Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: siro keskikokoinen (n. 50 cm, 15 kg)
Syntymäaika: 11/2016
Tautitestattu: 12/2022
Sijainti: Uusimaa, Suomi

21.11.2024
Sympaattinen Inkeri etsii ujoja koiria ymmärtävää kotia. Inkeri rakastaa omalla pihalla puuhailua, mutta vielä parempaa on superherkkujen syöminen!

Inkeri palautui vanhaan hoitopaikkaansa, sillä se stressaantui kodissa olleessa isossa koiralaumassa. Inkeri toipui paluusta vanhaan hoitopaikkaansa nopeasti ja se on vanhojen tuttujen koirien kanssa jo kuten ennenkin. Myös hoitaja on saanut nähdä Inkeriltä iloisia ilmeitä ja hännän heilutuksia. Inkeri viihtyy muun porukan kanssa samassa huoneessa ja liikkuu sisällä vapautuneesti. Ensimmäisinä päivinä Inkerille yritettiin antaa omaa rauhaa koiraportin takana. Mutta Inkeri ei sitä arvostanut, vaan se avasi kissanluukun näppärästi ja kulki siitä sitten läpi.

Ulkoiluista Inkeri tykkää. Hoitopaikassa on aidattu takapiha ja siellä Inkeristä on kiva spurttailla ja nuuskutella pusikoita. Inkeri lähtee aina ulos muiden mukana ja tulee pyynnöstä sisään. Ruokailut ja herkkuhetket ovat sille päivän kohokohtia, ja Inkeri tulee tottuneesti koirien namirinkiin mukaan. Mitä parempi herkku, sitä rohkeammin Inkeri tulee sitä kädestä hakemaan. Eräänä iltana kaikki viisi koiraa saivat nuolaista tonnikalatahnaa hoitajan sormista ja sepä meni todella mallikelpoisesti, kun nätisti jokainen maistois vuorollaan. Inkeri ei vahdi ruokaansa eikä pyri toisten kupeille.

Inkeri on kuitenkin hyvin arka koira vieläkin, vaikka se onkin nyt aiempaa tottuneempi käsittelyyn. Valjaiden pukeminen sille onnistuu ja hihnassa kulkeminenkin on tuttua puuhaa. Lenkkeily pihan ulkopuolella on kyllä sen mielestä jännittävää eikä ehkä Inkerin lempipuuhaa, mutta jalat vievät eteenpäin ja löytyyhän uusilta kulmilta välillä mielenkiintoista nuuskuteltavaakin. Yksinolot koirakavereiden kanssa ovat sujuneet Inkeriltä hyvin. Inkeri on pääosin sisäsiisti.

Ennen paluuta hoitopaikkaan Inkeri kävi eläinlääkärin tarkastuksessa. Inkerin luusto kuvattiin ja todettiin varsin mallikelpoiseksi ikäisekseen koiraksi. Nivelissä tai muissa ei siis ollut huomautettavaa. Ainoastaan yksi vanha varvasmurtuma löytyi, mutta se on luutunut eikä vaadi jatkotoimenpiteitä. Vasen yläkulmahammas oli kärjestään murtunut ja se tulisi poistaa. Eläinlääkärikäynti sujui kokonaisuudessaan hyvin ja Inkeri antoi kiltisti käsitellä ja tutkia itseään.

Inkerin uuden kodin tulee sijaita rauhallisessa ympäristössä ja siinä tulee olla oma, aidattu piha. Inkeri etsii kotia aikuisperheestä, jossa olisi rauhallinen, mutta reipas koirakaveri odottamassa, mieluiten mukava poikakoira. Uuden omistajan tulee ymmärtää, että pitkät vuodet tarhalla ovat jättäneet jälkensä Inkeriin ja arkuus tulee aina olemaan osa Inkerin persoonaa. Silti Inkeri on kaunis ja sympaattinen tyttö, joka odottaa kovasti, että joku sopiva ihminen näkisi sen ujon ulkokuoren alle ja haluaisi tarjota sille onnellisen, leppoisan loppuelämän.

