Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 50 cm)
Syntymäaika: 2018
Tautitestattu: 2/2023

17.2.2023
Lora sai kodin Loviisasta.

7.12.2022
Kahdensadan koiran tarhalla, jossa kymmenet koirat pyörivät jaloissa ja desibelit hipovat rock-konsertin volyymeja, voi olla vaikeaa huomata juuri sitä yhtä. Sitä, joka ulkonäöltään sulautuu hienosti asuintovereidensa joukkoon.

Sitä, joka vastoin tahtoaan ja itsestään riippumatta tuli jätetyksi ja joutui vaihtamaan asumismuotoaan. Lora ei kuitenkaan jäänyt meiltä huomaamatta. Surulliset, mutta toiveikkaat silmät kiinnittivät huomiomme ja Lora pääsi lokakuun lopulla aitauskaverinsa Bonon kanssa hihnakävelylle tarhan aitojen ulkopuolelle. Tarhaelämää oli Loralle tässä vaiheessa kertynyt reilun vuoden verran. Päästyämme Loran kanssa ulos tarhalta alakuloisen oloinen tyttö piristyi silminnähden ja osasi myös hienosti kävellä hihnassa! 

Loran tarina muistuttaa monen muun kodista hylätyn koiran tarinaa. Syksyllä 2021 Elenaan otti yhteyttä nainen, joka kertoi etsivänsä sijoituspaikkaa vanhempiensa naapurien kahdelle koiralle. Toinen näistä koirista oli Lora. Se asui iäkkään pariskunnan piha-aitauksessa yhdessä aikuisen poikansa kanssa. Pariskunta muutti kerrostaloasuntoon asuttuaan sitä ennen väliaikaiseen majoitukseen tarkoitetussa mökissä. Mies oli samaan aikaan joutunut sairaalaan sydänongelmien vuoksi ja myös naisen terveys alkoi reistailla, joten heillä ei ollut mahdollisuutta ottaa lemmikkejään asumaan kanssaan. Koirat jäivät vanhaan pihapiiriin ja eräänä päivänä niiden aitauksen seinät pettivät ja alkoivat juoksennella vapaina. Kekseliäänä parivaljakkona ne aiheuttivat harmia alueella, joten ne oli pakko saada uudelleensijoitettua jonnekin. Valitettavasti kukaan sukulaisista tai naapurustosta ei tarjoutunut ottamaan koiria vastaan. Ne olivat olleet lukittuna romahtaneeseen mökkiin ilman ulospääsyä jo päivien ajan, kun Elena sai niistä tiedon. Koirien naispuolinen omistaja oli sanonut, että he vievät koirat metsään kunhan mies kotiutuu sairaalasta. Kahdensadan koiran tarha ei ole kovin luksusta etenkään kotikoiralle, mutta kyllä se tässä tilanteessa metsän voittaa, ja niin Elena otti koirat vastaan.

Lora ei ole kasvanut tarhalla. Sen kokemukset maailmasta rajoittuvat kuitenkin pikkukylään ja maalaismaisemiin, joten kovin vilkas kaupunkiympäristö voi olla sille liikaa. 

Meille jää vaikutelma ystävällisestä, kiltistä ja hiukan alakuloisesta koirasta. Elenan sanoin Lora on vilkas ja ketterä, mutta samaan aikaan myös hiukan pelokas. Se on sopuisa niin ihmisten kuin koirien kanssa sukupuoleen katsomatta. Näillä ominaisuuksilla Loralle sopisi parhaiten riittävästi aktiviteettia tarjoava koti rauhallisessa ympäristössä. Koirakaverikin siellä voisi olla, mutta saattaisi Lora pärjätä perheen ainoanakin karvakuonona. Kissat, kanit ja muut pieneläimet saattaisivat kiinnostaa Loraa sen verran paljon, että kaikkien turvallisuuden takaamiseksi olisi parempi, ettei kotona ole pieniä lemmikkejä. 

Kooltaan Lora on noin 50-senttinen, siis normiviipurilaisiin verrattuna pienemmästä päästä.

Toivomme kovasti, että pian löytyisi ihminen, jolla on juuri Loran kokoinen aukko sydämessä ja joka ottaisi tytön kainaloon, silittelisi menneet murheet pois ja rakastaisi ehdoitta.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.