Sukupuoli: uros (kastroitu)
Koko: suurehko (n. 66 cm, 28 kg)
Syntymäaika: 8/2019
Tautitestattu: 12/2023

4.10.2024
Miio sai kodin Etelä-Karjalasta.

26.9.2024
Miio pääsi viettämään päivää maajussina hevosten, lampaiden, vuohien ja monien muiden eläinten pariin.

Mukana aurinkoisesta syyspäivästä oli nauttimassa myös liuta vieraita ihmisiä ja koiria, joiden kaikkien kanssa Miio tuli hienosti toimeen. Mitäs muutakaan, sillä Miiohan on tunnetusti sosiaalisesti taitava poika mitä tulee muihin nelijalkaisiin.

Lampaat ja vuohet olivat kiinnostavia, hevosia katseltiin alkuun kunnioittavan välimatkan päästä eikä ruoan perässä saparoaan heiluttava possu ollut lainkaan kumma ilmestys. Kanat saivat rauhassa tonkia maata ja ankat loiskutella lammessa. Toki välissä oli aita, mutta eipä musta hörökorva aidalla juuri notkunut. Miio viihtyi vieraiden siliteltävänä ja nautti suuren tontin tutkiskelusta uusien koirakavereiden kera - ja piti tietysti huolen, ettei näköyhteys mammaan katkennut liian pitkäksi aikaa.

Viipurin koirat - Miio maalaismiljöössä 15.9.2024

23.7.2024
Kesäterveiset komealta Miiolta! Miio painelee riemuissaan pitkin pihaa koiraystäviensä kanssa ja sohii tassuillaan hoitomammaa yhtä innokkaasti kuin aiemminkin.

Miio on hoitojakson aikana tavannut useita vieraita koiria niin omalla pihalla kuin vieraalla tontillakin. Miio osaa taitavasti lukea muita koiria ja on tähän mennessä tullut toimeen hienosti kaikkien kanssa. Kotipihalla on syntynyt äkkiä yhteiset leikit, kun taas vieraalla alueella Miion on täytynyt vähän väliä tarkistaa onhan hoitomamma yhä tallella.

Miion hoitopaikassa asuu myös toinen yhdistyksen hoitokoira, nuori uros, jolle Miio on suuri idoli. Pojat jakavat mielellään saman pedin ja syövät sulassa sovussa siinä myös herkkutikkunsa. Miiolla ei ole esiintynyt resurssien vahtimista hoitopaikassa, oli kyse sitten ruoasta tai ihmisistä.

Hihnalenkkeily sujuu näin kesäaikaan mukavasti, kun luonnossa pääsee helposti kulkemaan. Haasteita oli erityisesti jäisillä talvikeleillä, jolloin hoitaja oli yhden jos toisenkin kerran nurin tiellä tai penkassa. Teiden varret, ne rauhallisemmatkin, jännittivät Miioa ja sillä oli tapana tehdä pikainen u-käännös ja hypätä päin taluttajaa turvaa hakien. Kesäaikaan Miio on saanut ulkoilla paljon metsässä, jolloin Miio on rennompi, mutta hyppiminen ei ole kokonaan jäänyt pois. Muuten Miio kyllä kulkee hihnassa nätisti, ei rähjää vastaantuleville koirille eikä ihmisille.

Miio kiihtyy kovasti jo varusteet nähdessään eikä meinaa pysyä liitoksissaan kun on niin innoissaan. Miioa on palkattu rauhallisesta käytöksestä.

Miio on sisäsiisti ja yksinolot sujuvat hyvin, tosin Miio puuhailee edelleen mielellään tekstiiliharrastuksensa parissa. Kaikki pehmoinen on Miion mieleen, samoin kengät vetävät sitä puoleensa magneetin lailla.