14.6.2024
Inkeri sai pysyvän kodin hoitopaikastaan.

22.3.2024
Inkeri on ollut uudessa kotihoitopaikassa vajaat kolme kuukautta, ja koko sen ajan se on ollut arkuuteensa nähden yllättävän reipas, vaikka tietenkin se on muutoksen myötä ottanut hieman takapakkia.

Reippaiden koirakavereiden joukossa Inkeristä on arkuuden alta alkanut kuoriutua topakka ja tiukka tätikoira, joka ei pelkää kertoa mielipidettään niin muille koirille kuin kotihoitajallekaan. Inkeri osaa pörähtää, jos joku meinaa töykeästi ohittaa sen polulla pihalla lumessa tarpoessa. Inkeri kertoo kimakalla haukulla, kun kuulee jonkun koirista touhuavan ulkona, ja kun siltä kysyy ulos lähtemisestä, se innostuu haukkumaan vielä lisää, että kyllä! Hänkin haluaa ulos! Ruoka-aikaan tietenkin kerrotaan kuuluvasti, että kotihoitaja on liian hidas kippojen toimittamisessa. Itseluottamuksen lisääntyminen on aralla tarhakoiralla hyvä asia. 

Uudessa kotihoitopaikassa Inkerille on tarjottu omaa tilaa ja rauhaa, ja se on toistaiseksi valinnut itse, että ei ole valmis silitettäväksi. Pakolliset hoitotoimenpiteet, kuten kynsien leikkuun se kuitenkin suostuu kestämään.

Inkeri osaa olla hienosti lauman kanssa yksin kotona ja on pääosin sisäsiisti. Pitkillä yksinoloilla tarpeet tulevat lattialla oleville pissa-alustoille, ja välillä jokin lattialle erikoiseen kohtaan jäänyt tavara tai lelulaatikon kulma on saanut merkkauspissan. 

Inkeristä rauhalliset mutta hölmöt poikakoirat ovat aivan ihania ja se haluaisi oman poikaystävän tai useamman omassa kodissaan. Tyttökoirien kanssa se tulee myös hienosti juttuun, mutta saattaa pullistella ja silti pullistelusta huolimatta hieman leikkiäkin. Inkeri on iso tyttö pienessä koossa! Ylettömän riehakkaat koirakaverit saisivat Inkerin puolesta jäädä kokonaan moikkaamatta.

Inkerin hoitopaikassa on myös kissoja, ja Inkeri pärjää niiden kanssa hyvin, eikä ole niistä juurikaan kiinnostunut. 

Inkeri ulkoilee päasiassa omalla aidatulla pihalla mutta myös hihnassa lenkkeilyä on sen kanssa harjoiteltu. 

31.12.2023
Inkeri vaihtoi hoitopaikkaa.

28.11.2023
Pian on kulunut vuosi siitä päivästä, jolloin koko elämänsä tarhalla viettänyt Inkeri pääsi muuttamaan kotihoitoon Suomeen.

Kotikoiran elämä oli kuusi vuotta isossa koiratarhassa eläneelle Inkerille täysin uusi ja outo, pelottavakin kokemus. Opittavaa on ollut kovin paljon ja sitä riittää edelleen, vaikka edistystä on tapahtunut merkittävästi. Arka Inkeri on pienin askelin totutellut kotikoiran elämään ja reipastunut huomattavasti. Pelokkaan koiran olemukseen on tullut iloa, vapautuneisuutta ja iso annos uteliaisuutta. Inkeri osaa nauttia monista uuteen elämään kuuluvista hauskoista asioista, kuten juoksentelu ja leikkiminen omalla piha-alueella, ruuan valmistuksen seuraaminen keittiössä ja leppoisa oleskelu koirakavereitten seurassa, omalta petiltä tapahtumia seuraillen. Enää Inkeri ei ole se pelokas koira, joka kyhjötti yksin sängyn alla ja uskalsi syödä vain yöaikaan.

