mielestä kovin pelottavia, etenkin miehet ja hoitoiskä oli ehkä se suurin mörkö. Nykyään ei edes uskoisi, että asiat ovat joskus niin hassusti olleet. Nykyään hoitoiskä toimii hyvänä rapsutuskoneena, eikä voileipien teko taatusti jää huomaamatta. Vieraat vielä alkuun hieman jännittävät, mutta kun kaikki istuvat alas, tulee Rufus jo tekemään tuttavuutta ja jää mielellään rapsutettavaksi. Rufus on tavannut myös koulu- ja teini-ikäisiä lapsia ja on jopa nopeammin lämmennyt lapsille kuin aikuisille. Kiltin luonteensa puolesta Rufus varmasti sopisi myös perheeseen, jossa on kouluikäisiä lapsia. 

Lenkillä meno on edelleen hyvin innokasta. Rufuksen nenä vie herkästi mennessään, kun olisi niin paljon kaikkea mielenkiintoista haisteltavaa. Metsälenkit ovat erityisesti Rufuksen mieleen. Rufus rakastaa aidatulla pihalla juoksemista, mutta liian matalista aidoista tämä pitkäsääri menee yli, jos aidan toisella puolella on pupu tai peura.  Rufuksessa virtaakin vahvasti ajokoiran jalo veri, joka on hyvä huomioida tulevassa kodissa.

Vaikka Rufus ulkona pojassa riittää virtaa, sisällä poika on kuitenkin rauhallinen ja nukkuu mielellään tai tulee sohvalle viereen vaatimaan rapsutuksia.

Rufus on lähes alusta asti ollut täysin sisäsiisti, eikä ole tuhonnu mitään (lukuunottamatta lelujaan). Yksinolot työpäivien ajan koirakavereiden kanssa ovat aina sujuneet hyvin. Rufus antaa käsitellä itseään, kunhan namipalkkaa on tiedossa. Kynsienleikkuun lisäksi on laitattu silmätippoja ja korvia on putsattu, ja Rufus odottaa aina vain kovasti koska nami tippuu suuhun. 

Toisten koirien kanssa Rufus tulee hyvin toimeen ikään ja sukupuoleen katsomatta. Silloin, kun kotihoitoon saapuu uusi koira, Rufus saattaa olla pari ensimmäistä päivää epäileväinen uutta tulokasta kohtaan ja välillä haukkua tälle Se kuitenkin tottuu nopeasti ja kohta jo nukkuukin samassa pedissä kylkikyljessä uuden tulokkaan kanssa.

Rufus tarvitsee siis kodin, jossa olisi leikkisä koirakaveri tai useampikin, sekä asuinmuotona omakotitalo rauhallisella alueella. Toiveena olisi koti maaseudulla ja korkealla aidalla aidatulla pihalla sekä oma ihminen tai useampi, jotka jaksaisivat rakastaa ja rapsuttaa tätä hellyyttävää nappisilmäistä luppakorvaa.

30.10.2022
Ihana Rufus lupaa tarjota uudelle omistajalleen kultaisen sydämen silkkiturkkisessa kuoressa, paljon pusuja ja reipasta seuraa pitkillekin vaelluksille luonnonhelmassa.

Rufus on reilut yhdeksän kuukautta ollut Suomessa kotihoidossa ja omaakin hienosti kotikoiran taidot. Rufus on sisäsiisti, ei tuhoa mitään, yksinolot sujuvat koirakavereiden kanssa hienosti, kiltti, ja rakastaa ruokaa ja rapsutuksia.  Hoitotoimenpiteetkin onnistuvat hyvin. Vain se oma koti siis puuttuu.

Tullessaan Suomeen Rufus oli melko arka, mutta tässäkin asiassa aika on tehnyt tehtävänsä. Esimerkiksi hoitokodin mies oli Rufuksesta aluksi varsin jännittävä, mutta on nykyään Rufuksen mielestä jo ihan ookoo tyyppi, jolta voi käydä pyytämässä rapsutuksia ja herkkuja.

