Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: keskikokoinen (n. 55 cm)
Syntymäaika: 2019
Tautitestattu: 3/2023

24.3.2023
Pekka sai kodin Espoosta.

8.2.2023
Tavatessamme Pekan ensimmäistä kertaa, surua ja sääliä sitä kohtaan ei voi olla tuntematta. Pekka on raasu, resupekka, jonka historia on hämärän peitossa ja tulevaisuuskin epävarma.

Tammikuisella tarhareissullamme tutustumme erään aitauksen koiriin. Päätämme ottaa asukkaat ulos kävelylle jotta pääsemme tekemään niiden kanssa paremmin tuttavuutta. Kaksi ensimmäistä ovat jonossa jo ihan valmiina, mutta kolmas, tuo musta laiheliini pysyy varjoissa. Emme kuitenkaan jätä sitä aitaukseen kyhjöttämään vaan puemme varusteet sillekin ja kannamme ulos tarhalta.

Kun tarhan portit jäävät taaksemme, laskemme Pekan alas maahan. Se on hämillään, sitä jännittää eikä se tiedä mitä juuri nyt on oikein tapahtumassa. Kiristyvä hihna ja siitä aiheutuva paineen tunne ei tunnu mukavalta vaan aiheuttaa Pekassa ahdistusta. Mutta sitten tapahtuu jotain. Pekka huomaa ihmiset ympärillään, sen ilme kirkastuu eikä se halua mitään muuta kuin nyhjätä ihmisen vieressä. Eikä se pelkäksi nyhjäykseksi jää. Varovaisin mutta päättäväisin elkein Pekka hivauttautuu jokaisen luokse, antaa pusuja kaikille ja hyppää vasten pitäen tassuillaan kovasti kiinni ihmisestä. Se ottaa kontaktia kaikkiin, myös mukanamme olevaan mieheen eikä vaikuta pelkäävän tätä lainkaan.

Pekka on nimensä mukaisesti aikamoinen resupekka. Sen kuonossa on arpia, se on hoikka ja harmaantunut ja elää selvästi aitauksessa muita koiria väistellen ja varoen. Kohtaamme jälleen mustan koiran syndrooman; Elenalla ei ole Pekasta minkäänlaisia muistikuvia. Yksi musta koira muiden joukossa.

Pekan todellista ikää on vaikea arvioida. Pekasta tiedetään kuitenkin, että se on asunut tarhalla ainakin jo kesästä 2020 lähtien. Elena löysi kuvan aitauksesta missä Pekka istuu vähemmän surkeana ilman harmaita. Joskus kuluttava ja stressaava tarhaelo saattaa vaikuttaa ulkoiseen habitukseen ja saada koiran näyttämään vanhemmalta mitä se todellisuudessa onkaan. Pekka on arvioitu noin 4-vuotiaaksi. 

Vaikka Pekan elämästä ennen tarhalle joutumista ei olekaan tietoa, jotain voimme kuitenkin päätellä sen luottavaisesta suhtautumisesta vieraisiin. Pekalla on kokemuksia ihmisten parissa elämisestä, sillä on saattanut jopa joskus olla koti. Ja omaan kotiin Pekka todella kaipaa. Tarha on täynnä ja yleensä muiden jalkoihin jäävät kiusatut koirat joutuvat samaan tilanteeseen uudessakin aitauksessa. Pekka ei tarhalla pärjää ja sen elo on varmasti kurjaa kun pitää alituiseen olla valppaana ja varoa muita. Siinä sivussa pitäisi vielä varmistaa että saa oman osansa ruoasta, joka on tarhakoiralle usein se tärkein resurssi. 

Pekka toivoo lottovoittoa, joka kulkee tarhakoirien keskuudessa termillä oma koti. Turvallinen ympäristö, lämmin katto pään päälle, laadukasta ruokaa, raikas vesikuppi ja niin - löytyisikö siitä sohvalta vielä vapaata paikkaa Pekalle? Ja rapsuttelisiko joku siinä samalla vähän? Tärkeintä olisi kuitenkin löytää ihminen, joka ymmärtää että alku voi olla takkuista mutta motivaatio Pekan sopeuttamiseksi ja hyvinvoinnin takaamiseksi olisi kohdillaan. Ympäristönvaihdos aiheuttaa monille koirille stressiä eikä kukaan ole välttämättä koskaan opettanut Pekalle kotikoiran taitoja. Pikku hiljaa, pienen askelin eteenpäin.

Pekka saattaisi sopeutua ainoaksi koiraksi mutta tuskin pistäisi pahakseen, jos tulevassa kodissa sitä odottaisi sopuisa koirakaveri. Asuinympäristö saisi olla rauhallinen, myös taajama voisi mennä. Ydinkeskusta saattaisi olla Pekalle turhan vilkas asuinalue.

Surusilmäinen Pekka jää tarhalle odottamaan ihmistä, joka haluaa tehdä siitä onnellisen resupekan.

Pekka kastroidaan ja tautitestataan ennen Suomeen tuloa.

Viipurin koirat - Pekka 6.1.2023

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.