Kotihoitajan lisäksi Inkerillä on toistaiseksi vain yksi ihmisystävä, johon ujo tyttö uskaltaa ottaa arastelematta kontaktia. Inkeri on kuitenkin selvästi kiinnostunut ihmisistä ja haluaisi lähestyä, mutta rohkeus ei vielä riitä. Hoitotoimenpiteet ja talutushihna pelottavat kovasti, joten Inkerin maailma on ensimmäisen vuoden aikana rajautunut turvalliseen hoitopaikkaan.

Kotihoitaja toivoo, että vuoden verran kotikoiran elämää opiskelleelle kauniille ja herkälle Inkerille löytyisi mahdollisimman pian oma loppuelämän koti rauhalliselta alueelta, arkoja koiria ymmärtävän ihmisen ja tasapainoisen koirakaverin kodista.

24.8.2023
Reilun puolen vuoden aikana Inkeri on muuttunut aivan kuin toiseksi koiraksi: sängyn alla kyyhöttävä pelokas olento juoksee nykyään iloisena ympäri pihaa toisten koirien seurassa eikä häiriinny paikalle tulleesta vieraasta. 

Inkeri tulee jopa hakemaan herkun vieraan ihmisen kädestä, tosin riittävää etäisyyttä pitäen.

Inkeri ei ole enää äänetön, vaan kommentoi reippaasti naapurista kuuluvia ääniä. Kiltti tyttö kuitenkin hiljenee pyynnöstä ja tulee kutsusta luokse. Kotihoitajan pihan Inkeri on jo ottanut omaksi turvalliseksi alueekseen, mutta hoitopaikan ulkopuolella liikkuminen on osoittautunut vielä liian vaativaksi. Valjaiden pukemisen kanssa on edistytty hienosti ja se jo onnistuu, mutta hihnassa kulkeminen on toistaiseksi ylivoimaisen jännittävää.  Inkeri on aina valmis ulkoilemaan, mutta ei ainakaan vielä lenkkikaveri.

Inkeri ei ole vielä täysin sisäsiisti, mutta huomattavaa edistystä on senkin suhteen tapahtunut. Yöt sujuvat rauhallisesti ja aamulla Inkeri nousee venytellen pedistään huomattuaan hoitajan olevan hereillä. Kuudesta tarhavuodestaan huolimatta Inkeri on säilyttänyt leikkisyytensä ja haastaa hoitopaikan uroskoiria mielellään leikkeihin. Hoitopaikassa asuva seniori-ikäinen kummikoira on puolestaan toiminut Inkerille tärkeänä mentorina kotikoirataitojen opiskelussa aivan alkeista lähtien.

Inkerin mielestä nyt olisi juuri oikea aika muuttaa omaan kotiin. Toiveissa on aikuiskoti rauhallisella alueella. Tulevassa kodissa Inkeri juoksentelisi mieluiten omalla aidatulla pihalla yhdessä koirakaverin tai useammankin seurassa. Ujona tyttönä Inkeri toivoo pääsevänsä sellaiseen kotiin, jossa osataan eläytyä aran koiran pelkoihin ja rakastetaan ehdoitta, ilman vaatimuksia.  Aiempi kokemus aroista koirista olisi hyvä juttu, mutta tärkeintä on se, että osataan iloita aivan pienistäkin edistysaskeleista ja antaa Inkerille juuri niin paljon aikaa, kun se vain tarvitsee. Inkerillä täytyy olla riittävästi tilaa vetäytyä omiin oloihinsa, eikä sitä saa pakottaa tapaamaan vieraita ihmisiä tai muutakaan sen mielestä pelottavaa.

Arkuudestaan huolimatta Inkeri on iloinen ja henkisesti hyvinvoiva, terve ja kaunis koira. Kenen pihalla, missä päin Suomea Inkeri juoksee ruskan alkaessa?