Myös vieraiden miesten kanssa Rufus on reipastunut ja muutama jo tutuksi tullut mies saa rapsuttaa. Rufus on tavannut myös alakouluikäisiä lapsia ja hetken tutkailun jälkeen totesi nämä vaarattomiksi ja huomasi näiden olevankin ihan mukavia, sillä saihan heiltä nameja ja rapsutuksia.

Vaikka Rufus on ollut arka, ei koskaan missään tilanteessa ole osoittanut minkäänlaista aggressiivisuutta, vaikka jokin asia onkin pelottanut. Rufuksen luonnetta kuvaakin parhaiten sanat kiltti ja kultainen.

Koska Rufus on perimältään hyvin vahvasti ajokoira, ei häntä luovuteta kotiin, jossa on muita eläimiä kuin koiria, esimerkiksi kissoja tai kaneja. Leikkisä ja rohkaiseva koiraseura on ehdottomasti Rufuksen toivelistalla. Sukupuolella ei ole niin väliä, sillä hoitopaikassaan Rufus leikkii niin urosten kuin narttujen kanssa.

Rufuksen toivelistalla on oma koti rauhallisella alueella (ei kaupungissa eikä kerrostalossa), koirakaveri tai vaikka useampi, eikä muita eläimiä, jotka se saattaisi nähdä saaliina. Ja tärkein asia on se oma ihminen, jonka syliin voi painaa pään ja poskelle lipaista pusun, ja joka ymmärtää, että toiset koirat tarvitsevat hieman enemmän aikaa uusissa tilanteissa.

Se, mitä Rufus tarjoaa vastalahjana, on kultainen sydän silkkiturkkisessa kuoressa, paljon pusuja ja seuraa vaikka pitkillekin vaelluksille luonnonhelmassa.

20.7.2022
Miten voi olla mahdollista että näin kaunis, kiltti ja kultainen koira kuin Rufus on yhä puolen vuoden Suomessa olon jälkeen vieläkin ilman kotia? Sitä ei kukaan, joka Rufuksen on tavannut, voi ymmärtää.

Vaikka Rufus ei olekaan kaupunkikoira ja se jännittää hiukan miehiä niin vastapainona poika on omilleen ja tutuille, jotka luottamuksen ovat voittaneet, rapsutuksia rakastava, pusuja jakava maailman kiltein ja ihanin luppakorva.

Muiden koirien kanssa sosiaalisesti taitava Rufus nauttii saadessaan leikkiä aidatulla pihalla toisten koirien (sekä urosten että narttuen) kanssa. Ensimmäisten viikkojen jälkeen Rufus on ollut täysin sisäsiisti eikä ole koskaan tuhonnut mitään sisällä. Yksinolot koirakavereiden kanssa ovat aina sujuneet hyvin.

Hoitoperheen miestä Rufus edelleen hieman jännittää, mutta nykyään antaa välillä tämän rapsuttaa ja toisinaan käy tämän vierelle sänkyyn maaten. Ulkona Rufus seuraa mielellään parin metrin päässä isännän touhuja eikä pelkää yhtään traktoria, kaivinkonetta tai muutakaan pihassa ajettavaa vekotinta. Hoitoperheessä on asunut muutaman viikon kesälomaa viettävä 13-vuotias teinipoika, joka on alusta asti ollut Rufuksen mielestä kiva tyyppi ja jolta on voinut aina ohi mentäessä käydä pyytämässä rapsutuksia.

Vieraat Rufus ottaa vastaan uteliaana haistellen, josko tulijoilla olisi jotain herkkuja tarjolla, mutta kuitenkin pientä välimatkaa pitäen. Kun luottamuksen voittaa, saa rapsuttaa ja vastalahjaksi Rufus mielellään jakaa pusuja. Rufuksella on sen verran vahtitaipumusta, että naapuriin tulevat ja sieltä lähtevät autot, pyörät ja mopot pitää käydä aidan vierellä haukkumassa. Ja koska Rufuksessa virtaa varsin vahvasti ajokoiran veri, irti pitäminen muualla kuin aidatulla alueella on mahdotonta.

