Deli

SUOMESSA
Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 57 cm, 21 kg)
Syntymäaika: 10/2016

27.7.2018
Aiemmin pelokkaasta Viivistä on kuoriutunut iloinen, leikkisä ja oppivainen nuori tyttö! Viivi odottaa kotia Espoossa.

Deli eli nykyisin Viivi on ollut kotihoitopaikassa vajaan kolme kuukautta. Viivi asuu hoitokodissa, jossa sillä on seurana viisi muuta koiraa. Viivi otettiin nopeasti koiralauman jäseneksi ja se on oppinut paljon kotielämästä tarkkailemalla muita koiria ja seuraamalla niiden esimerkkiä.

Alkuajat hoitaja keskittyi Viivin luottamuksen kasvattamiseen. Siihen auttoivat päivittäiset rutiinit ja pitkät, rauhalliset ulkoilulenkit. Ensin ulkoilut tapahtuivat hiljaisilla reiteillä ja kun tutut reitit menivät hyvin, lisättiin mukaan aina jonkin uusi reitti, jossa oli enemmän ihmisiä, autoja, pyöräilijöitä ja muita Viivistä vähän jännittäviä asioita.

Nykyään Viivi on reipastunut todella paljon ja entisiä pelkotiloja ei enää juurikaan esiinny. Kävelyt sujuvat hienosti ja vastaantulevat koirat, mopot, pyöräilijät, juoksijat ja rakennustyömaat ohitetaan hienosti "sivulla" käskyllä.

Aluksi Viivi säntäili omalla pihalla haukkuen ohikulkijat, naapureiden koirat ja leikkivät lapset. Enää Viivi ei kuitenkaan huomioi niitä mitenkään eikä myöskään sisällä reagoi ulkoa tuleviin ääniin. Mökillä Viivi on saanut harjoitella myös vapaana olemista ja se on oppinut hyvin pysymään mökin pihapiirissä.

Vieraat ihmiset Viivi ottaa vastaan jo rauhallisesti, vaikka ensin tietysti vähän ilmoittaa, että joku on tulossa. Viivi rauhoittuu nopeasti ja pystyy jo rentoutumaan samassa tilassa vieraiden kanssa. Tutut tulijat toivotetaan jo häntä heiluen tervetulleiksi ja nuolaisunkin saa, jos on nameja mukana.

Hoitajan mukaan Viivi on todella innokas ja nopea oppimaan uutta ja unohtamaan menneet. Viivi elää onnellista ja tasapainoista elämää osana hoitokodin laumaa. Omaa kotia Viivi odottaa silti kovasti! Koska Viivi tulee niin hyvin toimeen toisten koirien kanssa ja ottaa niistä tukea jännittävissä tilanteissa, etsii Viivi koirakaverillista kotia. Kodin tulisi myös sijaita kohtuullisen rauhallisella alueella, vaikka Viivin pelot ulkona ovatkin vähentyneet jo huimasti. Viivistä joku saa iloisen ja ihanan koirakaverin!

23.4.2018
Deli, nykyiseltä nimeltään Viivi, odottaa kotiehdokkaita pk-seudulla. Viivi etsii itselleen aikuiskotia rauhallista seudulta.

Tulevan kodin suhteen on tärkeää, että Viivillä olisi reipas koirakaveri ja oma, aidattu piha. Viivin ex-omistaja kertoo tytöstä:

"Viivi tuli meille reilu vuosi sitten noin viiden kuukauden ikäisenä hoitopaikastaan Somerolta. Viivi sopeutui äänekkääseen ja vilkkaaseen lapsiperheeseemme (lapset 5 ja 8 v.) yllättävän nopeasti. Alkuun kovat äänet tietysti pelästyttivät, mutta nykyisin Viiviä eivät kodin äänekkäätkään äänet hetkauta. Välillä Viivi haluaa osallistua lasten leikkiin, mikä ilmenee "hammasteluna" lapsia kohtaan, välillä myös aikuisia. Hammastelu on kyllä huomattavasti vähentynyt viime kuukausien aikana.

Varsinainen kainalokoira Viivi ei ole. Rapsutukset kyllä kelpaavat ja Viivi tulee niitä hakemaankin, mutta sohvalla istuessa ottaa mieluummin oman paikkansa sohvan kulmasta tai lattialta kuin jää kainaloon nukkumaan. Viivi pitää kovasti pehmoleluista ja kaikenlaisista puruluista. Varsinainen ahmatti ja herkkusuu Viivi ei ole. Jos väsyttää, epäilyttää tai pelottaa, ruoka ja herkut eivät maistu. Toisaalta, kun tulee nälkä, Viivi istuu keittiössä odottamassa ruokaa ja odottaa istuen ja silmiin katsoen, että saa luvan syödä.

Viiville ulkoilu ja vieraat ihmiset ovat haasteen paikka. Harvat ihmiset ovat voittaneet Viivin luottamuksen. Poikkeuksena ovat perheemme läheisimmät ihmiset eli isovanhemmat, joiden kanssa Viivi on alusta asti ollut paljon tekemisissä ja jotka ovat Viivin mielestä ihania ihmisiä ja joiden luokse on kiva mennä kylään. Muille vieraille Viivi haukkuu kovasti, ja joskus on pissakin tullut alle, kun on pelottanut niin paljon. Yleensä Viivi poistuu paikalta toiseen päähän taloa, kun vieraat jäävät kylään. Lasten kavereiden ollessa kylässä Viivi on laitettu varmuuden vuoksi portin taakse, koska vieraat lapset ovat pelänneet äänekästä koiraa. Koirallisiin ihmisiin Viivi on tutustunut muita helpommin.