14.6.2023
Inkeri on iloinen ja vauhdikas ja nauttii pihakoiran elämästä.

Hoitaja kertoo: "Inkeri on puolessa vuodessa muuttunut aivan eri koiraksi. Koiramaiset harrastukset lisääntyvät päivä päivältä. Ihmettelin mikä kuhina pensaassa, niin Inkerihän se siellä kaivoi kuoppaa niin antaumuksella. Pihan nuuskuttelu ja voimallinen ruopsuttelu on kuulunut repertuaariin jo tovin. Inkeri on myös löytänyt äänensä ja miten ihanalta se tuntuukaan, kun hän uskaltaa ottaa kantaa esimerkiksi metsästä kuuluviin ääniin. 

Inkerin olemus on siro ja sopusuhtainen. Liikkumiseen on tullut uutta voimaa ja pyrähdysten lisäksi on nähty myös näyttäviä hyppyjä. Aamuisin olen huomannut, että Inkeri on hakeutunut nukkumaan lähemmäs minua ja muuta laumaa. Inkeri ei tule rapsutettavaksi, mutta sallii sisätiloissa kosketuksen. Myös kynnet on saatu leikattua kotona. Pannan pukemiseen ja käyttämiseen Inkeri on tottunut. Seuraavaksi aloitetaan alusta valjaisiin totuttelu."

1.5.2023
Inkeri etenee pienin askelin vielä kovin uudella kotikoiran polulla. Inkeri iloitsee kovasti tutun hoitajan läsnäolosta ja nauttii ulkoilusta omalla pihalla.

Inkeri on asunut kotihoitopaikassaan noin viisi kuukautta.  Joulun alla Inkeri pääsi kuuden vuoden odotuksen jälkeen Suomeen etsimään omaa kotia. Tarhaoloissa Inkerillä oli ollut vain hyvin vähän ihmiskontakteja. Päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet kuluivat vailla virikkeitä, pienessä aitauksessa.  

Tarhaoloissa kauniista Inkeristä oli vähitellen kasvanut hyvin arka tarhan pitkäaikaisasukas. Muutto lämpimään kotihoitopaikkaan oli Inkerille valtava muutos ja aluksi aivan kaikki tuntui pelottavalta. Vähitellen Inkeri on yhä enemmän rohkaistunut.  Kotihoitajaan on muodostunut luottamuksellinen suhde, minkä seurauksena Inkeri on alkanut iloita ihmisen läsnäolosta. Ilonsa koiratyttö ilmaisee hännän heilautuksin, hyppelyin ja haukahdellen.

Tarhamuonaa vuosikaudet syönyt koira osaa todellakin arvostaa säännöllisiä ruoka-aikoja: ne ovatkin yksi päivän ehdottomista kohokohdista. Nykyisin Inkeri uskaltaa ottaa herkkuja hoitajan kädestä ja tutustuu yhä uusiin makuihin: juusto, nakki, koiranmakkara, kurkku ja paprika kuuluvat ruokalistalle. Aina, kun jokin uusi maku ilmestyy ruokakuppiin, Inkeri kiiruhtaa tutkimaan omalle paikalleen, miltä uutuus maistuu. Toistaiseksi kaikki, porkkanaa lukuun ottamatta, on ollut mieluisaa syötävää.

Enää Inkeri ei kyhjötä huoneen nurkassa sängyn alla, vaan viettää aikaa hoitopaikan muiden koirien seurassa. Ulkoilustakin Inkeri osaa nykyisin nauttia.  Ahtaan tarha-aitauksen jälkeen laaja, metsän reunustama kotipiha on Inkerin lempipaikka. Siellä siro tyttö juoksee yksin ja toisten koirien seurassa.  Leikkiäkin Inkeri osaa haastaen innokkaasti seniori-ikäistä uroskoiraa kaverikseen.

Inkeri alkaa olla valmis muuttamaan omaan kotiin. Tulevan kodin on sijaittava rauhallisella alueella. Vaikka Inkeri on reipastunut todella paljon ottaen huomioon pitkät tarhavuodet, ovat monet asiat sille vielä vieraita ja pelottaviakin.  Esimerkiksi hihnakävelystä Inkerillä ei ole lainkaan kokemusta.  