Hoitomamma on Miiolle edelleen ykkönen. Vaikka Miio tulee muiden koirien kanssa toimeen ja on löytänyt muutaman hyvän leikkikaverin laumasta, lässähtää tunnelma aina vähän jos hoitomamma kävelee pihalta sisälle. Ikkunassa näkyy samantien iso korvapari, joka tähyilee silmä kovana minne se mamma meni. Miioa ei ole pidetty vapaana aitaamattomalla alueella, mutta sen verran tiiviisti se pitää hoitajaansa silmällä, että tuskin kovin pitkäksi aikaa päättäisi hatkoja ottaa.

Miio on toukokuussa käynyt hammaskivenpuhdistuksessa. Käynnillä selvisi, että Miiolta tulisi lähitulevaisuudessa poistattaa kaksi etuhammasta ja yksi poskihammas. Miio on käynyt varmuuden vuoksi ortopedilla, joka kopeloituaan koiran totesi, ettei löydä koirasta vikaa eikä lisätutkimuksille ole aihetta.

Miiolle on tehty Embarkin DNA-testi, jonka perusteella siitä löytyy noin 70 % saksanpaimenkoiraa ja 30 % länsisiperianlaikaa.

Miiolle etsitään kotia maaseutumaisesta ympäristöstä, mistä löytyisi ainakin yksi kiva koirakaveri. Etsinnässä on ihminen, jolla riittää kärsivällisyyttä, lempeyttä ja koiranlukutaitoa - sekä rakkautta tälle pitkäkoipiselle sydäntenmurskaajalle.

Viipurin koirat - Miio kotihoidossa 12/23-7/24

7.2.2024
Miio karisti kurat tassuistaan muutama kuukausi sitten ja matkusti yli neljän vuoden tarhaelon jälkeen hoitopaikkaan Suomeen.

Saapuessaan Miio oli hyvin laihassa kunnossa. Painoa tämän kokoisella koiralla oli vain vaivaiset 20 kiloa ja luut törröttivät joka suuntaan. Muuten Miio oli pitkän matkan jäljiltä ihmeen reipas ja iloinen. Pesu oli elämän ensimmäinen ja pelottava, mutta sekin homma saatiin maaliin asti. Miio nuuhkutteli uteliaana kasvoja ja antoi tuttavallisesti pikapusuja tökäten kuonollaan silmäkulmaan ja nenään. Vaikka Miio astuikin aivan uuteen maailmaan, pääsi se kuitenkin hoitoon yhdistyksen aktiiville, johon oli tehnyt tuttavuutta tarhalla useita kertoja.

Miion kotiutuminen on sujunut hyvin. Miio nauttii kodin lämmöstä ja innostui pedinpetausaskareisiin jo ensimmäisenä iltana. Omassa punkassakin kieriskeltiin niin mahdottoman tyytyväisenä. Ei ollut moista onnea Miio vielä koskaan päässyt kokemaan. Ensimmäiset viikot kuluivat pitkälti rauhassa leväten ja stressiä pois nukkuen.

Miion hoitopaikassa asuu viisi muuta koiraa (2 narttua, 3 urosta). Miion saapuessa taloon hoidossa oli lisäksi myös yksi poikapentu, joka muutti viime kuussa omaan kotiin. Alkuun Miio saattoi nostaa ylähuultaan ilmaistakseen jollekin, ettei sen saadessa rapsutuksia ihmiseltä sopinut toisen työntää siihen kuonoansa. Mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut ja alkuviikkojen jälkeen Miio on tullut loistavasti muiden koirien kanssa juttuun. Se on leikkisä ja kova juoksemaan ja viihtyy myös samalla pedillä jonkun toisen pojan kanssa. Miio on tavannut omalla pihallaan yhden vieraan nuoren nartun eikä mennyt montaakaan sekuntia niin oli jo juoksuleikit pystyssä.

Hoitoperheen mieheen Miio on suhtautunut aina yllättävän iloisesti. Tälle ei ole tarvinnut kertaakaan haukkua tai liikkeitä pelätä, ja välillä Miio jopa puskee päätänsä miehen kainaloon häntä iloisena jälleennäkemisestä heiluen. Perheessä on myös lapsia, joiden luokse Miio ei varsinaisesti itse hakeudu ellei tilanne ole hyvin rauhallinen. Mutta eihän siitä ole kahta sanaa kenen luokse Miio suuntaisi, jos kaikki seisoisivat samalla viivalla. Miio on täydellinen mammanpoika.

