Sukupuoli: narttu (sterilisoitu)
Koko: keskikokoinen (n. 55 cm)
Syntymäaika: 10/2021
Tautitestattu: 3/2023 & 1/2024

20.1.2024
Ihana Sarai löysi oman kodin Inkoosta.

15.11.2023
Parrakkaan Sarain velipoikia onnisti, ne matkusivat kesällä omiin koteihin huoletonta kotikoiran elämää viettämään. Toisin kävi sisko-Saraille, sitä ei ole kukaan huomannut.

Pieni aitaus ja meluisa tarha on ollut Sarain koti jo yli 1,5 vuotta. Voi olla, ettei se tule koskaan näkemään muunlaista kotia. Sarai on huimasti Suomessa reipastuneita veljiään varovaisempi, mutta kyllä silläkin oikeissa olosuhteissa ajan kanssa olisi esiteltävänään varmasti muutakin kuin pelkkä yksi ja sama huolestunut ilme.

Sarai pääsi syyskuun lopussa kanssamme elämänsä toiselle hihnakävelylle. Mukaan lähti tuttu mutta lähes yhtä varovainen nuori narttu samasta aitauksesta. Sarai katseli osittain hämmentynein silmin ympärilleen, mutta paniikkiin se ei joutunut vaikka kiristyvä hihna tuntuikin pelottavalta. Enimmäkseen Sarai istuskeli ja katseli ympärilleen, välillä makasi ja tarkkaili kaverin turvallisen selustan vierestä tapahtumia. Pellon reunalla ei järin suuria tapahtumia koettu, mutta melkein ikänsä tarhalla asuneelle Saraille sielläkin riitti ihmeteltävää. Sarai päätti seurustelutuokion tassuttamalla ihan itse reippain pikku töppösin tien yli kohti tarhan portteja.

Saraissa on samaaa uteliaisuutta kuin veljissään ja rauhallisessa ympäristössä, reippaan koirakaverin tukemana sekä oikeanlaisen omistajan kanssa silläkin on kaikki mahdollisuudet elää vielä onnellista elämää. Se vaatii kuitenkin aikaa ja ymmärrystä siitä, ettei stressin laantuminen ja luottamuksen vahvistuminen käy viikoissa vaan kuukausissa. 

Talvi koittaa taas pian eikä hentokarvaisella Sarailla ole edes pohjavillaa. Sen ainoa lämpö ja turva tulee kahdesta sen kanssa kopissa hytisevästä koirasta. Sarain tarhalle jättäminen tuntuu ahdistavalta, varsinkin nähtyämme sen velipoikien ilon ja riemun päästyään Suomeen. 

Viipurin koirat - Sarai 29.9.2023

2.3.2023
Arka Sarai sterilisoitiin Viipurin Koirien tuella Aurika-klinikalla.

24.11.2022
Sarai on varovainen tyttö, joka kaipaisi kovasti ymmärtäväistä omistajaa ja koirakaveria. Sarain tähänastinen elämä ei ole ollut juhlaa, mutta toivomme että jostain löytyisi ihminen, joka haluaisi muuttaa tytön elämän suunnan?

Elena kuuli Saraista ja sen sisaruksista ensimmäisen kerran maaliskuussa. Ne asuivat jonkin lomakylän tontilla lähellä Ryabovon kylää, missä yksi työntekijöistä sääli nälkäisiä pentuja, yritti virittää niille jonkinlaista suojaa ja ruokki niitä. Paikan pomo ei kuitenkaan ilahtunut kuullessaan tontilla asuvista kodittomista koirista ja vaati päästä eroon niistä. Pentujen kohtalosta huolestunut työntekijä otti Elenaan yhteyttä ja pyysi tätä pelastamaan pennut luokseen ennen kuin olisi liian myöhäistä ja niille kävisi huonosti. Hän kertoi myös, ettei ollut koskaan nähnyt emokoiraa ja epäili jonkun hylänneen pennut tarkoituksella työpaikkansa liepeille.

Tapasimme Sarain sisaruksineen ensimmäisen kerran elokuussa. Kiersimme Elenan tarhaa koronarajoituksista johtuneen yli kahden vuoden tauon jälkeen ja osuimme Sarain ja sen sisarusten aitauksen kohdalle. Pienessä aitauksessa iloitsi kasa kauniita, jollain lailla sympaattisen näköisiä ja onnettoman parran omaavia koiria. Monet niistä olivat innokkaina ja tunkivat kuonojansa vääntyneiden kaltereiden väleistä kohti ihmisten käsiä. Astuimme aitaukseen tehdäksemme tuttavuutta sisarusten kanssa, mutta moni painelikin turvaan sisälle koppiin. Saimme puettua sisaruksista reippaimmalle varusteet, mutta harmiksemme kolme muuta arkailivat niin paljon että varusteiden laittamista päätettiin yrittään toisella kertaa.