Inkerin toiveena on rauhallinen aikuiskoti, jossa sitä rakastetaan varovaisena tyttönä, joka etenee pienin askelin vielä kovin uudella ja oudolla kotikoiran polulla.  Uudessa kodissa täytyy olla odottamassa reipas ja tasapainoinen koirakaveri, joka ottaa tehtäväkseen Inkerin mentoroinnin kohti onnellista kotikoiran elämää.

15.3.2023
Ujo Inkeri on ystävystynyt hoitopaikan koirien kanssa ja saanut ulkoilusta aivan uudenlaista sisältöä elämäänsä. Ihmiset ovat Inkeristä vielä jännittäviä.

Inkeri edistyy kotihoitopaikassa rauhalliseen, mutta tasaiseen tahtiin. Inkeri viettää aikansa muun lauman yhteydessä olohuoneessa. Ruoka-aika ja herkkuhetket ovat tytölle kovin mieluisia.

Inkeri on alkanut ulkoilla omalla, aidatulla pihalla. Mennäänkö ulos -kysymys saa takuuvarmasti Inkerin liikkeelle. Ulkona Inkeri pyrähtelee sekä yksinään että muiden koirien kanssa, seurailee toisten koirien touhuja ja nuuskuttelee paikkoja. Erityisen kivaa on ruuan etsiminen hangesta. Yleensä Inkeri kulkee muiden mukana ulos ja sisään, mutta ymmärtää myös sisään-kehoituksen ja noudattaa sitä. Sisävessasta on voitu luopua ja Inkeri hoitaa asiansa pääsääntöisesti ulos. 

Tuttu hoitaja voi lähestyä Inkeriä rauhallisesti ja matalalta hän pääsee myös koskettamaan. Inkeriä ei kuitenkaan voi vielä sen enempää käsitellä eikä valjaitakaan ole siksi saatu puettua. Hoitajan makuupaikka kiinnostaa Inkeriä kuitenkin kovasti ja eräänä iltana lukulasit löytyivät jännästi Inkerin pedistä.

Inkerin itsevarmuus on lisääntynyt ja esimerkiksi ruokia odotellessa on Inkeri jo tavattu keittiössä parveilemassa. Hoitajan tullessa kotiin oli ihana kuulla, kun Inkeri päästi ensimmäistä kertaa ilohaukun ja juoksi pihan ympäri kovaa muun lauman kanssa.

17.1.2023
Kaunis ja siro Inkeri etsii koirakokenutta kotia, jossa ymmärretään hyvin arkaa koiraa.

Pieni Inkeri päätyi kuusi vuotta sitten isolle viipurilaistarhalle, yhdeksi mustaksi koiraksi lukemattomien muiden kodittomien joukkoon. Inkerin varhaisvaiheista ei ole tietoa, mutta pienenä pentuna tyttö oli iloinen ja ihmisistä kiinnostunut oman kodin odottelija. Varovaisen tuumaileva tyttönen kyllä huomattiin, mutta kauniista kuvista ja koskettavista kertomuksista huolimatta kutsua omaan kotiin ei kuulunut. Vuodenajat vaihtuivat ja kuin huomaamatta Ihmisiä toiveikkaasti lähestyneestä iloisesta pennusta olikin kasvanut ihmisiä pelkäävä, arka aikuinen koira.

Inkeristä oli tullut yksi koiratarhan näkymättömiksi jäävistä pitkäaikaisasukkaista. Kodinsaantimahdollisuudet näyttivät olemattomilta varsinkin, kun uusia koiria tuotiin jatkuvana virtana tarhalle. Kuka haluaisi ottaa omakseen aikuisen pelokkaan koiran, vailla alkeellisimpiakaan kotikoiran taitoja, kun tarjolla on vaikka minkä näköistä, ikäistä ja kokoista reipasta ja sosiaalista koiraa omaa kotia odottamassa. Mutta vastoin kaikkia odotuksia vuoden 2022 joulukuussa tapahtui ihme: Inkeri haettiin Suomeen lähtevään rekkaan. Suomessa tätä tarhan perimmäisen nurkan pelokasta oli odottamassa kokenut kotihoitaja varustettuna neljän koiran laumalla. Inkerin kotihoitopaikassa oli aiemminkin asutanut arkoja kodinetsijöitä, joista kaksi oli jäänyt pysyväisasukkaiksi.