Kylässä oleviin vieraisiin ihmisiin Miio suhtautuu yleensä hyvin uteliaasti ja jopa iloisesti. Miio ei ole ainakaan toistaiseksi käyttänyt hirveästi ääntään. Haukkua saadaan kuunnella lähinnä silloin kun se on hyvin innostunut tai joskus harvoin kun pihalla on jotain mistä se haluaa ilmoittaa.

Miio on ollut alkuajan pissavahinkoja lukuunottamatta sisäsiisti.

Miio on hoidossa rauhallisessa taajamassa omakotitalossa metsän reunalla. Hihnassa ulkoilu sujuu hyvin kun liikenne on rauhallista ja koirakaveri tepsuttaa vieressä. Miio on katsellut kiinnostuneena vieraita koiria, mutta ohitukset on tehty aina riittävällä välimatkalla eikä Miio ole sen suuremmin jäänyt vieraita koiria ihmettelemään.

Yksinolot koiraseurassa sujuvat hyvin, mutta Miiulainen taitaa elää jonkinlaista menetettyä pentuaikaa uuden ja ihmeellisen materian äärellä. Erityisen mieltynyt Miio on kenkiin, joten niille kannattaa etsiä jokin turvallinen säilö. Mitä mielenkiintoista Miion nenän kohdalle nyt sattuukaan osumaan, ei sitä aina tiedä. Keittiötasot on myös syytä pitää siistinä, muuten siistimistä tapahtuu vähän niin kuin itsestään.

Miio osaa istua ja odottaa hienosti ruokaansa. Joskus se on vain niin innoissaan lempi-ihmisensä näkemisestä, että hyppii etutassuillaan korkealle sohien, mutta rauhoittuu pian ja tulee puskemaan päätänsä kainaloon. Leluja Miio rakastaa, varsinkin vinkuleluja. Miiolla on aika hieno ja ilmava askellus, liikkuminen ei ole mitään pientä töpötystä.

Miio on varttunut tarhalla pikkupennusta aikuiseksi ja asunut siellä monta vuotta. Se tarvitsee ehdottomasti reippaan koirakaverin ja kodin rauhalliselta alueelta. Miiosta ei ole ainoaksi koiraksi eikä kaupunkiin. Äkkinäiset liikkeet ja kovat äänet voivat säikyttää Miioa. Miioa ei luovuteta pienten lasten perheeseen.

Huono ravinto ja vuosien tarhaelo näkyy Miion hampaissa. Hammaskiveä on kertynyt runsaasti ja kotiutumisen edetessä Miio tulisi vielä lääkäriin ja suu hoidattaa kuntoon. Miiolla on painoa nyt 28 kg, mutta painoa tulee vielä lisää.

Miioa ei luovuteta kissakotiin.

Sitä lattialautojen alla elävää laihaa raasua ei enää ole, tässä tulee uusi Miio! Miio on hyvin rakastettava, herkkä ja ihana poika, joka vei hoitajan sydämen jo ensikohtaamisella tarhalla. Miio on pian saanut 10 kiloa lisää painoa ja tälle iloiselle paimenpojalle pitäisi löytää nyt jostain oma mamma <3

10.12.2023
Varovainen Miio löysi hoitopaikan Suomesta ja odottaa kotiehdokkaita pääkaupunkiseudulla. Miio ei vielä aktiivisesti etsi kotia.

Ennen Suomeen matkustamista Miio kävi tautitesteissä. Kaikki kahdeksan vektorivälitteistä tautia olivat negatiivisia. Tutkitut taudit olivat anaplasmoosi, babesioosi, ehrlichioosi, hepatozoonoosi, leishmanioosi, Mycoplasma haemocanis sekä ihomato Dirofilaria repens ja sydänmato Dirofilaria immitis.

Miion tiedot on lisätty Ruokaviraston koirarekisteriin ja Turvasiru.fi:hin. 

