Urmas

Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: keskikokoinen-suurehko
Syntymäaika: 2006

8.12.2017
Urmas sai kodin Nummelasta.

16.9.2017
Urmas on mainio pappa! Se rakastaa rapsuttelua ja käyttäytyy kohteliaasti ihmisiä ja samassa hoitopaikassa asuvia pentukoiria kohtaan.

Muhkea Urmas pääsi pakoon Viipurin tulevaa talvea, ja asustelee nyt hoitopaikassa Vihdissä. Urmaksella on hoitopaikassa oma tilansa, mutta se on päässyt tutustumaan myös muihin saman talouden vipeltäjiin, kuten omaa kotia etsiviin pentukoiriin. Urmas-pappa pärjää koiralasten kanssa hienosti, ja suhtautuu myös aikuisiin tyttökoiriin kiinnostuneen ystävällisesti. Tarhalla Urmas asuikin samassa aitauksessa aikuisen nartun kanssa. Uroskoirien seuraan Urmas ei ole ihan yhtä sopiva, sillä omasta mielestään Urmaksesta riittää kyllä miestä yhden talouden tarpeisiin. Tämä herra etsii siis kotia joko perheen ainoana koirana, tai tyttökoiran kaverina. 

Paras ympäristö Urmakselle olisi omakotitalo aidatulla pihalla. Koska Urmas on todennäköisesti elänyt suuren osan elämästään ulkona, täytyy uudessa kodissa olla aikaa ja halua opetella vanhan herran kanssa sisäkoiran elämää yhdessä ihmisten kanssa. Heti alkuun Urmasta ei voi jättää pitkiksi ajoiksi yksin sisätiloihin. Tämä koira on sen verran mainio persoona, että se luultavasti ottaa kyllä sohvapaikan kiitollisena vastaan kunhan sisällä asuminen tulee tutuksi.

Urmas ei osaa kertoa mitä kaikkea se on pitkän elämänsä aikana nähnyt ja kokenut, mutta luultavasti kaikki päivät eivät ole olleet pelkkää auringonpaistetta. Poika suhtautuu silti elämään ja uusiin tuttavuuksiin ihailtavan myönteisesti, eikä tee itsestään kovin suurta numeroa. Rapsutukset ja paijaukset tuntuvat sykähdyttävän vanhan herran sydäntä, ja Urmas lähtee myös mielellään hihnalenkille. Olisikin onni jos Urmas löytäisi vielä kodin jossa suuri, iäkäs koira saisi koko loppuelämänsä ajan asustaa hyvässä hoidossa, nauttien kunnolleen sopivasta liikunnasta ja suuresta määrästä hellyyttää.

27.7.2017
Urmas sai muuttaa Vihtiin kotihoitoon.

Urmas alkaa olla jo vanhan herran iässä, ja siksi se sai mahdollisuuden muuttaa Suomeen viettämään turvallisia eläkepäiviä. Ihan kiikkustuolissa Urmaksen päivät eivät kuitenkaan kulu, sillä silmäkulmassa on edelleen pilkettä ja paljon kokeneessa kehossa energiaa. Urmas siis kaipaa lenkille sekä ihmisten ja toisten koirien - mieluiten tyttöjen - seuraan. 

4.10.2016
Komealla Urmaksella olisi varmasti tarina kerrottavanaan, jos se vain osaisi puhua. Urmas haettiin syksyllä alkoholistin luota Irinan tarhalle.

Tarhan laidalla pienestä ulkona olevasta häkistä katselee uteliaana jo vähän iäkkäämpi silmäpari. Myös sitä elämän nurjaa puolta nähnyt silmäpari. Urmas ei ole enää mikään nuorukainen vaan jo vanhempi, ehkäpä noin 10-vuotias herra. Tarhanpitäjä Irina kertoo, että Urmas haettiin pois alkoholisti-omistajaltaan, joka ei enää koirasta kyennyt huolehtimaan.

Urmas vastaanottaa vieraat suurella ilolla ja toivottaa heidät sydämellisesti tervetulleiksi pieneen yksiöönsä. Rapsuta sieltä, rapsuta täältä. Urmas parkkeeraa itsensä tiiviisti rapsuttelijan kylkeen kiinni ja nauttii selvästi ihmisen kosketuksesta ja läheisyydestä. Lähempi tarkastelu paljastaa, että Urmaksen naamasta löytyy arpi jos toinenkin. Elämä ei aina ole kohdellut hyvin.

Urmas jakaa häkkinsä aran tyttökoiran kanssa ja näyttäisi tulevan sen kanssa hyvin juttuun. Häkin edustalla on kiinni ketjussa aikuinen isohko uroskoira, jonka kanssa naapurisopu ei ole parhaimmasta päästä. Urmaksella voi olla jo vanhuuden tuomia kolotuksia, tarhalle joutuminen on varmasti aiheuttanut sille stressiä eikä omasta rauhasta ole tietoakaan. Rankka paikka kelle vaan koiralle.

Emme tiedä onko Urmas elänyt sisätiloissa koskaan. Todennäköisempää on, että viime kuukaudet tai jopa vuodet on vietetty suurimmaksi osaksi ulkosalla. Urmas hakeutuu itse aivan vieraaseen ihmiseen kiinni rapsuteltavaksi, joten luultavasti se on kuitenkin saanut hyvää kohtelua ihmisiltä aiemmassa elämässään. Narttukoiran kanssa elo näyttää sujuvan, mutta Urmas on varmasti tottunut pärjäämään elämässä ja pitämään puoliaan muilta koirilta. Varminta olisikin, ettei Urmaksen tulevassa kodissa olisi toista uroskoiraa.

Urmas pääsi kokeilemaan myös hihnassa kävelyä eikä se tainnut olla pojalle mikään ihan uusi juttu. Ohi ajavat autot saivat mennä menojaan eikä Urmas reagoinut pihoilla haukkuviin koiriin tai vapaana vähän matkan päässä jolkotteleviin kulkureihinkaan. Puhtia riitti varsinkin lenkin alkupätkällä, mutta se ei ole ihme kun joutuu pienessä häkissä päivästä toiseen elämään.

Vaikka takana on jo useampi vuosi elettyä elämää, toivoisi Urmas kovasti että jossain odottaisi sitäkin vielä sopiva eläkekoti. Hyviä, elämisen arvoisia vuosia kun voi olla vielä jäljellä - ja ne Urmas haluaisi viettää mieluiten rakastavassa kodissa ankean koiratarhan sijaan.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.