Rufus etsii koirakaverillista kotia omakotitalosta tai mahdollisesti rivitalosta maalta/rauhalliselta alueelta, jossa olisi hyvät ja rauhalliset lenkkimaastot lähellä.

Viipurin koirat - Rufus kotihoidossa 7/2022

4.4.2022
Iloiselle Rufukselle lisättiin video:

Viipurin koirat - Rufus kotihoidossa 3/2022

2.4.2022
Rufuksella sujuu oikein mukavasti kotihoidossa. Rufus on kiltti ja iloinen poika, joka etsii kotia rauhalliselta alueelta koirakaverillisesta kodista.

Lenkille Rufus lähtee innolla ja alku mennäänkin ajokoiramaiseen tapaan nenä maassa höyryveturin lailla eteenpäin. Rufus rauhoittuu kuitenkin jonkin ajan jälkeen. Lenkillä Rufus on käynyt hiljaisella hiekkatiellä ja siellä lenkkeily onkin mennyt hyvin. Kuitenkin esimerkiksi tien vieressä olevien talojen ohittaminen on toisinaan kovin jännittävää, joten kaupunkiin Rufus ei sovellu - mieluiten Rufus muuttaa rauhalliselle alueelle. Kerrostalo ei ole Rufuksen mieleen.

Miehet ovat Rufuksesta edelleen pelottavia, mutta Rufus on kuitenkin edistynyt asian suhteen. Pihalla vapaana ollessaan se uskaltaa käydä haistelemassa uusia vieraita miehiä ja ottaa jopa namin kädestä, kunhan saa rauhassa tehdä sen itse omaan tahtiinsa. Ja reippaat koirakaverit ympärillä tietenkin auttavat! Naisten kanssa Rufus on rohkeampi ja tutustumisen jälkeen antaa jo rapsuttaa. Rufus tarvitseekin kodin, jossa olisi reipas koirakaveri näyttämässä mallia.

Ulkona aidatulla pihalla Rufus viihtyy todella hyvin. Yksi naapuri on kotihoitopaikan lähellä ja siellä tapahtuvat asiat ilmoitetaan aina kuuluvalla haukulla. Myös sisällä Rufus ilmoittaa, jos ulkoa kuuluu jotain tärkeää ilmoitettavaa. Vahtitaipumista siis on, mutta omaan pihaan saapuville ihmisille Rufus on kuitenkin aina ystävällinen eikä hauku heille.

Rufus on fiksu, innokas ja perso nameille, joten pojalle on varmasti siis helppo opettaa monenlaisia temppuja. Myös esimerkiski nosework tai muut hajutyöt sopisi varmasti hyvin tälle nenänkäyttöä rakastavalle pojalle. 

Rufus on sisäsiisti ja yksinolot sujuvat jo hyvin. Ja kaikkien muiden hoitopaikan koirien kanssa Rufus on tullut toimeen oikein hienosti. Rufus ei koskaan haasta toisia koiria, vaan se on enemmän väistävää sorttia.

Missä on kiltin ja suloisen Rufuksen oma koti?

30.1.2022
Rufus on todella kiltti, ihana nuori koirapoika. Rufus tulee hienosti juttuun hoitopaikan kuuden muun koiran kanssa.

Rufus on kiltti ja ystävällinen poika, joka rakastaa rapsutuksia ja hellyyttä. Hoitopaikan mies on Rufuksen mielestä kuitenkin vielä kovin pelottava ja Rufus meneekin useasti turvapaikkaansa eteiseen pöydän alle, jos isäntä liikkuu talossa. Naiset ovat selvästi enenmmän Rufuksen mieleen. Rufus on tavannut pari naispuoleista vierasta. Sisällä jännitti enemmän, mutta lihapullat rohkaisivat kummasti ja ulkona Rufus uskalsi kiivetä syliin asti rapsutettavaksi.

Valjaat ja hihna ovat selvästi Rufukselle tuttuja juttuja ja ne saa puettua pojalle hienosti. Lenkkeily on kuitenkin vielä melko jännää puuhaa ja ilman koirakaveria Rufus ei omasta pihasta suostu lähtemään. Omalla aidatulla pihalla Rufus kuitenkin nauttii juosta tuulen lailla ja leikkiä kavereiden kanssa. Huomioiden Rufuksen vahvan ajokoiraperimän, tätä herraa tuskin voi koskaan irti pitää muualla kuin aidatulla alueella.