Viipurin koirat - Miio 9.11.2023

25.6.2023
Poloinen Miio on saanut hiukan lisää lihasta ylleen eikä se ole enää yhtä näkiintyneessä kunnossa kuin talvella. Miio tunnistaa jo meidät ja iloitsee hurjasti saapumisestamme.

Miio heiluttaa innoissaan häntäänsä ja sen korvat ovat painautuneet littanaksi niskaan. Ihmisten saapumisesta iloitaan ja Miio juoksee aidan vierelle lipomaan sormia. Se saattaa hetkeksi kadota piiloon kun aitaukseen astuu, mutta on kuitenkin niin utelias että tulee pian näkyville. Miio tulee syömään herkut käsistä ja olemme usein vieneet sen ulos tarhan ulkopuolelle. Miio on tavannut useita sille itselleen vieraita koiria hihnakävelyllä, myös uroksia, ja tullut kaikkien kanssa hyvin toimeen. Ainakin tarhaoloissa Miioa voi kehua hienosti koiraa puhuvaksi, sopuisaksi koiraksi. 

Yleensä Miion on aina saanut helposti hihnaan, mutta kun viikko sitten yritimme, majaili Miio enimmäkseen lattialautojen alla. Se tuli syömään herkut, mutta ei uskaltanut jäädä pidemmäksi aikaa vierelle. Paikalla olleet yli parikymmentä vapaaehtoista olivat Miiolle liikaa. Häly ja trafiikki oli kova ja Miio katsoi parhaaksi sukeltaa piiloon. Kun lattialautojen aukolle laittoi käden, musta kuono ilmaantui kuitenkin oitis nuolemaan sormia. 

Viipurin koirat - Miio 27.5. & 18.6.2023

Viipurin koirat - Miio 5.4.2023

29.3.2023
Miio on asunut aitauksensa nurkissa ja varjoissa yli kolme vuotta. Miio on arka, mutta ihana. Sille etsitään koirakaverillista kotia, mistä löytyy ymmärrystä ja osaamista arkojen koirien kanssa.

Snezhannan tarhalla touhutessamme huomiomme kiinnittyy aina uudestaan kauniiseen, pitkäkoipiseen tummaan koiraan. Se katselee uteliaana verkkoaidan takaa puuhiamme. Se on kiinnostunut ja tulee nuuhkimaan sormia aidan läpi. Se ei pakene kun aitaukseen astuu yksi ihminen kerrallaan, ja kääntelee päätään korvat hörössä. Lähestyäkin se uskaltaa, vaikkakin varoen. Sormia nuuhkitaan, otetaan muutama peruutusaskel ja jäädään ihmettelemään. 

Tässä on pojassa on jotain tuttua. Kuinka ollakaan, se on ollut sylissämme kolme vuotta sitten tammikuussa 2020. Silloin se ja sen siarukset olivat pentuja, ja ne olivat juuri saapuneet tarhalle. Ei mennyt kauaa niin koronapandemia sulki rajat vieden mahdollisuuden tavata koiria. Pennut jäivät tarhalle kasvamaan eikä niistä sen koommin enää kuultu. Vanha tarhanpitäjä eläköityi samana kesänä ja eläinlääkäri Snezhanna siirtyi hänen seuraajakseen. 

Annamme pojalle nimeksi Miio. Pentuna Miio ei ollut yhtä reipas kuin useimmat sen sisarukset, mutta se pyöri siimahäntä viuhuen ympärillämme ruoan tuoksut nenässään. Ihmisen kosketus jännitti sitä eikä se hakeutunut omaehtoisesti rapsuteltavaksi. Miiossa olisi ollut paljonkin potentiaalia reipastua, mutta koska kävi miten kävi, jäi se tarhalle varttumaan.