Ulkona kadulla on Viiville paljon pelottavia asioita. Vuoden aikana lähiympäristö ei ole muuttunut riittävän helpoksi ja kiinnostavaksi, jotta Viivi olisi innokas lenkkeilemään. Tarpeet tehtyään oman kodin aidan lähettyville Viivi on valmis palamaan kotiin. Ihmiset, pyörät, lastenrattaat, kolahdukset, äänekkäät kulkuneuvot ja valonvälähdykset (myös sisällä) pelottavat ja silloin suunta on poispäin kohteesta. Täysin paniikkiin Viivi ei joudu, mutta ulkoilu on ollut ahdistavaa ja raskasta kaikille osapuolille eikä normaalista ulkoilusta voida Viivin kohdalla puhua. Toisaalta, Viivi on kokenut kodin niin turvalliseksi paikaksi, että kesän ukkoset ja uusi vuosi paukkeineen sujuivat oikein hyvin.

Omalla aidatulla pihalla juoksemista ja leikkimistä Viivi rakastaa. Omalta pihalta ja sisältä ikkunasta katsoessa Viivi uskaltaa myös haukkua ohi kulkeville ihmisille ja koirille. Muutaman kerran Viivi on päättänyt ylittää oman pihan aidan, mutta pidemmille karkuteille se ei ole lähtenyt. Kertaalleen ollaan Viivin kanssa on oltu vieraalla mökillä ja siellä Viivi nautti juostessaan vapaana pitkin järven jäätä, kun paikalla oli vain tuttuja ihmisiä.

Viivin pelkoihin on haettu apua käytösterapiasta ja Viiville aloitettiin marraskuussa ahdistusta vähentävä lääkitys, josta ei kuitenkaan ole ollut riittävää apua. Työpäivät Viivi on pystynyt olemaan hyvin itsekseen rajatussa tilassa jo ennen lääkitystä. Viivi ei ole koskaan näyttänyt hampaitaan, vaikka on peloissaan murissutkin. Meidän mielestä Viivi onkin mitä kiltein koira. Viiviltä saa leikattua kynnet, harjattua takut, pyyhittyä/suihkuteltua tassut (tai koko koiran) ja poistettua punkit melko vaivattomasti, vaikka Viivi ei ko. toimenpiteistä ylenmäärin pidäkään. Kotona turvallisessa ympäristössä Viivi on oppinut helposti uusia asioita herkkujen avulla. Sisäsiisteys on ollut pitkään hallussa.

Viivi steriloitiin viime syksynä ensimmäisten juoksujen jälkeen."

27.2.2017
Deli-tyttö muutti omaan kotiin Uudellemaalle.

15.2.2017
Pieni ja pörröinen Deli odottaa omaa kotia hoitopaikassa Somerolla.

Deli ei ehtinyt asua pitkään tarhalla, sillä se pääsi hoitopaikkaan Suomeen heti kun rokotukset saatiin kuntoon ja matkustuslupa heltisi. Deli harjoittelee kotikoiran taitoja Somerolla yhdessä siskonsa Meganin kanssa. Molemmat tytöt ovat todella reippaita pentuja ja alkutaival kotikoirana on sujunut hyvin. Hoitopaikassa Deli on tottunut toisiin koiriin, sekä aikuisiin että pentuihin, ja yhteiselo sujuu hienosti. Deli ulkoilee aidatulla pihalla ja osaa jo tehdä tarpeensa ulos melkein aina - yöllä täytyy vielä käyttää sisävessaa hädän yllättäessä.

Ruoka maistuu hyvin, ja Deli olikin tullessaan aika hoikassa kunnossa. Hoitopaikassa Deli syö penturuokaa, ja on tärkeää että myös tuleva koti tarjoaa kasvavalle pennulle laadukasta ravintoa jotta kasvu onnistuu mahdollisimman hyvin ja Delistä kehittyy terve ja vahva aikuinen koira. Mitään jättiläistä tästä pikkutytöstä tuskin kuitenkaan tulee; keskikokoinen, noin 20-kiloinen koira taitaa olla hyvä arvio.

Deli hakeutuu mielellään kotihoitajan rapsutettavaksi ja osallistuu innolla kaikenlaiseen kodin puuhaan. Touhukkaan Delin kanssa onkin luvassa täysipainoista vauva-arkea, niin vekkuli ja vauhdikas tyttö tämä koiranpentu on! Kasvaessaan Deli tulee tarvitsemaan myös säännöllistä, reipasta liikuntaa ja muuta mielekästä tekemistä, mutta pentuaikana tärkeintä on opetella turvallista hihnassa kulkemista ja antaa koiran liikkua omaehtoisesti. Paljon rakkautta ja yhdessäoloa oman perheen kanssa tarvitaan kaikissa ikävaiheissa, ja Deli muuttaakin ainoastaan kotiin jossa sitoudutaan koiraan koko sen elämän ajaksi, pikkupennusta vanhuuden päiviin asti.

Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.