Lokakuun alussa puimme Severille, Saraille ja Samulille varusteet ja kannoimme kaksi ensimmäistä suuren keskipihan poikki ulos tarhalta. Tarhan ulkopuolinen ympäristö ja oudoilta tuntuvat remmit kehon ympärillä ykskaks kiristyvän hihnan lisäksi olivat hirmuisen jännittävä kokemus. Sarai ei kyennyt ottamaan kovinkaan montaa askelta. Se ei joutunut sen suurempaan paniikkiin, mutta hakeutui tarmokkaasti kohti lähintä pusikkoa, kävi sinne makaamaan ja tarkkailemaan tilannetta. Ihmisten höpötellessä ja seurustellessa reippaampien veljien kanssa Sarai rentoutui enemmän ja tapahtumat ympärillä alkoivat muuttua kiinnostaviksi. Takaisin tarhalle omaan aitaukseen palattiin silti sylikyydillä.

Sarai heiluttaa aina iloisesti häntäänsä nähdessään ihmisiä aitauksen ulkopuolella. Se on kuitenkin tottumaton käsittelyyn ja koskemiseen. Kohti tuleva käsi saa sen peruuttamaan, mutta ei Sarai kauaa malta pysytellä piilossa vaan palaa melkein samantien kiertelemään uteliaana ihmisiä. Sarai tarvitsisi ymmärtäväisen omistajan, jolla saisi mielellään olla kokemusta aroista koirista. Tulee varmasti kestämään oman aikansa, että Sarai sopeutuu ja rohkaistuu, mutta ymmärtäväisen omistajan ja reippaan koirakaverin tuella se on mahdollista. Ei Sarai mikään mahdoton arkailija kuitenkaan ole. Saraille etsitään kotia hyvin rauhalliselta alueelta aikuisperheestä ja se luovutetaan vain koirakaverilliseen kotiin.

Samuli on sisaruksista reippain. Seuraavana tulee Severi, kolmantena sisko Sarai. Neljäs sisarus, Sasu, on sen verran arka, ettemme ole vielä saaneet tehtyä siihen tuttavuutta. Pentujen menneisyydestä ja elämän ensivaiheista ei ole tietoja. Sarai sisaruksineen on ehkä syntynyt ei-toivottuna pentuna kotikoiralle, jonka omistaja on hylännyt pennut jonkun muun hoidettavaksi, mutta kaikki on pelkkää arvailua. Sarai ja sen sisarukset arinta lukuunottamatta ilahtuvat kovasti vieraista, joten ehkeivät ne ihan villikoiran pentuja ole. Käsittelyyn ja koskemiseen ne ovat tottumattomia, ja kiinniottamista ne jännittävät. 

Miten valtavasta, yli 200 koiran massasta voi yksi tavanomaisen näköinen tyttö erottua? Vaikka kyllä Saraita voi kauniiksi kutsua. Se vain on niin, ettei kuvien avulla yksi vaaleanruskea koira helposti loista somea selaavien silmille. Ei ole jättisuuria korvia, ei kirkkaan sinisiä silmiä tai pörröistä turkkia. Ei ole myöskään se säälittävin koiraparka kaikista, se kaikkein onnettomimman ja surkeimman näköinen olento mikä liikauttaa ihmisten sydämet pois paikoiltaan. Kuuluu keskikastiin, harmaaseen massaan. 

Talvi tulee, taas kerran. Kopissa menee mittari jo pakkasen puolelle. Löytyisikö jostain ihminen, joka ottaisi Sarain projektikseen, antaisi sen sopeutua kaikessa rauhassa eikä välittäisi vaikka aikaa siihen kuluisi useita viikkoja tai kuukausia? Voisi olla onnellinen vain siitä, että tytön ei enää tarvitsisi asua pienessä, ahtaassa ja likaisessa aitauksessa eikä sen tarvitsisi kärsiä nälkää, palella pakkasissa tai läkähtyä helteillä? 

Viipurin koirat - Samuli, Severi, Sarai, Sasu 21.3.2022

Huomioithan, että koirien kuvaukset on kirjoitettu niitä tarhaoloissa tarkkailemalla, ja niiden käyttäytyminen saattaa muuttua uuteen kotiin kotiutumisen myötä. Tutustu ensin huolellisesti adoptio-ohjeisiin kodin tarjoamista harkitessasi ja täytä sitten adoptiohakemus.