Ensimmäisen kotikoirakuukauden aikana Inkeri ei ole uskaltautunut ulkoilemaan edes suojaisalla aidatulla pihalla. Pelkojen rasittama tyttö viettää aikaa koiraportilla rajatulla alueella, jossa turvapaikkana on oma peti ja hetekan alusta. Sängyn alle voi tarvittaessa kätkeytyä katseilta piiloon. Inkeri tekee tarpeensa öiseen aikaan tarkoitusta varten varatulle alustalle ja ruokailee silloin, kun arvelee, ettei kukaan ole näkemässä. Sana ”ruoka-aika” on kuitenkin tullut jo tutuksi ja yhtenä pimeänä iltana kaikki viisi koiraa viettivätkin yhteistä herkkuhetkeä. Kotihoitaja saa jo hiukan silittää Inkerin silkkimäistä turkkia, vaikka kosketus sitä jännittääkin.

Ihmiset, jopa oma kotihoitaja, pelottavat Inkeriä vielä kovasti. Inkeri on kuitenkin selvästi kiinnostunut ihmisistä ja hoitokodin tapahtumista. Jopa vieraan ihmisen läsnä ollessa Inkeri uskaltautuu seuraamaan tilannetta ja liikkumaan omalla turva-alueellaan paikasta toiseen.  

Kaunis ja siro Inkeri etsii koirakokenutta kotia, jossa ymmärretään hyvin arkaa koiraa. Tärkeää on osata eläytyä siihen, kuinka haastavia lähes kaikki arkiset tilanteet ovat koko elämänsä tarhaoloissa viettäneelle koiralle. Rauhallisen kodin tulee sijaita rauhallisella alueella ja turvallinen koirakaveri on Inkerille välttämätön tuki. Oma, hyvin aidattu piha on myös välttämättömyys ulkoilun harjoitteluun. Kiltti ja vaatimaton, elämässään osattomaksi jäänyt Inkeri-koira on kuin avautumistaan odottava ruusunnuppu.

Luethan myös ajatuksella tekstimme aran aikuisen koiran sopeuttamisesta uuteen kotiin.

17.12.2022
Mikä onnenpäivä, kun lähes kuuden vuoden odotuksen jälkeen ujo Inkeri pääsi Suomeen kotihoitoon!

Inkeri kävi ennen matkustamista tautitesteissä. Kaikki tutkitut vektorivälitteiset taudit olivat negatiiviset lukuunottamatta Mycoplasma haemocanista. Negatiivisia olivat anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis. Inkeriltä testattiin myös rabiesvasta-ainetasot, jotka olivat riittävällä tasolla ja osoittivat, että sillä on rokotuksista saatu suoja tautia vastaan. 

18.10.2019
Inkeri on kovin kaunis ja siro tyttö. Ujo Inkeri etsii ymmärtäväistä omistajaa ja kotia rauhalliselta alueelta.

Mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä ujommaksi osa tarhalla asuvista koirista muuttuu. Inkerille on käynyt juuri niin. Kuukausi kuukaudelta arkuus on hiipinyt enemmän sen olemukseen ja ihmiset muuttuneet sitä mukaa jännittävämmiksi. Niin kovasti silti toivomme, että jonain päivänä Inkeri vielä saa mahdollisuuden omaan kotiin ja se pääsee näkemään, miten onnellista kotikoiran elämä voi olla. 

Heppoisin perustein Inkerille ei etsitä kotia. Uudella omistajalla tulee olla kokemusta ujoista koirista sekä kodissa tulee olla koirakaveri jo odottamassa. Ja asunnon tulee sijaita rauhallisella alueella ja oma pihakin pitäisi olla, että Inkeri saisi rauhassa totutella ulkoiluun turvallisesti. Jos harkitset kodin tarjoamista Inkerille, luethan ajatuksella tekstimme aran aikuisen koiran sopeuttamisesta uuteen kotiin.