Olemme paitsi viettäneet aikaa Miion aitauksessa myös ulkoilleet sen kanssa pariin otteeseen. Ensimmäisellä ulkoilukerralla se oli hyvin peloissaan eikä välttämättä ollut aikaisemmin vielä ollut hihnassa. Miio oli kannettava ulos aitauksesta ja jäimme sen kanssa istuskelemaan tarhan edustalle. Se näytti hoikalta jo kaukaa, mutta asian todellinen laita selveni meille vasta kun koira saatiin kopeloitua läpi; Miio on todella laihassa kunnossa. Se ilahtui kun tarhanpitäjä Snezhanna ilmaantui luoksemme, mutta Miion ilon ilmaukset ovat vielä hillittyjä.

Toisen kerran Miio kulki jo reippaammin. Sitä ei tarvinnut kantaa ulos eikä sisään, se oli kiinnostunut ympäristöstä mutta ennen kaikkea tuomastamme ruoasta. Pidemmälle emme lähteneet vaan pysyttelimme tarhan viereisellä aukealla, missä oli rauhaisaa. Miio palasi aitaukseensa jääden hetkeksi jopa rapsuteltavaksi.

Miio jakaa aitauksen kahden sitä vanhemman uroksen kanssa. Se ei erityisemmin hakeudu niiden seuraan vaan nyhjää yleensä yksinään jossain. Olemme tarkkailleet reissuillamme joutuuko Miio aitauksessa niiden kiusaamaksi, mutta emme ole nähneet konfliktien syntyvän. Snezhannan mukaan Miio saa syödä ruokansa rauhassa, mutta olemme pyytäneet varmistamaan tämän sekä sen, että se saisi enemmän syödäkseen. Voi vain kuvitella, kuinka rankka koettelemus talvi on laihalle Miiolle ollut. Miion askellus on kankea ja sen lihaksisto olematon. Se on suurehko koira, joka painaisi normaalipainoisena reippaasti yli 30 kiloa.

Miio on varttunut tarhaoloissa, se ei tiedä muusta. Se tulee tarvitsemaan kodin rauhallisesta ympäristöstä, mieluiten omakotitalosta, jonka välittömässä läheisyydessä ei ole pahaa trafiikkia. Vaikka Miio on arka ja kaikenlaiseen käsittelyyn tottumaton, on se kiinnostunut ihmisistä ja muutaman kerran selvästi jopa tullut iloiseksi tavattuaan meidät. Tulevassa kodissa on oltava koirakaveri, ainoaksi koiraksi Miioa ei luovuteta.

Mihin Miion kohdalla täytyy sitten varautua? Siihen, että voi mennä kuukausia ennen kuin ulkoilut alkavat sujua, päiviä tai viikkoja että sen kanssa edes pääsee ulos. Pakottaa ei voi, joten luottamuksen rakentaminen täytyy aloittaa sisätiloissa ja edetä voi koiran omaan tahtiin. Miio tuskin hakeutuu ihmisten lähelle alkuaikoina ja jos perheessä on mies, on hyvin mahdollista että Miio pelkää tätä (ja haukkuu aina tämän liikkuessa). Miion sopeuttamiseen tarvitaan kärsivällisyyttä ja reipasta, periksiantamatonta luonnetta - mutta ennen kaikkea aikaa.

Miio voi tarhalla huonosti. Vaikka sen eteen tehdään se mitä tarhaoloissa voidaan, ei mikään ole yhtä suuri apu sille kuin omaan kotiin pääseminen. Vaikka toiset koirat eivät ole Miioa kiusanneet ihmisten nähden, ei se tarkoita etteikö kiusaamista tapahtuisi kun ihmiset eivät ole paikalla. Yleensä aitauksen vaihtaminenkaan ei kauheasti helpota tilannetta, sillä koira joutuu monesti kiusatuksi uudessakin aitauksessa.

Kolmen vuoden aitauksessa pyöriminen, nurkissa nyhjääminen ja lattialautojen alla makaaminen saisivat riittää. Miio tarvitsee ja ansaitsee enemmän.

Viipurin koirat - Miio 9.1.2020

Viipurin koirat - Miio 19.2. & 15.3.2023

Miion tiedot on lisätty Ruokaviraston koirarekisteriin. Kodinetsintää hoitaa Viipurin Koirat ry, joka on rekisteröitynyt Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 22917870.

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.