Arkuutensa vuoksi Rufus ei sovellu kaupunkiin vilkkaalle alueelle vaan mieluummin rauhalliseen paikkaan, jossa voi harjoitella reippaan koirakaverin opastuksella ulkoilua. Rufus ei ole juurikaan ääntänsä käyttänyt kotihoidossa ollessaan eikä tunnu omaavan vahtiviettiä. Työpäivän aikana poika saattaa keksiä omia puuhia, jos ei ole tarpeeksi jätetty tekemistä ja saattaa myöskin hetken äännellä perään. Erityisesti kasvit saattavat aiheuttaa liiallista mielenkiintoa.

Rufus ei ole täysin sisäsiisti vielä, satunnaisesti saattaa tulla pissat sisälle. Kaiken kaikkiaan Rufus on äärettömän kaunis ja kiltti nuori koirapoika, joka ansaitsisi päästä oman ihmisen viereen sohvalle nauttimaan rapsutuksista.

Rufus on vielä hyvin hoikassa kunnossa tarhalla vietetyn ajan jäljiltä eikä painoa ole kuin 20 kiloa. Rufuksen Suomessa asuva veli sen sijaan painaa kolmisenkymmentä kiloa, joten on odotettavissa että Rufuskin tästä vielä pulskistuu.

14.1.2022
Rufus pääsi viimein Suomeen! Rufus odottaa sopivia hakemuksia hoitopaikassaan Jokioisilla.

Rufus tutkittiin kahdeksan vektorivälitteisen taudin varalta. Siltä testattiin PCR-tutkimuksilla anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, sydänmato (Dirofilaria immitis), ihomato (Dirofilaria repens), leishmanioosi sekä hemoplasmoosi (Mycoplasma haemocanis), jotka olivat kaikki negatiivisia.

Viipurin Koirat testasi Rufuksen rabiesvasta-ainetason ja se ylitti tarvittavan 0,5 IU/ml, joka suojaa tartunnalta.

13.6.2021
Iloinen pieni Rufus pääsi tarhan ulkopuolelle harjoittelemaan hihnakävelyä paikallisten vapaaehtoisten kanssa. Harjoitukset sujuivat hienosti!

22.5.2021
Rufus kastroitiin.

3.5.2021
Luppakorvainen Rufus pyöriskelee sylissä iloisena nauttien ihmisen huomiosta ja läheisyydestä. Kultainen Rufus odottaa innokkaana oman kodin kutsua!

Pienet veljekset Ron ja Rufus syntyivät vuoden alussa huoltoaseman pihaan sen kupeessa asuvalle koiralle. Vasta muutaman viikon ikäiset pennut annettiin ihmiselle, joka toimitti ne pian tarhanpitäjä Snezhannalle. Ronista ja Rufuksesta on kasvanut iloisia, touhukkaita ja ihmisrakkaita pentuja, jotka ovat kiinnostuneita kaikesta ja kaikista. Pojat ovat päässeet kokeilemaan hihnakävelyä tarhan ulkopuolelle sekä seurustelemaan tarhalla usein käyvien vapaaehtoisten kanssa. Pentujen perimästä saattaa löytyä ripaus jos toinenkin riistaviettiä.

Tarhoilla kasvaneet pennut ovat olleet aiempaa vähemmän erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, koska pandemia on rajoittanut niin suomalaisten kuin venäläistenkin vapaaehtoisten käyntejä tarhoilla. Pentujen sosiaalistuminen ihmisiin ja muihin asioihin jää silloin tavallista heikommaksi. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta arkuutta koirissa - ja vaikka koira tarhalla vaikuttaisikin reippaalta, voi se Suomeen tullessaan muuttua hyvin araksi, koska sen sosiaalistuminen on tarhaoloissa ollut puutteellista. Erityisesti miehet ja lapset aiheuttavat koirissa usein jännitystä ja pelkoa.

Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.