6.9.2018
Pikku-Inkeri on kovin iloinen ja utelias tyttö ihmisten suhteen, mutta vieraiden koskettaminen jännittää sitä.

Verkkoaidan takaa Inkeri tulee rohkeasti hakemaan rapsutuksia ja tervehtimään häntä heiluen vieraita, mutta ihmisten astuessa aitaukseen Inkerin rohkeus ei ihan riitä siihen, että se tulisi siliteltäväksi. Halua ja kiinnostusta tytöltä sen sijaan löytyy, ja jos ihmisvierailla vain olisi rutkasti aikaa Inkerin kanssa seurusteluun, saattaisi tyttö uskaltautua tekemään lähempääkin tuttavuutta.

Inkeri on jäänyt hyvin siroksi tytöksi ja painoa sille on kertynyt ehkä noin 15 kilon verran. Inkeri on sopuisa ja kiltti tyttö, joka tulee hyvin toimeen aitauksen muiden koirien kanssa.

Viipurin koirat - Inkeri 30.8.2018

12.9.2017
Inkeri on aavistuksen varovainen koira, joka katselee tulijoita mieluummin parin metrin päästä kuin ryntää suoraan syliin.

Valkoinen laikku niskassa erottaa Inkerin muista mustista koirista, joilla on valkoiset liperit ja varvastossut.

Viipurin koirat - Inkeri 9.9.2017

23.3.2017
Kun Inkeriä ehtii erikseen huomioimaan, tepastelee se tutustumaan. Varovaisesti nuuhkaisee kättä, heiluttaa vähän häntää ja vilkuilee silmiin: ehkä me voisimme ruveta ystäviksi.

Irinan tarhalla asuu iso lauma pentuja. Mukana juoksee monta mustaa karvapalloa, joita on ensisilmäyksellä hyvin vaikea erottaa toisistaan. Kun tassuttelijoita jää tarkkailemaan, huomaa niissä eroja: muutama on supersosiaalinen ja ensimmäisenä tekemässä kaiken. Muutama muu taas tarkkailee rauhallisesti hetken, ennen kuin päättää, mihin ryhtyy. Inkeri kuuluu jälkimmäiseen porukkaan: rauhalliseen ja vähän tuumivaiseen, mutta kuitenkin sosiaaliseen ja ihmisrakkaaseen.

Inkeri ei varsinaisesti ujostele, mutta se antaa riehakkaampien pentujen hoitaa ensimmäiset tutustumiset. Kun tilanne vähän rauhoittuu ja Inkeriä ehtii erikseen huomioimaan, tepastelee sekin tutustumaan. Inkeri vaikuttaa sympaattiselta tytöltä, joka vain kaipaa omaa kotia, jossa sille riittäisi huomiota.

Inkeristä kasvaa aikuisena keskikokoinen tyttö. Se voi kotioloissa muuttua selvästi vilkkaammaksi kuin tarhalla, joten uuden omistajan tulee ehdottomasti varautua siihen, että tytölle tarjotaan riittävästi puuhaa ja ulkoilua. Paikallisen koirakoulun arkitaitojen kurssikin voisi olla Inkerille mieleen, onhan uuden oppiminen koirasta aina hauskaa puuhaa!

Inkeri etsii sitoutunutta omistajaa - sellaista, joka ymmärtää, millaista arki tulee olemaan pennun ja nuoren koiran kanssa. Kaikki tuskin tulee olemaan ruusuilla tanssimista, kenties ei edes voikukkaniityllä. Mutta yleensä aina lopputulos on kuitenkin hyvä, kunhan nuorta koiraa jaksaa sinnikkäästi ja rauhallisesti totuttaa ja ohjata eteenpäin. Reipas koirakaveri voisi myös olla oiva opastaja Inkerille, mutta välttämättömyys se ei ole.

Viipurin koirat - Inkeri 10.3.2017

Inkeri on tautitestattu 8 vektorivälitteisen taudin varalta ennen Suomeen tuloa ja sen tiedot on lisätty Ruokaviraston koirarekisteriin. Kodinetsintää hoitaa Viipurin Koirat ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 22917870.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.